Treenityttää

Kahden viikon kirjoittelutauko ja mitäs meille kuuluu. No meille kuuluu kylmintä maaliskuuta sitten viiteenkymmeneen vuoteen - kuten varmaan monella muullekkin. Mutta eipä se ainakaan minun treeni-intoa kaada, päinvastoin: mulla on hirveän kova treenikuume. Eikä koiratkaan pistä pahakseen, että treenataan monta kertaa päivässä.

Tavoitehan Sumun kanssa olisi nyt päästä viimein ne tokokokeet korkkaamaan. Olen jo no-life -ihmisenä miettinyt, että josko tuon vappuna olevaan kokeeseen veisin. Alokasluokka kun tuntuu kaikin puolin olevan hanskassa. Paikkamakuussa ei moitittavaa, seuraamiset on hienoja, maahanmenoon voisi vielä kaivata enemmän ryhtiä ja asennetta, mutta se myös pitkälti riippuu minusta. Luoksetulo sujuu, vauhti on nopea ja sivulletulo sujuu ilman erillisiä käskyjä (kun kutsukäsky on "tulesivu" tai "sumutulesivu"). Seisominenkin menee jo kokonaisena, eikä hypyssäkään sen kummempia. Siitäkin kun vaan nami- ja pienet käsiavut häivyttelen pois niin se on oikein hyvä. Harmi vaan että yhteistuumin Supun kanssa mentiin hyppyeste hajottamaan...

Eikä se alokkaaseen lopu vaan me jo avoimin mielin tehdään avoimen luokan juttuja. Vihdoin olen kunnolla alkanut erityisesti kaukokäskyjä hiomaan. Vielä en ole mitään käskyjä niihin liittänyt, ihan vaan Sumun kanssa lattialla käsiavuin naksutellaan istu-maahan-istu-maahan-jne. Ja se jopa tuntuu oppivan jotain! Myös noutojuttuja ollaan taas tehty. Itse noutoa ei, mutta kapulan maasta ottamista, sekä "siirtymisiä" (en keksinyt parempaa sanaa) kapula suussa. Eli esim. koira menee seisomisesta istumaan kapula suussa. Yhteen kohtaan tuntui että tuolla aina leukalihakset löystyi siinä kohtaa kun sen piti tehdä jotain ja pitää kapulaa samalla suussa, mutta nyt onnistuu tekemään jo vaikeampiakin juttuja (kuten maassa makuusta seisomaan) kapulaa suussa pitäen. Tänään Sumu jopa ensimmäistä kertaa osasi kapulaa suussa pitäen siirtyä edestä seisomasta perusasentoon.

Ja eipä siinä avoimessa sitten olekkaan muuta kummaa. Paikkamakuut, seuraaminen, jäävät vähän haasteellisempia. Luoksetulossa pysähdys, sekä sitten nuo kaukokäskyt ja nouto. Ja hyppy on vaan helpompi kuin mitä se on alokkaassa. Hauskaa kun miun haaveet alkaa saada realistisuutta. Kohta mennään alokasluokkaan, vuoden lopussa päästään takuulla korkkaammaan avoin luokka. Ehkä me ensi vuonna jo uskaltaudutaan voittajiin, kuka tietää.

Kumpa vaan lumet sulaisi ja nämä pakkaset antaisivat periksi. Pääsisi tekemään pk-jälkihommiakin.

Saatiin viime lauantaina jopa muutamat treenikuvat kun päästiin valoisan aikaan treenaamaan ja kamerakin roikkui mukana. Kaikki kuvat on ottanut Mira Pennanen.


Seuraamisen liikkeelle lähtö:



Iloista maahanmenoa:




Ja suojeluporoilua:





Voi Supu

Mua taas vaihteeksi ärsyttää asua kaupungissa. Tässä on sata hyvää puolta, mutta myös aika monta huonoa - koiran omistamisen kannalta. Tai no asiahan olisi eri jos Sumulla olisi 100% korvat mukana kaikissa tilanteissa ja se ei aina välillä unohtelisi käskyjä.

Tässä kun juuri lueskelin viime viikonlopun poropaimennustestistä ja rupesi kiinnostamaan, että josko tuon omankin poronmetsästäjän ensi vuonna sinne testiin veisin. Ainoa vaan, että se hallinta. Mä en vaan tiedä miten sitä saisi parannettua! Okei treenikentällä ja omassa pihassa tuo tulee kutsusta. Lenkeillä kuitenkaan ei pahemmin pääse edes kokeilemaan kun joka suunnassa menee autoja, ihmisiä ja toisia koiria. Ja mä en edes tiedä millä mä saisin kitkettyä pois sen, ettei se ryntäisi ihmisten tai koirien luo!

Varmaan juuri sillä mitä olen itsekkin tekopyhästi hokenut: ole itse mielenkiintoisempi kuin toinen ihminen tai koira.

Voi huokaus. Ja muutenkin olisi tuolle niin hyvä päästä vapaana lenkkeilemään, hihnalenkeillä ei oikein kunto pysy yllä. Harmi että nyt talvella kaikki metsät on vedetty laduiksi. Ainoastaan johonkin kömpelöille kinttupoluille voisi mennä kompuroimaan. Vaikka tottakai me voitaisiin käydä lenkillä kahdelta yöllä vastaantulijoiden välttelemiseksi. :)

Sumu aiheutti miulle eilen illalla taas kauhua ja paniikkia vetäsemällä jotain maasta. En tarkalleen ehtinyt nähdä mitä, olisi se voinut olla joku lihapullakin. Ja täällä alueella liikkujilla ei tunnu kaikki muumit olevan laaksossa joten sitten vaan äkkiä kotiin ja yrittämään saada koira oksentamaan. No, eipä tuo oksentanut tietenkään. Ja koska minä olin paniikissa, niin tuo koira meni ihan totaalilukkoon. Se ei pystynyt vastaanottamaan käskyjä ja muutenkin meni kyllä taas ihan kuin oppikirjassa. Tuo on muuten jännä kuinka tuo on luonteeltaan tosi kova koira, mutta sitten joku tollainen saa sen kupin niin totaalisen nurin.

Hetken sitten pihalla odottelin, että josko tuo pieni suostuisi oksentamaan. No ei tietenkään. Minulla oli vielä hihna kädessä ja koiralla kaulapanta kaulassa niin se meni vaan portille seisomaan ja tuijottamaan, että jos lähdettäisiin uudestaan lenkille. Vein sen sitten sisälle omaan huoneeseeni ja seurasin tilannetta. Puoli tuntia kului, tunti, puolitoista. Sumussa ei mitään reaktiota, että se nyt olisi jonkun myrkytyksen saanut. Lopulta kolmisen nelisen tuntia sen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ehkäpä tuo hölmö on ihan kunnossa, ja että minä taas kerran ylireagoin.

Tosin mieluummin ylireagoin kun katson kuinka koira kaatuu kuolleena käsiin.

Onneksi tuolla nyt on kaikki hyvin, se oli onnistunut repimään jonkun perunapussin auki ja nyt sillä on hienoja peruna-aarteita ties missä kaikkialla täällä talossa. Tänä aamuna herätessäni miun pään vierestä löytyi peruna ja televisiota katsellessa tuo kaivoa yhden perunan televisiopöydän alta. Ei se niitä syö tai muuta, kantelee vaan ympäriinsä.

Mitäs muuta, tokossa ei nyt mitään sen uudempaa kun viimeksi. Seisomisen takapalkkaus toimii Sumulla, seisahtuu nykyään ilman käsimerkkiäkään. Se on hyvä! Ja pystyy jo paremmin työskentelemään häiriön alla. Pitäisi myös ruveta enemmän hiomaan paikkamakuuta häiriön alla. Viime treeneissä tuo teki lyhykäisen paikkiksen treenikentän laidalla kun treenaamassa oli silloin kaksi ah ihanaa narttua, eikä se edes meinannut nousta. Kerran sille tarvi karjaista siitä nousemisesta ja sen jälkeen se on pysynyt maassa kuin liimattuna. Tehokasta!

Enää sitten vaan pitää rakentaa luoksetulo kuntoon ja jostain väsätä meille hyppyeste että voidaan hyppyäkin treenata. SITTEN me mennään kokeisiin. Pitäisi varmaan myös alkaa tekemään noutoa taas enemmän ja saada kaukokäskyihin välimatkaa. AVO-kokeet odottaa jo syksyllä! Vaikka onhan tässä vielä yli puoli vuotta aikaa siihen kokeeseen minkä ajattelin meidän AVO-debyytiksi.

Sumusta on myös tullut hieno Suojelusumu! Vaikuttaa, että olen aika hyvin otaksunut tuon koiran lempileikin - perus hakkaamista ja potkimista, koira on ihan liekeissä. Se ei ole koskaan, eikä vieläkään oikein leluista kiinnostunut, mutta ei sitä tarvi treenatessakaan kun pari kertaa hakata kylkiin niin se on ihan kympillä mukana. Selkeästi tässä viimesessä parissa kuukaudessa on tullut ton kanssa muutosta, ja nykyäänkin kun mennään vaan treenikentälle niin tuo on heti innoissaan ja mukana tekemisessä. Aiemmin sillä putosi kuono heti maahan eikä tokojutut paljoa kiinnostaneet. Asennemuutos siis tapahtunut ja se on hyvä juttu. Ehkä Supukoilasta tulee vielä joku päivä jotain. :)

Jälleen taas varaan yli kymmenen kappaletta Sumulle ja Joikun kuulumiset tiivistän yhteen. No mutta, meidän pienikorvainen läski pörrökoira käväisi viime lauantaina Kouvolan ryhmänäyttelyssä. Oli kylmä ja tuomari oli hidas, mutta mikäs siinä - saatiin me sentään Hyvä!

Joikuisen arvostelu näyttää siis seuraavanlaiselta:
"Keskikokoa hieman kookkaampi narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hieman karkeapiirteinen pää, korvat voisivat olla kookkaammat. Voimakas, tänään ylipainoinen runko. Raajaluusto ja kulmaukset saisi olla voimakkaammat. Hyvä karva. Liikkuu muuten hyvin, mutta takaa kovin kinnerahdas. Miellyttävä käytös." 
AVO - H
Toisaalta mie nyt osasinkin odottaa mainintaa tuosta läskeydestä, Joikusta nimittäin kyllä huomaa että se on ollut ruoka-aikaan kotona. Ja tämä meidän dieettiläinen ei tunnu kovin hyvin noudattavan laihdutusohjelmaansa: toissa yönä oli jotenkin salamyhkäisesti päässyt kissojen ruokakupit tyhjemään. Oli ihan nuoltu puhtaiksi...

Mutta tällä mennään, kuntokuuria ja laihdutusta - jipii!



Sisällön tarjoaa Blogger.