Jälleen mentiin samalla meiningillä kuin viime viikolla, melkein sama porukka oli kasassa. Tällä kertaa minulla oli mukanani vain Supu, kun treenikyytiin Joiku ei olisi mahtunut. Mentiin ilman sen kummempia fiiliksiä ja suunnitelmia. Ainoastaan pyöri mielessä alustavasti, että ainakin ruutua, merkinkiertoa ja seisomista.
Aluksi vaan hengailimme hallilla, katselimme muiden agilitytreenejä. Itse löysin viereisestä, tyhjänä olevasta hallista (joka on ainoa tie paikalla olevaan vessaan) oven jossa oli ilmeisesti mennyt hälytys päälle. Tai no, enhän minä itse tietenkään ollut tarpeeksi rohkea tarkistaakseni mistä se ääni tuli. Oli aika karmivaa mennä sinne, kun jostain pimeyden keskeltä alkaa kuulua puhelimen soittoäänen kaltaista ääntä...
Kun kyllästyin vain hengailemaan, rakensin ruudun ja päästiin sen pariin. Supulla oli kivaa, siis todella kivaa. Se suorastaan huusi, loikki, oli ihan tosi hyvällä fiiliksellä. Koitin ottaa itse mallia koiran fiiliksestä. Laitoin ruutuun namitargetin, otin itse ihan reilun välimatkan (10 metriä tai jotain), se sinkosi tuhatta ja sataa ruutuun. Toistin tätä pari kertaa, sitten otin targetin pois ja lähetin, jälleen tuhatta ja sataa, osasi hakeutua seisomaan oikeaan kohtaan. Jee! Ensimmäistä kertaa tuntuu, että tuo liike on edistynyt, edes vähän.
Vauhdikas meno jatkui, kun päästiin tekemään merkin kiertoa. Viime treeneissä pidin oman välimatkan merkkiin about metrin mittaisena, nyt uskalsin kasvattaa sitä jo 2-3 metriin ainakin. Pari kertaa koira osoitti ettei tiedä mitä tehdä, pyörähtäessään ympäri edessäni, tai mennen merkin viereen kyttäämään. Saatiin kuitenkin useampi tosi kiva toisto. Saanko vaan hehkuttaa koiran asennetta ja vauhtia liikkeessä? Huippuporo.
Tällä kertaa kaveri rakensi hallille kokonaisen rally-tokoradan, ja pakkohan siitä oli ottaa kaikki ilo irti. Koskaan aiemmin ei olla kokonaista rataa päästy tekemään, ainoastaan naksuteltu yksittäisiä liikkeitä. Olen toisaalta ajatellut, että tämä voisi olla hauska harrastus. Vaikka myöhemmin onkin lävähtänyt kasvoille totuus, ettei se ehkä olekkaan ihan niin simppelihauskahelppo harrastus...
Supun kanssa rataa oli hauskaa tehdä! Se keskittyi, sen mielenkiinto ei pudonnut, ei tietoakaan haistelusta, ei edes yrittänyt syödä kylttejä. Huolimatta siitä että läpi radan palkkasin sitä vain kehumalla, ruokapalkka tuli vasta lopussa. Mukana seurannut rally-tokoa enemmän tehnyt kaveri kertoi kiinnittäneensä huomiota erityisesti vasemmalle käännöksiin. Itse teen ne todella tiukasti (ai mikä tokosyndrooma), kirjaimellisesti paikallaankääntyen. Kaiken logiikan mukaan poron pitäisi osata olla niissä mukana, mutta rintamasuuntaa emme saaneet pysymään yhdenmukaisena. Harmittaa, että tuon takaosan käyttö on huonontunut niin paljon, päivittäisestä treenaamisesta huolimatta. Ja herättää taas lisää omia spondyloosipelkojani, onneksi olen vihdoin saanut raha-asiat sen verran kuntoon, että saadaan sen kuvaaminen vihdoin hoidettua.
Positiivisena pysyäkseni voin iloita, että ehkä mie tuon voisin ilmoittaa rally-tokokisoihin. Kun vaan itse muistan tehdä vähemmän tiukkoja käännöksiä, ettei niistä tipu pisteitä.
Hetken lepäilyn jälkeen pääsi Supu vielä jatkamaan treenejään. Tällä kertaa kaverin avustuksella tokoa. Seisomisessa ei mitään ongelmaa, mitä nyt pari kertaa liikutti etutassujaan minun palatessa luokse liian läheltä. Alkaa kuitenkin näyttämään kokoajan paremmalta.
Tämän jälkeen päädyttiin vielä hinkkaamaan seuraamista. Ja kyllä, hinkkaamaan. Se sama Supu, joka pari vuotta sitten ei olisi kestänyt paria toistoa enempää, nyt intoa puhkuen loikki ja vinkui (kyllä, tämä on täysin sallittua) perusasennossa, että koska me jo tehdääänn. Kovin pitkiä pätkiä ei tehty, muutamat liikkeellelähtönaksuttelut, nykyään se siinäkin pikemmin loikkaa jes!-asenteella mukaan, kuin heittää nenän maahan ja toteaa että tää on tyhmää evvk. Näiden lisäksi yhdellä täyskäännöksellä varustettua suoraa. Hieman myös hinkattiin sitä aiemmin ongelmaksi osoittautunutta vasemmalle käännöstä. Se vaan ei näytä nätiltä, ei ainakaan niin nätiltä kuin miltä on joskus näyttänyt...
tl;dr Supulla on huippu asenne ja vauhti, yksityiskohdat on pilkunnussijoille
1 kommenttia:
Ole hyvä, liebsteriä taas :D http://sateinen.net/blogi/2015/11/05/liebster-award/
Lähetä kommentti