Tästä se lähtee!

Ainakin luulisin niin.

Pari viikkoani saatuani aika ajoin jännityskohtauksia ja pyörittäen kokoajan mielessään mitä virheitä voidaan tehdä ja harkiten ilmoittamista että tulenkin kokeeseen Joikun kanssa, lauantaiaamuna ryhdistäydyin ja nappasin hihnan päähän porokoiran.

© Mira P.

Ajelimme parikymmen minuuttisen ajomatkan Nastolaan, tokokokeeseen. (Siis Sumun kanssa, tokokokeeseen, ööööööööööö.)

Sumu käyttäytyi koepaikalla yllättävän sivistyneesti. Sen sijaan, että odotusteni mukaisesti se kieli sinisenä kiskoisi jokaista koiraa kohti, räkyttäen ja vinkuen, eikä keskittyisi mihinkään, Sumu oli oikein nätisti. Se istuskeli miun vieressä, katseli muita koiria, välillä minua vilkaisten. Ja kun sanoin sille Sumu niin se oli heti tikkana odottamassa lisäkäskyjä, niin hienona. Tämän perusteella uskalsinkin sitten mennä kisaamaankin jopa.

Koska meillä sattui kauhean hyvä tuuri, niin satuttiin kisajärjestyksessä ensimmäiseksi. Tosin yritin pitää optimistiset fiilikset yllä: en ehdi niin hirveästi jännittämään ja se on nopeasti ohi, jee!

© Mira P.

Luoksepäästävyys oli mun mielestä aika hirveä, koira oli haluton tulemaan perusasentoon ja seisoi mieluummin puoli metriä minusta katsellen kehän laidalle. Onneksi sain sen kuitenkin, ennenkuin tuomari tuli luokse, istumaan viereen. Sumu kauheasti heilutti häntää ja oli iloinen kun tuomari rapsutteli, mutta ei kuitenkaan noussut mihinkään.
Paikkamakuu oli niin hieno että vieläkin vähän leijun maanpinnan yläpuolella sen ansiosta. Huomasin itsestäni, kuinka paljon siinä osaan luottaa koiraan, koska ei minua oikeastaan rivissä yhtään jännittänyt. Sumun vieressä maannut koira alkoi haistella maata, vähän kääntyili, katseli Sumua kohti, nousi istumaan. Sen sijaan, että Sumu olisi provosoitunut siitä, se käänsi päätään pois päin! Sumu makasi hievahtamatta, ja oli katsomatta viereiseen koiraan. Tosin siinä kohtaa kun lopulta koirien luokse mentäessä viereinen koira lähti ohjaajaa vastaan, se katsoi mua ilmeellä "ää mamma auta", mutta ei liikahtanut senttiäkään.




Yksilöliikkeisiin koitin saada Sumulle hyvän fiiliksen päälle. Ja se lähtikin oikein kivasti nätillä hihnaseuruulla. Joskin koira alkumetreillä pysähtyi ja itse tyhmyyksissäni pysähdyin myös, hmm. Mutta muuten seurasi hienosti.
Vapaanaseuruu oli vielä parempi kuin hihnaseuruu, tykkäsin kovasti. Vaikka tuomarin mielestä koira seurasikin turhan kaukana.
Maahanmenosta sitten lähti alamäki, liike lähti oikein hyvin, mutta sanoin kai itse käskyn huonosti, joten koira jäi istumaan - teki jotain mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, tai mitä ei olla treenattu. Tuomari sanoi vielä, että "kympin arvoinen istuminen". :'D
Luoksetulopaikalle mentäessä Sumu oli jo ihan että "jee tiedän mitä ollaan tekemässä!", nappasi aloituspaikkaa esittävän kartion suuhunsa ja palautti sen erinomaisesti eteen. Pöhkö porokoira. Muuten sitten luoksari oli täydellinen floppi. Ensimmäistä käskyä ei kuunnellut, toisella lähti tulemaan, mutta pari metriä ennen mua pysähtyi haistelemaan kohtaa missä hetkeä aiemmin oli toinen koira ollut paikkamakuussa. Eikä siitä tullut perusasentoon lisäkäskylläkään.
Seisominen suoritettiin samalla linjalla kuin luoksetulo, sekä tottakai pysäytys tehtiin siihen missä Sumu oli aiemmin jäänyt haistelemaan. Se lähti oikein kivasti, seisahtui, mutta koiran luokse palatessa se painoi kuonon maahan ja lähti haistelemaan, eikä tullut perusasentoon.
Hyppy meni yhtä loistavasti kuin aiemmat liikkeet. Ensimmäisellä käskyllä koira kattoo mua ilmeellä "öö wtf", tokalla ottaa askeleen hyppyä kohti, mutta ei hyppää. Syinä voi toki olla, että ollaan varsinaisella tokoesteellä hypitty tosi vähän, sekä että otin liikaa etäisyyttä esteeseen.

Niin katastrofaaliselta kuin kuulostaakin: olen tyytyväinen. Olen tyytyväinen siihen miten upean paikkamakuun tuo teki, olen tyytyväinen siihen, että ulkopuolisista häiriöistä huolimatta tuo pysytteli kehässä miun vierellä, eikä lähtenyt vaikka ulkopuolella koirat haukkuikin ja osa käveli suht läheltä suorituksen aikana. Me tehdään virheitä jotta opitaan jotain ja väitän että opittiin tästä paljonkin. Ensi kerralla sitten paremmalla tuurilla ja taidolla.

Pisteetkin voin vielä tähän laittaa. Ja tuomarina oli Ossi Harjula.
Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 8
Hihnaseuraaminen: 7
Vapaana seuraaminen: 8
Maahanmeno: 0
Luoksetulo: 0
Seisominen: 7
Hyppy: 0
Kokonaisvaikutelma: 6
Yht. 100 pistettä, ALO3
Ja kai on ihan mainitsemisen arvoista, että käytiin Sumun kanssa myös 15.9.  retkellä Porvoossa, koiranäyttelyn merkeissä! Koiran esiintyminen oli jotain ihan hirveintä, en kyllä ikinä mene näyttelyyn tai kokeeseen tai mihinkään jossa on ruohoalusta.
Tuomari toimi Marja Talvitie, tuloksena EH AVK2.
"Takaa hyvin, edestä niukasti kulmautunut hieman raskaskalloinen uros. Hyvä selkä, hieman liian laskeva lantio. Hieman liian kippuralle liikkeessä kannettu häntä. Hyvä karvanlaatu mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi edestä. Esiintyy rauhallisesti."

siitä kysymys enää tässä kai on

Sini heitti meille Voi Jehna! -blogissaan 11 kysymyksen haasteen jo joku aika sitten, johon kai voisin jotain vastauksia kehitellä.
Haaste on jo ennestään tuttu postauksesta Liebster Blog + 11 kysymystä.



Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät. 

1. Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana?
Ja heti alkaa haastavalla kysymyksellä. Hmm! Heikkouksiani on ehkä äkkipikaisuus ja en ole hirveän pitkäjänteinen ihminen. Saatan välillä hermostua koirille, esimerkiksi väsyneenä iltalenkillä, josta Sumu onneksi ei hirveästi ole moksiskaan. Myös aiemmin heikkoutenani oli johdonmukaisuuden ja jonkin sortin auktoriteetin puute, mutta uskoisin siinä kehittyneeni erityisesti kuluneen vuoden aikana. Vaikka edelleen tulee tilanteita, että esimerkiksi koira ei saa hyppiä syliin, mutta silti "voi ei kun olet niin söpö aww hypi vaan syliin rakas <3". Löydän itsestäni paljon muitakin heikkouksia, joiden osalla haluan kehittyä, kuten äänen- ja kropankäytön suhteen erityisesti harrastuksissa.

2. Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirissasi eniten?
Omissa koirissa miellyttäviä piirteitä.. No ekana tulee mieleen, että mua niin kovasti miellyttää, että ne on just sen näköisiä koiria miltä koiran kuuluu näyttää. Sumu erityisesti. Lisäksi Sumulla on ehkä kaunein väritys (jos nyt luetaan pois brindlen, merlet ynnä muut mitä poroissa ei edes esiinny). Sumusta löydän niin paljon hyviä puolia, sillä on myös maailman kauneimmat ja parhaan väriset silmät. Joiku taas on suomenlapinkoiraksi oikein miellyttävän näköinen, siitä huolimatta että söpöt olennot yleensä lähinnä oksettavat minua kuin aiheuttavat "aaaaaawwwwwwwwwww miten söpö" -reaktion, niin Joiku on yllättävän söpö ja kivan näköinen. Naamastaan erityisesti. Vaikka sillä onkin makuuni turhan tummat silmät. Joikulla on myös maailman höpsöimmät korvat ja hienoin häntä.

3. Onko sinussa ja koirissasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä?
Tykätään nukkua myöhään ja syödä. Hmm? Tai sitten olen vaan opettanut omat luonteenpiirteeni koirilleni. :D No muun muassa vesisateella on ällöä mennä ulos, kylmällä ilmalla on ihan persettä tehdä tokoa, liian kuumalla ilmalla ei voi jaksaa tehdä mitään ja jäätelö on parasta ruokaa mitä maan päällä on.
Joikun kanssa ollaan molemmat aika syrjään vetäytyviä ja yksin viihtyviä tyyppejä. Joskin kun sille päälle satutaan niin ollaan molemmat jatkuvasti äänessä.
Sumun kanssa yhtäläisyyksiä on, että välillä on mukavaa vain makoilla ja ottaa rennosti, mutta sitten kun tuodaan eteen joku kiva ehdotus niin ei voi millään pysyä paikoillaan vaan pitää hyppiä ja pomppia ja juosta rinkiä. Ei olla kovin äänekkäitä, joskin kun joku asia ottaa päähän niin siitä pitää kyllä sanoa ja kovaa.

4. Millaisia persoonallisia tapoja koirillasi on?
Tiedä sitten kuinka persoonallisuuksia, mutta Sumu RAKASTAA pehmoleluja. Aina jos tapahtuu jotain hauskaa, esimerkiksi joku tulee kotiin, ollaan lähdössä lenkille tai mennään laittamaan koirille ruokaa, niin sen on pakko napata joku pehmolelu (hätätapauksessa kelpaa joku muukin esine) suuhunsa ja juosta se suussa sohvalle ja takaisin miun (tai jonkun muun henkilön) luokse. Yleensä pehmoleluksi vielä valikoituu suurikokoisen kissan kokoinen koirapehmolelu, jota tuo just ja just saa kannettua suussaan.
Toinen on se, että kun ollaan saatu kynnet leikattua, turkki harjattua tai muuta jännää, niin on pakko napata harja tai kynsisakset suuhun ja leikkiä sillä. Välillä vetoleikkiä, toisinaan vaan juosta (ja törmäillä oviin ja seiniin).

5. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Koiraton vapaa-aika, mitä se on? Mie hyvä jos pystyn kaupassa tai koulussa käymään kun pitää koirat jättää kotiin, nyyh. Ja ilman koiria vapaa-ajalla teen todella vähän, koska harvoin mie käyn esimerkiksi leffassa tai jossain, vielä harvemmin shoppailemassa (aka juoksen vaatekauppaan, nappaan jonkun vaatteen, maksan sen, menen kotiin) tai vastaavaa. 

6. Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?
On, meidän ihan maailman parhaat mentorit ovat olleet nyt vajaan vuoden ajan Marjo ja Mira. En edes uskalla ajatellassa missä jamassa meidän tokot ynnä muut olisi ilman heitä. Suuri kiitos siis heille. <3

7. Miksi kirjoitat koirablogia?
Oon miettinyt välillä samaa! Toisaalta kun tuntuu että eihän tätä kukaan lue ja muuta - miksi saastuttaa nettiä tällaisella. Toisaalta ensimmäinen nyt mikä tulee mieleen, että onhan se hauska parin vuoden päästä tulla lukemaan vanhoja postauksia ja miettiä (ja facepalmata) kuinka paljon ollaankaan kehitytty.

8. Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?
Hmm, mä en tossa iässä tainnut mistään koirista unelmoidakkaan. Terveisin kissafani-96. Tai no toisaalta tuolloin toivoin että mummin westielle teetettäisiin pennut, joista minä saisin yhden. Ihan onnellinen olen ettei niitä pentuja tullut, terrierit kun ei oikein minun juttu ole. :D

9. Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista?
Toisinaan kyllä, mutta pyrin olemaan avoin uusille ideoille ja ajatuksille. Esimerkiksi jos olen aiemmin miettinyt "tämä liike opetetaan näin" ja joku tuleekin, että "eikun tällä saat opetettua paremmin" niin ehdottomasti lähtee uusi idea ainakin harkintaan. Eihän tässä muuten opi mitään jos luulee aina sen itse käyttämän metodin olevan paras ja ykkönen.

10. Mitkä ovat tämän hetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koiriesi kanssa?
Mikäköhän ois lyhyt tähtäin. Sanotaan vaikka pari kuukautta. Sumun kanssa kisojen suhteen pidetään tavoitteena nyt sitä tokon ALO1-tulosta. Arjen suhteen olisi tavoitteena saada vihdoin myös isojen tummien koirien ohitukset sujumaan, sekä opetellaan edelleen kuinka vapaana voi olla ottamatta häiriötä muista koirista ja kuunnella minua.
Joikun tavoitteena on olla söpö ja kiva kotikoira. En yhtään tiedä koska me sen kanssa ollaan seuraavan kerran menossa tokokokeeseen. Joskus tulevaisuudessa.

11. Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?
Hmm, kolmen vuoden kuluttua... Eli 2016 syksyllä jolloin mie olen jo 20-vuotias, hurjaa. Olen itse (toivottavasti, vaikka jokseenkin epätodelliselta tuntuu) ylioppilaana hakemassa opiskelemaan muotsikkaan tai johonkin, tai olen jo päässyt sinne hmm. Todennäköisesti olen tuolloin myös päässyt muuttamaan pois kotoa ja asun kivasti kerrostaloyksiössä yhdessä 5-vuotiaan Supukoirasen (ja mahdollisesti tuolloin jo pari vuotiaan koiranpentusen kanssa). Joiku taas elää iloisesti äidin luona 8-vuotiaana vetreänä pikkukoirana, harrastaen hauvakävelyitä ja mukavaa elämää.
Aika paha kysymys kyllä kun mun on vaikea ajatella noin pitkän (tai lyhyen) ajan päähän.

Me haastetaan:
+ Kaikki jotka on innostuneita vastaamaan alla oleviin kysymyksiin.

Minun kysymykset seuraaville:
  1. Tuleeko sinulla välillä koirien kanssa tai muuten vaan koiraharrastuksen parissa hetkiä, jolloin mietit miksi ihmeessä tätä harrastat.
  2. Mitkä on koirien kanssa ja koiraharrastuksesa ehdottomasti parhaat puolet, joita jäisit ikävöimään jos tämän kaiken joutuisit jättämään.
  3. Ketä elokuva- tai sarjakuvahahmoa koirasi muistuttaa mielestäsi eniten?
  4. Onko koirassasi jotain puolia tai ominaisuuksia, mitkä poistaisit koirastasi jos mahdollista?
  5. Mikä oli ehdoton ykköskriteeri koiraa hankkiessasi?
  6. Miksi päädyit juuri siihen rotuun mitä koirasi edustaa?
  7. Mikä on ehdoton koiraharrastuksen kuninkuuslaji mielestäsi? Ei tarvitse olla joku mitä harrastat itse, voi myös olla joku mitä ihailet suuresti.
  8. Jos voisit valita koiran vain värin perusteella, minkä värinen se olisi? (Huom. pinkkejä ja vihreitä koiria ei lasketa.)
  9. Onko sinulla koiramaailmassa jotain ehdotonta idolia, jota ihailet (esim. kasvatustyön, koulutusmetodien tai kenties koiravalokuvien perusteella). Kuka?
  10. Jos saisit suunnitella koirasi luonteenpiirrettä vastaavan kaulapannan - millainen se olisi? Yksivärinen nahkainen puolikuristava, vai kenties röyhelöiden ja kukkasten peittämä silkkipanta? Mielikuvitukselliset vastaukset kunniaan.
  11. Jos voisit vaihtaa koirasi nimen nyt kun olet tuntenut sen jo paremman aikaa, miksikä vaihtaisit sen? Vai pitäisitkö sen kenties samana edelleen?
Pahoittelen karkeita lauseen muodostuksia. Toivottavasti noihin keksii hyviä vastauksia. Ja jos huvittaa, niin huhtikuussa julkaisemiini kysymyksiin saa vielä vastata:
  1. Mikä on noloin tilanne mihin koirasi on sinut saanut?
  2. Jos voisit poistaa yhden asian koiraharrastusmaailmasta, mikä se olisi?
  3. Mitä pidät koirien eri linjoista (näyttely-/työlinjat ym)?
  4. Jos voisit valita koiran pelkästään ulkonäön perusteella, minkä rotuisen koiran ottaisit? Entä jos pelkän luonteen perusteella?
  5. Jos voisit aloittaa koiran kanssa uuden, minkä tahansa harrastuksen, mikä se olisi?
  6. Edustaako nykyinen koirasi rotua jota haluat vielä tulevaisuudessa tulla omistamaan?
  7. Onko sinulla koirasi suhteen mitään suuria, mahdottoman tuntuisia tavoitteita (esim. FI TVA)?
  8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?
  9. Kuva joka kertoo koirasi luonteen paremmin kuin sata sanaa?
  10. Koirasi suurin haaste/vaikeus harrastuksen parissa?
  11. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?

Sisällön tarjoaa Blogger.