Messaria ja tokoa

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni oman koiran kanssa messarissa! Ja oli kyllä kivaa. Sumusta erityisesti olen ylpeä, pieni ropo osasi käyttäytyä niin mallikkaasti. Ja mitä yritin vilkuilla niin ravaamisessakin meni paljon paremmin, eikä tyylillä sirkushevonen. Joskin häntä kyllä nousi selkälinjan yläpuolelle, kuten taisi nousta kaikilla muillakin porouroksilla... Laatuarvosanaksi tuli jälleen erittäin hyvä, omasta mielestäni oikein kivalla arvostelulla:
"Riittävät mittasuhteet, sopusuhtaisesti kehittynyt nuori uros. Oikea linjainen pää, leveä kallo. Hyvät korvat ja silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä jota nostaa liikkeessä turhan paljon. Hyvä raajaluusto. Saisi olla kauttaaltaan hieman voimakkaammin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella mutta toivoisin erityisesti takaliikkeisiin enemmän voimaa. Turkki vaihtumassa. Ystävällinen käytös."
Tuo saisi olla voimakkaammin kulmautunut alkaa olla jo vanha virsi. Toihan on tullut kuultua melkeimpä kaikissa arvosteluissa. Pitääpä sitten katsoa mille tuomareille tuota vie, jos vaikka vie tuota jollekkin joka saattaisi ERIn antaa niistä huolimatta. Vaikka eipä sillä niin väliäkään saako tuo Hn vai SERTin. Se on vaan höpsö pieni Sumukoira.

Eilen tehtiin pitkästä aikaa kunnon tokotreenit kun olin saanut itseni raahattua messarista kotiin. Joikun kanssa oli pakko ensin puuhailla kun toinen oli niin liekeissä. Ja tietenkin tuohtunut kun olin vaan lähtenyt Helsinkiin ja jättänyt pienen pörrön oman onnensa nojaan tänne. Joiku teki ihanan innoissaan kaikkia pikku juttuja, lyhyen seuraamisen, seisomisen, luoksetulon, pelleilyä... Ei siitä sen enempää. Se on ihan höpsö pieni koira.

Sunpa taas teki tosi tosi pätevästi. Seuraaminen on hyvää, joskin siihen olisi hyvä saada lisää viettiä rakennettua, että jaksaa pidempiä pätkiä seurata. Käännökset oli tooooooosi hienot. Jopa ne perkuleen vasemmalle käännökset. Maahanmenon teki hyvin, kuulemma se maahanmeno oli vähän hidas, mutta kuitenkin oikeanlainen ja teki hienosti hissinä. Paikkamakuu on ollut meiän heikkous, joka johtuilee siitä, että poro kyllä jotenkuten tietää, että mitä tehdään ja miten pitää tehdä, mutta kun TYLSÄÄ. Siis ihan oikeesti, siinä vaan pitäisi ropoparan lumessa maata liikkumatta, suoranaista pororääkkäystä... No enivei, alkuun pysyi jonkun aikaa, mutta sitten nousi ylös. En ole koskaan tajunnut natseilla tuolle nousemisesta vaan olen vaan vienyt takaisin paikalleen. Joikulla natseily ei takuulla toimisikaan kun on niin pehmeä ja sillä ei varsinaista miellyttämishaluakaan ole, mutta Sumulle onneksi toimi. Raukka meni häntä jalkojen välissä heiluen, korvat luimussa takaisin ja samantien maahan kun käskin. Mamma sekooo! No mutta sitten pysyi hienosti puolen minuutin paikkamakuun. Eiköhän me tästä pian päästä jo tekemään pidempiäkin.

Sitten vielä leikittiin. Itse olen kuulemma muka kehittynyt leikittämisessä ja osaan paremmin leikkiä tuon koiran kanssa. Loppua kohden rupesin itse hyytymään jo, mutta Sumpa on hieno. Eiköhän me jossain kohtaa opita kunnolla leikkimään. :)

Ja eka virallinen koe olisi 26. tammikuuta Janakkalassa, tuomarina Ilkka Stén, tai sitten 27. tammikuuta Porvoossa jossa olisi Harri Laisi. Saa nähdä kumpaan lähetään, Janakkala olisi kyllä parikymmentä kilometriä lähempänä, mutta toisaalta kun haluisin niin kovasti päästä Laisin kokeeseen.

Sumppa muuten sai messarista hienon keltaoranssin pompan ja kehkeytyi Supersankari Sumppapompaksi! Parempia kuvia tulee jossain kohtaa, mutta pakko laittaa laadukas kännykällä otettu kuva.



Jee leikitään!

Tää on ollu mulle niin tabu, sanotaanko nyt että koko sen ajan kun koiran omistaja olen ollut. Eli sitähän tulee nyt kahden kuukauden päästä jo neljä vuotta täyteen. Olen täysin ajatellut, että "äh, eihän näistä lappalaisista ole leikkimään, nakinpaloilla ja lihapullilla vedetään se EVL-luokkaan". Eikun hetkinen.

Joiku oli pienenä vielä innokas leikkimään, mä en sitten tajua kun jossain kohtaa kävi joku raju lopahdus, eikä toi nykyään innostu lelusta vaikka mitä yrittäisin. Se on suorastaan harvinaisuus, jos Joiku kuumimmillaan ollessaan innostuu repimään sukkaa/hihnaa/keppiä. Mun pitäis opetella tuntemaan tuo koira ehkä hiukkasen paremmin. Myös parin muun asian suhteen kun nykyään liian monet kerrat voin vaan todeta, että ei hitto tunnenko mä tota karvanaamaa alkuunkaan.

Sumun kanssa oon nyt sit kuitenkin päättänyt panostaa tähän hommaan kunnolla. Tai no kunnolla ja kunnolla, silleen kun osaan. Motivaatiota tolla leikkimiseen löytyy. Pentutestissä se sai taistelutahtoa mittaavasta testistä tuloksen: 5 - Taistelee keskittyneesti, hyvä ote Lis: erittäin aktiivinen, sekä ajavaa saalisviettiä testaavasta kohdasta: 5 - ryntää perään, vie lelun pois, Lis: pelaa pallolla. Kun Sumu mulle sitten reilu vuosi sitten elokuussa muutti, niin eihän tuo perkeleen poikanen osannut leikkiä alkuunkaan. Ja mä olin itse niin uuno etten varmaankaan osannut käyttää oikeaa tyyliä kakaran kanssa leikkiessä. Itseasiassa Sumun innostus leluihin lähti siitä, kun se oli muutaman päivän hoidossa kasvattajallaan, joka sitten oli ilmeisesti saanut Sumun älyämään, että lelut on ihan superhypermahtavia. Kuitenkaan mä en itse siitä ottanut oppia vaan koulutus jatkui pitkälti namittamalla.

Nyt kuitenkin viimeistään tässä kohtaa kun tolle pitäis saada lisää vauhtia luoksariin ja noutoon, niin leikkiminen on noussut pinnalle ajankohtaisena aiheena. Parin viikon ajan oon nyt yrittänyt mahdollisimman intensiivisesti päivittäin pitää edes yhden tai kaksi leikkituokiota Sumun kanssa. Välillä se on vaan tönimistä ja härnäämistä, toisinaan mulla on siinä sitten joku lelu/vaatekappale/pyyhe, mikä ikinä. Ja mä en oikein tiedä miten sanotaan koiran edistyneen leikkimisessä, mutta toi nyt jo syttyy nopeemmin huvittavan kuulosille ärinöille ja tönimisille "mee pois sä oot ihan tyhmä", Sumu: "jeeeee siistiii!". Ja kyllähän toi viimeksi kun kunnolla treenattiin kävi nappaamassa jonkun oksanpalasen jota innolla kiskoi miun kanssa.

Mä niin suuresti kadehdin niitä ihmisiä joilla on se koira, jolle voi heittää tennispallon/narupallon/patukan ja sitten se innoissaan juoksee rinkiä ja jäytää lelua suussaan. Tosin lohduttaudun ajatuksella, että useinhan se on pitkän koulutuksen tulos. Vaikka riippuu rodusta. Sen tiedän, etten sadassa vuodessakaan saisi lapinporokoiraa takuulla leikkimään kuin bordercollieta, mutta entä sitten. Pitäisi vaan onnistua kurkkaamaan tuon korvaeläimen pääkopan sisään ja keksiä se Sumun ykköslempilelu jota se ei vaihtaisi mihinkään, jonka kanssa se jaksaisi riekkua. Toistaiseksi en kyllä sellaista vielä ole löytänyt. Paitsi matonkudekeriä se heittelee ihan satanen lasissa ympäriinsä, mutta jotenkin tuntuisi kummalta ajatukselta lähteä pari matokudekerää treeniliivin taskussa koulutuskentälle? Tällä hetkellä sitten mulla on yleensä treeneissä mukana teddykankaainen patukka jossa on vinku sisällä, toi ääni erityisesti toimii yleensä sellasena "ei helvetti vähänkö siisti kapistus!" -houkuttimenna Sumulle. Jos se on mulla taskussa ja vahingossa siitä painan ja ääni kuuluu, niin Sumu on heti terävänä "missämissäjeejeekivaa!". Vetoleluna tuo ei oikein toimi kun Sumusta on niin hirmuisen vaikeaa kiskoa tuollaista, liekö sitten turhan iso hänen suuren suureen kitaansa, vai mitä. Mutta kunnon kiskomisleikitkin on vielä treenausvaiheessa meillä.

Mutta treenit jatkuu, tässä vain pieni Jonnan kirjoittamasta bloggauksesta innostettu kirjoitus.




Ei hullumpaa

Ja lisää sumutokoa. Ollaan me kai nyt suht ahkerasti treenattu tässä ainakin parin viimeisen viikon aikana. Ehkä toi pian alkais olla sen verran valmis, että päästäisiin ainakin kokeilemaan virallisiin. Onhan tässä vielä puoltoista kuukautta aikaa.

Luoksepäästävyydessä ei oo mitään ongelmaa. Tosin jos se ei oo tarpeeksi tiukassa komennuksessa, niin nousee ihmiseen perään, mutta ei muuta.

Paikkamakuussa on vielä hiottavaa. Kotona tuo pysyy, mutta muualla ei vielä niin hyvin.

Seuraamiset alkaa sujua. Sumu seuraa kivassa kohdassa pitäen hyvää kontaktia. Vielä vaan lisää kestoa. Käännös vasempaan alkaa mennä jo paremmin, vähän se vielä lagittaa takajaloillaan, mutta huomattavasti paremmin niitä kuitenkin jo hallitsee. Oikealle käännöksissä toi pysyy suht hyvin mukana, eikä jojoile tai muuta. Täyskäännöksiä pitää vielä opetella, mutta jos opetan sen niin, että käänyn oikealle, niin homman opettelussa ei pitäisi kauheasti vaikeuksia olla.

Maahanmenossa ollaan edistytty paljon. Vielä ei olla kokonaisena liikkeenä tehty, niin vaan, että koira kulkee jonkunnäköisessä hallinnassa mun vieressä, komennan sen maahan, menen askeleen pari eteenpäin ja palaan palkkaamaan.

Luoksetulo on melkein valmis, vielä kun saisin lisää vauhtia liikkeeseen (lelulla?), niin se olisi täysin valmis.

Seisomista ei olla otettu vielä oikeastaan yhtään, paitsi "seiso"-käskyä oon tuolle opettanut. Eipä siinäkään varmaan suurempia ongelmia tule olemaan sitten kun maahanmenon olen saanut opetettua.

Hyppyä ei olla vielä treenattu melkein ollenkaan. Pitäisi varmaan väsätä joku "tee-se-itse"-tokohyppyeste...

Vielä vähän sitä sun tätä ja sitten namiapujen vähentelyjä. Tammikuun 6. päivä kuitenkin mennään Kirkkonummelle ALO-kokeeseen. Enemminkin treenin kannalta katsomaan, että mitä tarvii vielä sitten treenata lisää.




Nauti hetkestä, perkele sie omistat koiria

Joo no. Olihan se hieno ilta kun käytiin tekemässä Sumun kanssa hienot tokotreenit. Maahan tuo ei suostunut menemään (kuka nyt menis lähellekkään kylmää ja märkää maata, nih), mutta tehtiin noita perus perse(ily)harjoituksia ja eteentuloa. Eihän noi itse seuraamisjutut ja muut ollu hienoja, mutta leikkiminen! Toi leikki niin perkuleen hienosti, että meinas tippa tulla linssiin. Se oli jo ennen treenejä terästänyt olemuksensa kun olin vahingossa onnistunut painamaan meiän vinkulelua niin, että siitä oli kuulunut vingahdus. Mitään kunnon ärinämurina kiskomista tuolla ei vielä ole, mutta eipä ollut koko ajan otettaan korjaamassa ja kisoi ihan tosissaan.

Sitten ihana ylläripylläri kun äiti tuli Joikun kanssa lenkiltä, tuo kenttä missä treenattiin on meidän kodin välittömässä läheisyydessä (lue: avaa vaan portin niin pääsee siihen), joten kun Sumu oli mulla jo valmiiksi vapaana (hihna roikkui perässä) niin äitikin kaikella älykkyydellään päästi Joikun vapaaksi ja eipä siinä sitten ollut mitään, ei tähän aikaan kuitenkaan just tulis koiranulkoiluttajia... Eiku.

Tottakai siihen pölähti corgi. Mun hienot ja tottelevaiset säntäsivät suoraan sen luokse, Joiku tuli kutsuttaessa pois, mutta eräs ropo olisi niin kovin halunnut tehdä tuttavuutta tuohon hampaitaan esittelevään corgiraukkaan. Onneksi corgin omistaja sai napattua Sumun remmin ja antoi sen minulle. Corgin omistaja ei näyttänyt olevan moksiskaan meiän koirien perseilystä, mutta voin vaan kuvitella mitä traumoja se koiraparka sai.

Kotiin päästyä nuo olikin sitten niin mielinkielin. Molemmat tuli kiehnäämään naama virneessä korvat lintassa mun jalkoihin häntä vispaten. Pitäisihän mun ajatella, että no joo koiranomistajana vaan pitää osata varautua siihen, ettei noi putkiaivot ehkä koskaan ole täydellisessä hallinnassa. Vaikka Sumu hetkeä aiemmin olisi tokotreeneissä ignoorannut ohimenevän koirakon, saattaa se seuraavana hetkenä olla popsimassa jotain pikkukoiraa suuhunsa.

Tilannetta ja mun käsitystä siitä kuinka hyvä koiranomistaja olen ei myöskään kohottanut yhtään se, että nuo Äly ja Väläys päättivät järjestää ilmiriidan lattialle tippuneesta frolicista. Oikeesti mitä helvettiä. Nuo kaksi ei koskaan ole tarkoituksella olleet toisilleen, tai kenellekkään niin, että "KUOLE PASKA KUOLE", mutta nyt sitten yhden frolicin takia sain kiskoa Joikun selkäturkistaan irti Sumusta.

Voi jessus. On se hienoa, jokainen päivä on uusi yllätävä seikkailu ja sitä rataa. Minäkin teitä Riemu ja Idiootti.

Taka_koipi_treeniä

Ja eräänä kauniina päivänä (en kyllä muista oliko kaunis, tuskin, ainakaan jos viime päivien säitä miettii) huomattiin, että Sumeloinenhan ei yhtään tajua, että hänellä roikkuu hännän lisäksi rungon takaosasta kaksi takajaloiksi kutsua kapistusta. Nyt on sitten mennyt viime päivät kovin intensiivisesti takapäätreeniin.

Mutta ehkä jotain edistystä tullut, vaikkakin vasta näin lyhyessä ajassa. Erilaisia tyylejä ollaan tehty, sivulla ja edessä peruuttamista, sivuttain kävelyä/seuraamista, pyörimistä oikeaan ja vasempaan, sekä tassujen asettelua erilaisille alustoille. Jo nopeasti huomaa erityisesti peruuttamisessa, että tuo on kehittynyt huimasti. Takajalkojen alustalle asettelu ei vielä onnistu niin, että koira peruuttaa siihen, mutta nuo kaksi asiaa olisi tarkoitus saada yhdistettyä. Harmi vaan, ettei minulla ole niin hyvää silmää, että osaisin arvioida itse koska tuon perseen heiluttelu on oikeanlaista ja koska ei-oikeanlaista.
Jospa mä tolle kuitenkin vielä saisin siistin käännöksen vasempaan ja täyskäännöksen, niin olisin varsin iloinen. Ehkä me onnistutaan?

Toinen läksy onkin sitten vaikeampi. Leikkiminen. Niin yksinkertainen kuin ajatus onkin, niin mie oon kuin suolapatsas. Oon kuinka koittanut mennä Sumun kahdesta aivosolusta perustuvan ajatusmaailman tasolle, mutta ei. Väittämättä toki sitäkään, että olisin mikään fiksu tuohon otukseen verrattuna. Pitää vaan koittaa virittää itseni samalle ajatustasolle tuon kanssa, ehkä me vielä yhteinen sävel löydetään...

Kokoajan käyn päässä läpi, että milloin voitaisiin olla Sumun kanssa koevalmiita. Meidän on varmaan hyvä korkata tokoura Laisin kokeella ja katsoinkin jo valmiiksi, että tammikuun 6. päivä olisi Kirkkonummella kaikkien luokkien koe, jossa kyseinen henkilö olisi tuomarilla. Ehkä tää antais mulle lisämotivaatiota treenaamiseen jos nyt päättäisin Sumun sinne ilmoittaa. Onhan meillä vielä melkein kaksi kuukautta saada hmm, kaikki valmiiksi. Tällä hetkellä ainoa liike jonka sanoisin jotenkuten onnistuvan on luoksetulo. Myös seuraaminen sujuu, mutta en tiedä onnistuuko vielä edes se ALO-luokan seuraaminen. Maahanmeno, seisominen, hyppy ja paikkamakuu on vielä ihan kesken.

Tänään, tai siis eilen, iltalenkillä huomasin ehkä jotain positiivista toisten koirien ohittamisen suhteen. Tien toisella puolella meitä vastaan käveli koira, Sumu näki sen, se katsoikin siihen jonkun aikaa, mutta käänsi sitten katseen pois ja jatkoi haistelua. Sanomatta yhtään mitään! Tosin yritin itse skarpata omaan olemukseeni. Voi olla, että kun mie yleensä vedän kauheat paniikkikierrokset lähestyvästä koirasta, ei edes sellaisia, että itse ne huomaisin, mutta kun Sumu huomaa heti. Nyt kun näin koiran jo ennen Sumua (ainakin luulisin nähneeni), annoin tuon mennä pitkällä hihnalla, koitin hengittää syvään ja kävellä koiraa kannustavasti ja reippaasti.
Tämähän onkin hienoa, nyt pitää koiran sijasta ohjaaja opettaa ohittamaan vieraita koiria?

Sumu on menossa Helsinki Winneriin. En tiiä millä heikolla hetkellä sen sinne ilmoitin. Mutta onhan se kiva viedä teiniropo vikaa kertaa junnuluokkaan.

Olipa sumuinen bloggaus. Mutta Joiku on vain pieni hölmö pörrökoira, eipä siitä sen enempää. :D

Toktok

Ollaan taas viime päivinä innostuttu paneutumaan tohon tokoon ehkä vähän ahkerammin. Ns. kunnon treenit tehtiin eilen ja keskiviikkona, tänään kotitreeniä.

Joikun kanssa perus perseilyä; seuraamista, maahanmenoa, luoksetuloa, seisomista ja jonkin sortin paikkamakuuta. Ehkä meillä mahikset siihen TK1-tunnukseen olis. Jos vaan jaksaisin ilmoittaa tota kokeisiin.

Sumun kanssa perusjuttuja myös, eli seuraamista, luoksetuloa, maahanmenon ja ruudun alkeita, eteentuloa ja noutoa. Sillä on kyllä hirmu lupaava seuraaminen, toivottavasti en onnistu pilaamaan sitä... Luoksetuloa en ole tuolla hirveästi ottanut, pääosin niin, että joku pitää sitä kiinni ja minä koiraa innostaen juoksen jonkun matkan päähän. Nyt kuitenkin oon kai saanut sillä paikallaistumisen niin hyvään pisteeseen, että sen jopa uskaltaa jättää. Maahanmenoa vaan niin, että koira kävelee miun vieressä, eikä ole minkään käskyn alaisena (mutta kuitenkin kulkee siinä suht tiiviisti, eikä haahuile), josta sitten yhtäkkiä käsken sen maahan. Nyt alkuun toki käsiavulla, josta kyllä yritän päästä eroon.

Ehkä me Sumun kanssa voitaisiin alokasluokka mennä jo ensi helmi-maaliskuussa korkkaamaan, käyttäytymiskoe sitten huhtikuussa. Eikai mun tavoitteet sittenkään ole niin mahdottomat?

Keskiviikolta pari reenikuvaa.








Kuvapostaus

En viitsinyt eilistä postausta alkaa kuvilla sotkemaan, joten kuvia sitten nyt. Nämä on viime viikon keskiviikkona, 24. lokakuuta otettuja. Pari ensimmäistä on Lahdessa Launeella ottamiani ja loput sitten mökiltä.
































Vuosi uusi, vanhat kujeet jatkuu?

Vaikka onhan vuoteen 2013 vielä melkeimpä kaksi kuukautta. Lapikkaassa kuitenkin pistettiin jo pystyyn aihe "Tavoitteita ja suunnitelmia 2013?", josta sitten päätin repiä intoa blogikirjoitukseen.

Joiku


Tavoitteet vuosi 2012: 
- sterilointi [x]
- terkkatulokset [ ]
- BH-koe [ ]
- Tk1-tunnus [ ]
- loppuvuodesta mahdollisesti aksakisojen korkkaaminen jos saan sen tarpeeks valmiiksi [ ]
- edes yksi näyttely [ ]
- luonnetesti [ ]
Eli ei mitään kehuttavaa. Tämän vuoden olen kyllä niin pitkälti pyhittänyt tuolle poropainajaiselle, että on Joiku-raukka jäänyt melkein huomiotta. Sterilointi saatiin suoritettua, mutta sitten kisatavoitteet jäivätkin. Vaikka korkattiimmehan me ALO-luokka - on sekin jo jotain!

Nyt sitten samoja tavoitteita taas kehiin.

Tavoitteet vuosi 2013:
- Terveystulokset
Terveystulokset saatetaan käydä hankkimassa. Periaatteessa sille ei minun puolesta pakottavaa tarvetta ole, sillä Joikuhan on steriloitu, eikä sille jälkeläisiä ole luvassa. Voisinhan kyllä tulokset mielenkiinnolla tietää, ihan ajatellen koiran terveyttäkin. Ja kasvattajaa ja Joikun isän omistajaa ne todennäköisesti kiinnostaisi.

- BH-koe
BH-kokeeseen oltiin jo kuukausi sitten menossa, saatin koepaikka ja kaikki, mutta sitten totesin, ettei Joikun seuraaminen ole vielä koevalmista. Senkin treenaaminen on jäänyt liian vähälle nyt, mutta tavoitteena saada tuo kestämään 60 tai 70 askeleen seuraamissuora, sekä sen jälkeen tietysti askellajimuutokset, käännökset - kahteen kertaan.

- TK1-tunnus
TK1-tunnus mennään aika varmasti hankkimaan. Pitää vaan ruksia alkuvuoden kokeita kalenteri täyteen ja mennä yrittämään - ei siinä muu auta.

- Näyttelyt
Olen jo ehtinyt kalenterini ruksimaan täyteen alkuvuoden näyttelyitä toukokuulle saakka. Nyt vaan pidetään peukkuja, ettei Joiku pudota tukkaansa. Vähän kyllä pitää karistaa kiloja vyötäröltä ennenkuin tuon kanssa viitsii kehään lähteä.

- Luonnetesti
Harmittavaa kun tällaiseen ilmoittauduin jo, mutta minuun ei sitten otettukkaan koskaan enää yhteyttä (kun vastausviestinä oli vain "Laita puhellinnumeroasi, soittelemme myöhemmin.") Pitääkin seurata tarkasti luonnetestikalenteria, juuri huomasin Lappalaiskoirat ry'n järjestämän ltt:n tulleen täyteen - höh!

- Koiratanssiin tutustumista tarkemmin, oman koreografian väsäämistä
Joiku the temppueläin on niin monet kerrat osoittanut, että siinä voisi olla potentiaalia koiratanssihommiin. Jospa jaksaisin jonkun koreografian meille väsätä. Jospa vaikka uskallettaisiin mennä kilpailemaankin! Hupilajihan tämä vain on.

- Jälkitreenit jatkukoon
En tiedä tullaanko Joikun kanssa koskaan PK-jälkiä korkkaamaan virallisesti kisoissa, mutta tuo ilo ja into millä Joiku jälkiä tekee - pitäähän tuota lajia jatkaa. Ja mua kyllä voisi kiinnostaa PEKO-jälki, pitääkin ottaa siitä enemmän selvää.

- Silmätarkastus
Eipä tästä sen enempää kommentoitavaa, hyvähän Joiku olisi näissä käyttää. Jos vaikka satuttaisiin johonkin joukkotarkkiin pääsemään.

- Terveenä ja ihanana rakkaana Joigeroisena pysyminen
Tämä on se tärkein tavoite, että Joiku pysyy terveenä ja iloisena omana höpsönä itsenään. Kaikista aiemmista tavoitteeista voin luopua tämän takia.

Aksa ollaan nyt, harmittavasti, jouduttu jättämään. Lähimmät treenipaikat ovat sen verran kaukana, ettei autottomana siitä tulisi mitään.


Sumu


Tavoitteet vuosi 2012: 
- aksan treenamista [x]
- jäljestyksen treenaamista [x]
- BH-koe treenausta [x]
- mahdollisesti tokokisojen korkkaaminen [ ]
- Lohjan pentunäyttely, pari kertaa JUN-luokkaan (+ edes toisena päivänä Voittaja-näyttelyyn!) [x]
Sumun kanssa ehdittiinkin mukamas enemmän tavoitteita saavuttamaan. Aksantreenaaminen vähän niin ja näin, sillä kuten jo äsken mainitsin, autottomana on ollut ihan kauhean vaikeaa käydä treeneissä. Taidettiin me alkuvuodesta pari kertaa käydä ja sitten lappalaiskoiraleirillä. Kotioloissa on tullut kuitenkin pujottelua, putkea ja hyppyä jonkun verran käytyä. Jälkeäkään ei ehditty ihan hirveästi treenata. Alkuvuodesta käytiin muutamilla peltojäljillä ja nyt loppuvuodesta pari kertaa tekemässä metsäjälkeä, jossa kyllä päästiin hyvin vauhtiin. Kunhat maat pysyisi lumettomina vielä jonkin aikaa, niin päästään vielä muutama metsäjälki tänä vuonna tekemään. BH-koe treeni on mennyt siinä samalla kun tokotreeni. Tokokisoja ei korkattu, treenaaminenkin on ollut surullisen epäaktiivista. Nyt kuitenkin olen päättänyt ottaa niskasta kiinni ja Sumun mm. paikallamakuu ja seuraaminen on jo kohentunut huomattavasti. Eiköhän me ne tokokokeet vielä korkata, ensi vuoden alussa sitten.
Lohjalla käytiin pentunäyttelyssä, samaten jalostuspäivillä. JUN-luokassa ehdittiin pyörähtää viisi kertaa ja nyt olisi vielä tähtäimessä Helsinki Winner 2012.

Saman tyyliset tavoitteet jatkuu.

Tavoitteet vuosi 2013:
- Silmätarkastus
Kuten jo Joikulle ehdin kirjoittaa, niin näissähän olisi hyvä käydä. Ei mitään sen kummempaa. Terveystulokset ehdittiin jo hankkia.

- BH-koe
13. huhtikuuta tulee olemaan se päivä kun olen onnellisin, tai jään kotiin itkemään ja syömään suklaata. Lahden Käyttökoirat tuolloin järjestävät BH-kokeen, johon nyt ilmeisesti yritetään Sumun kanssa kuumeisesti treenata.

- TK1-tunnus
Joop, tokon alokasluokka pitäisi päästä korkkaamaan. Se vaan edellyttää, että mun pitäisi kouluttaa tota koiraa. Mutta kyllähän mä tuon saan kisavalmiiksi ensi vuoden alkuun, en uskoisi sen kauhean suuri ongelma olevan. Mulla on haaveena, että päästäisiin tokossa kisaamaan edes kerran, ennen tuota mahdollista hurjaa pelottavaa BH-koetta.

- Näyttelyitä ehkä
Samoja tavoitteita kuin Joikulla... Eihän tuo mikään maailman kaunein olio ole, mutta meneehän se näyttelyissä siinä missä Joikukin. Vaikka köyhänä vähän harmittaa nuo näyttelyiden kauheat hinnat. Ehkä me tyydytään ryhmänäyttelyihin.

- Jälkeilyä
Tässä päästiin jo kivasti vauhtiin, eipä siitä sen kummempaa. Nyt vaan ahkerasti erilaisia jälkiä tekemään ja jos BH-koe suoritetaan, niin meillä on ekat jälkikisat luvassa ensi vuoden alkusyksystä - eikös niin?!

Sumun tokotavoitteita olen itselleni listaillut jo mukavan määrän ylös.
- toko ALO treenaus (syksy/talvi 2012-13)
- TK1-tunnus (kevät/kesä/syksy 2013)
- toko AVO treenaus (vuosi 2013)
- TK2-tunnus (syksy/talvi/kevät 2013-14)
ja niin edespäin. Todellinen tavoitehan mulla on saada tosta joku kaunis päivä vielä tokovalio. Nyt vaan pitää pitää itsellä motivaatio yllä ja ruveta tosissaan treenaamaan tätä.


Jälkeenjääneet

Viikonloppuna tuli sentään jotain puuhailtua koirien kanssa. Lauantaina herätessä huomasin, että ulkona oli aivan mielettömän hieno aurinkoinen ilma, joten eikun kengät jalkaan ja porokoiran hihna käteen ja kaulaan kamera roikkumaan. Tehtiin reipas tunnin mittainen metsälenkki, en oikein mitään kunnon kuvia Sumusta saanut, mutta sentään muutaman...




Lenkin jälkeen sain ylipuhuttua äidin kuvaamaan meiän tokoiluja. Mulla ei ole Sumusta vielä yhtäkään kunnon seuraamis- tai noutokuvaa. No, nytpä on. Kuvausmielessä siis treenattiin, Sumu seurasi hienosti puoli-imutuksella ja sen jälkeen vielä haki kapulaa muutaman kerran.










Ja pitihän se pörrökoira olla mukana kans. Joiku oli kyllä niin tuohtunut, etten ollut Häntä ottanut lenkille mukaan taikka treenannut ensin Hänen kanssaan, ettei mistään tullut oikein mitään. Tyydyttiin sitten lopulta taas pelleilemään joikumaiseen tyyliin.








Eilen päästiin eka kertaa Lahden Käyttökoirien jälkitreeneihin. Aamulla yhdeksän jälkeen lähdettiin Hollolaan Rahametsään. Treeniporukka oli mitä loistavin ja vielä loistavampia oli miun koirat! Kummallekkin tein alkuun lyhyehkön suurinpiirtein 20m mittaisen jäljen, jolle laitoin Sumulla namin joka askeleelle, Joikulle jäljen keskivaiheella joka toiselle tai kolmannelle. Kumpikin koirista ajoi jäljet hyvin, Sumu varsinkin siihen nähden, ettei ole koskaan ennen tehnyt metsäjälkeä. Kouluttaja tulikin sitten siihen tulokseen, että noille voi vaikeuttaa jälkeä jo - nami joka viidennelle askeleelle ja mukaan kaksi keppiä.

Eniten muutoksesta järkyttynyt olin minä, koska koirat meni jäljet kuin vanhat tekijät. Niin ja otettiin mukaan vielä janakin, jolta koira lähetettiin. Ei siinä sen kummempaa, tästä vaan jatkamaan niin mulla on pian pari koevalmista koiraa. :D

Sisällön tarjoaa Blogger.