Ehkä se siitä

Me käytiin treenaamassa! Siis me_käytiin_treenaamassa. Ikuisuuden tauon jälkeen. :D Tottahan tässä välillä ollaan jotain lenkki- ja kotitokoa tehty, mutta jee! Ja koska oli niin iso juttu, niin pitäähän sille nyt  kokonainen oma blogiteksti omistaa.

No joo, mulla oli molemmat koirat mukana ja mentiin taas asenteella, että josko noilla olis hyvä päivä. No oli. Alkuun Sumu lähti jo haahuilemaan taas metsää kohti, mutta tuli sitten kuitenkin miun luokse ja oli ihan jee jee kivaa päästä tekemään hommia. Tehtiin kokeenomainen alokasluokan seuraaminen. Kerran tarvi nyppästä sitä täyskäännöksessä hihnasta, mutta muuten se teki niin hienosti että meinasi tippa tulla linssiin. Siitä on tullut niin pätevä.

Seisomiset alkaa jo sujua. Sumu tarvitsee vielä pienen käsiavun pysähtymiseen, jottei kävisi maahan. Päätettiin, että meillä on nyt kotihommina opetella seisominen takapalkkauksella (vai urr miksikä sitä kutsuttiin, lahopää ei muista :D). Luoksetulo on NOPEA. En tiedä, siitä on vaan yhtäkkiä tullut niin hieno. Enää siihen tarvitsee hioa loppuun perusasento, mutta pääasia on että saisin koiralle siihen kunnon vauhdin. :)

Paikkamakuussakaan ei ole mitään ongelmaa, en tiedä kuinka pitkä, mutta ihan hyvän mittainen paikkamakuu tehtiin treenien lopuksi. Kävin sitä välillä palkkailemassa, mutta hienosti se oli toisen uroksen vieressä, ei mitään ongelmaa.

Meillä alkaa paketti olla tosi hyvin kasassa. Vielä pitää tehdä lisää treeniä häiriössä ja enemmän kokeenomaisia juttuja. Mutta on se hieno! Ja me päästään pian kokeisiin! Huippua! Sumu on niin hieno ja pätevä pieni possu, voi että mie rakastan tuota koiraa. :D Tavoitteena olisi päästä nyt keväällä kokeeseen, pitää vaan kattoa joku kiva koe tästä lähellä. Lappalaiskoirat ry:n tokon joukkue SM-kilpailuihin olisi kans ideana hankkiutua kesäkuun lopussa.

Mutta sitten Joiku. Joiku pieni tyhmä homopetteri. Se on kyllä vaan niin maailman hassuin koira ettei miulla pokka pidä sen kanssa hommia tehdessä. Joiku tekee omalla persoonallisella tyylillään, koska mä en ole itseasiassa enää jaksanut kiinnittää huomiota muuhun kuin siihen, että koiralla on kivaa. Ja Joikullahan on. Liikkeet voi mennä vähän sinnepäin, ei tarvitse olla just niin tarkkaa. Eipä me kuitenkaan välttämättä koskaan alokasta ylemmäs nousta. Joiku teki siis alokkaan kokeenomaisesti, paikkamakuuta ja hyppyä lukuunottamatta. Seuraamisten jälkeen palkkasin sen ja liikkeitten välissä jotain perus Joiku-pelleilyä, eli takajaloilla hypintää ja volttien heittelyä.

Mä en ois ikinä uskonut, että tulen sanomaan Joikun menevän jo ylikierroksille tossa tekemisessä. Sehän on Joiku, Joiku maailman rauhallisin apaattinen Joiku. Mutta niin se vaan, loppupelissä alkoi keskittyminen sillä jo rakoilla ja se vähän väliä hyppäs perusasennosta seisomaan. Tosin sitä en tiedä mikä tohon auttaisi, karjumaan sille ei kannata ruveta kun se menee raukka ihan palasiksi. Ehkä mä en tee mitään, Joikulla olkoot hauskaa. Voisin kokeilla joku päivä josko se innostuisi treeneissä leikkimään. Joskus se leikki tosi hienosti, mutta ei ole viime aikoina pahoimmin leluista innostunut.

Ja hei jee, viikon päästä Joiku menee ekaa kertaa kahden vuoden tauon jälkeen näyttelyyn! Saa nähdä mitä Esa Ruotsalainen tosta tykkää, ainakin karvaa sillä on nyt. Liikaakin. :D

Natseilua

Taas olen ollut hirmu epäaktiivinen! Tosin kirjoituksen aiheitakaan ole pahemmin ollut. Tokon treenailu on jäänyt vähän vähemmälle kun on ollut niin kylmää (mitäs me lappalaiskoiranomistajat palellutaan -10°c pakkasessa), Sumulla on päällä kunnon teiniperseilyvaihe ja valokuvaaminen ei ole oikein innostanut. Eihän noista saa edes muita kuvia kuin tylsiä istumisposekuvia tai "koira juoksee horisonttiin" -tyylisiä kuvia.

Mutta Sumu on ollut viime aikoina enemmän tai vähemmän tiukalla natsikuurilla. Tajusin kuinka se on kuin pahainen pikkulapsi, jota ei voisi vähempää kiinnostaa mitä sille sanotaan. Sehän menee ja tekee kaikkia pahuuksia. Enkä pohjauta tätä mihinkään johtajuushömpötyksiin tai vastaavaan, enemmänkin... No, kurinpalautukseksi tätä voisi kutsua. :D Ja kurinpalautus tuntuu olevan tuon poroisen kanssa kohdallaan.

Kaiken näköistä pientä ja suurta ollaan yritetty hioa. Hihnassa ei kiskota kieli sinisenä silmät pullistuen kohti ihania pissalänttejä, niitä ei myöskään jäädä viideksi minuutiksi haistelemaan ja nuoleskelemaan. Välillä on oikeasti meinannut itku tulla tuon kanssa, yritän toivoa että sillä on nyt vaan joku teiniperseilyvaihe tosiaan menossa, eikä kestä ikuisesti. Treeneissäkin se on pariin otteeseen karannut kuseskelemaan ja haistelemaan toisten pissoja.
Lenkit mennään yleensä melko lyhyessä hihnassa, koira saa kulkea kyllä nenä maassa, mutta haistelemaan ei pysähdytä. On varmaan ohikulkijoista naurettava näky kun kiskon tuota vastahakoista otusta hihnassa ja tämä yksi lyö jarrut pohjaan ja yrittää nuolla pissoja. Voi luoja. Tässä ei kyllä olla edes edistytty. Sillä tuntuu kaikki aistit hajuaistia lukuunottamatta hävitä ulkona.

Paitsi silloin kun tulee toisia koiria, tälle myös löytyy näköaisti. Korvia tosin ei vieläkään ole missään. Mutta tässä voisin sanoa jopa edistystä tulleen. Se on tosi tilannekohtaista ja riippuu paljon miten itse käyttäydyn, että miten Sumu suhtautuu toiseen koiraan, mitä se tekee. Yleensä nyt kun yritän itse tehdä hengitysharjoituksia ja laskea kymmeneen että pysyisin mahdollisimman rauhallisena, niin koirakin pysyy suht rauhallisena. Toki kulkee korvat ja häntä pystyssä, tuijottaen toista koiraa, mutta harvemmin se enää mitään hirveää huutoshow'ta järjestää. Näitä tulee enimmäkseen silloin kun minulla on molemmat mukana ja Joikun mielestä se toinen koira on sen arvoinen, että sille pitää karjua. Mutta kun olen kahden Sumun kanssa, tämä enemmänkin tyytyy hiljaiseen murinaan ja piippaamiseen.

"Natsimeinigillä" saatiin myös kynsienleikkuu sujumaan. Ei nyt äkkiseltään tule mieleen olenko joskus aiemmin kirjoittanut tänne tuon kynsienleikkuuhelvetistä, mutta sellaista se tosiaan oli. Eipä ole enää. Tähän auttoi kaveri jolla on noin sata kertaa enemmän kokemusta koirista ja niiden kynsien leikkaamisesta. Kerran se Sumun kynnet leikkasi niin, että Sumu ei saanut huutaa, ei saanut juosta ympäriinsä, ja se ei ole enää kertaakaan tehnyt sitä enää. Kerran tosin kun leikkasin ihan ihan suonen päähän, ettei siitä tullut edes verta, niin tämä ihana ropoinen kiljui miun korvaan minuutin. Poikaparka.

Natseilua on ollut muidenkin pikkujuttujen kanssa, kissoja ei jahdata, pöydille ei hypitä, ei mennä sohvan selkänojalle istumaan ja huutamaan...

Tosin tämä on sitten keksinyt uuden hassunhauskan kepposen, roskiksen ja koirien ruokakaapin avaaminen. Roskiksesta varastetaan tyhjät kissanruokapussit ja revitään ne 2x2mm kokoiseksi silpuksi, sekä koirien ruokakaapista varastetaan parhaat herkut. Tosin nyt olen jo aikalailla siirtänyt sieltä kaikki tuota kiinnostavat ruuat pois.

Vielä pienet tokokuulumiset tähän perään, että Joiku on oppinut pitelemään noutokapulaa taas vähän kauemmin! Kolmisen vuotta treenausta takana ja tuo pitää sitä jopa s e k u n n i n. Mutta parempi se kun ei mitään. Eihän se tosta enää niin vaikea opettaa kun koira jopa pitää sitä kapulaa suussaan.
Sumu on älynnyt seisomisen idean, melkein. Vielä se tarvii käsiavut stoppiin, mutta ei lähde hiipimään perään. Tuskin se ihan sitä matkaa kestää vielä mikä kokeessa vaaditaan, mutta eiköhän se senkin pikkuhiljaa opi. Sitten vaan luoksetulo kuntoon ja odotellaan että tuo nenämaassa teiniperseily menisi ohi, niin me mennään ihan oikeesti sinne kokeeseen.
30.3. oon ajatellut jommankumman ilmoittaa. Tekisi mieli mennä jo Sumun kanssa korkkaamaan kokeet, mutta toisaalta haluaisin Joikun kanssa käydä kisaamassa ne kolme ykköstä että Petterson saisi TK1-tittelin. Joka on tosin tavoite poronkin kanssa.

Ensi sunnuntaina näyttäisi olevan match show Lahdessa. Voisi pitkästä aikaa käydä mätsäröimässä!