Aikajana

Inspiroiduin Soopelimonsteri- ja Iltateellä-blogeista luomaan myös aikajanamaisen katsauksen omaan historiaani lemmikkieläinten suhteen.

1996 Minä synnyin eräänä heinäkuun perjantaina. Muistikuvia ei tuolloisista lemmikeistämme (yllättäen) ole.

1997 Haimme alkuvuodesta pyhäbirmanaaraan Alman.

1998 Alma sai kolme pentua. Näistä ainoa uros, Veeti, jäi meille.

1999-2001 Jossain noiden vuosien aikana Veeti jäi epäonnekseen auton alle eräänä iltana. En muista tapahtumasta muuta kuin että se tapahtui myöhään illalla, enkä edes itse osannut tuolloin käsittää mitä oli tapahtunut.

2002 Äitini oli jo pitkään ihaillut ragdolleja, ja päätti toteuttaa toiveensa ottaen Almalle kaveriksi ragdolluroksen Hemmon.

Kuva: kissala Erkatin

2006 Ei kahta ilman kolmatta, pitkään etsimme meille toista ragdollurosta, minun antamalla työnimellä Mr. Pöpö. Lopulta sellainen löytyikin ja halloweenina meille muutti ragdolluros joka sai kun saikin kutsumanimekseen Pöpö.

2008 Niin paljon kun olin vakuutellut kaikille että koirat ihan tyhmiä ja ällöjä, niin minulla alkoi kasvamaan koirakuume. Sain myös vanhempani puhuttua siihen mukaan ja selasimme eri koirarotuja läpi, päätyen suomenlapinkoiraan. Loppuvuodesta kävimme katsomassa lapinkoirapentuetta, josta sitten myös varasimme narttupennun.

Kuva: kennel Haltinmaan

2009 Alkuvuodesta taloon muutti ensimmäinen koira, suomenlapinkoiranarttu Joiku. Joikun kanssa koin ensikosketukseni koiraharrastuksiin ja -näyttelyihin.

kuva: kennel Haltinmaan

2010 Minun koirakuumeeni alkoi kasvaa ja aloin haaveilemaan siitä, että Joikulle tulisi kaveri. Koiran olisi oltava hyvä harrastuskoira ja monet rotuvaihtoehdot kävin läpi. Porokoira, perhaps..?

2011 Olin valokuvaamassa Lappalaiskoirat ry:n järjestämää tokokoetta, missä EVL-luokassa itselleen 1-tuloksen kisasi komea porokoirauros Hopeaketun Touko Martti. Tässä kohtaa olin jo varma että haluan oman poron! Rodusta keräsin lisätietoa, seurasin aktiivisesti pentupalstaa. Heinäkuun alussa törmäsin huikeaan pentueeseen, jossa isänä ei ollut kukaan muu kuin aiemmin ihailemani Touko Martti! Otimme kasvattajaan yhteyttä ja sain tietää ettei uroksilla ollut vielä varaajia. Ja niin, 26.8. haimme kotiin pienen porolapsen joka sai nimekseen Sumu. Muutama kuukausi Sumun tulon jälkeen muutti taloon myös ragdollnaaras Pii.

2012 Sumu terveystarkastettiin ja minun piti lopullisesti heittää hyvästit haaveilleni agilitykoirasta. Kävin ensimmäistä kertaa tokokokeessa Joikun kanssa, saavutimme ALO2-tuloksen 146 pisteellä. Ja on maininnan arvoista että tutustuin Marjoon ja Miraan, jotka ovat olleet senpaini, mitä koiraharrastukseen tulee, siitä eteenpäin. Missälie kuinka vähän tietävänä olisinkaan ilman heitä.

2013 Kinuamiseni myötä jäi Piin pentueesta kotiin ragdollnaaras Prim. Saavutimme Joikun kanssa ensimmäisen tokon ALO1-tuloksen 17.8. 169 pisteellä. Kuukausi siitä eteenpäin korkkasimme Supun kanssa tokouran kahdella ALO3-tuloksella. Meille myös muutti 4-vuotias ragdollnaaras Luna. Elämäntilanteiden muututtua sijoitukseen mennyt Piin pentu Onni muutti äitini luokse pysyvästi.

Kuva tosin toukokuun tokokokeesta, mutta ihan valid silti!

2014 Alma lopetetaan vanhuuden aiheuttamien vaivojen myötä hieman alle 18-vuotiaana. Minä muutan Supun kanssa omaan asuntoon. Loppuvuodesta äidilleni muuttaa ragdollnaaras Wanda.

2015 Huhtikuussa toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja minulle muuttaa kaksi kesyrottanaarasta Piina ja Paniikki. Toukokuussa nämä saa kaverikseen kesyrottanaaraan Skitson. Skitso kuitenkin lopetetaan elokuussa pahan korvatulehduksen myötä, joka vaurioitti sen tasapainoaistia pysyvästi. Saavutimme Supun kanssa ensimmäisen ALO1-tuloksen 13.9. SSKP:n piirinmestaruuskisoissa pistein 184. Syyskuun lopussa minulle muuttaa rex-kesyrottanaaras Riesu.

Maininnan arvoisia on myös punakorvavesikilpikonnat Kilpi ja Konna, jotka muuttivat jo 90-luvun lopussa äitini työpaikalta löytyvään vesialtaaseen. Valitettavasti näistä toinen, Konna, menehtyi joskus reilu 5 vuotta sitten. Unohtamatta akvaariokaloja, joita on löytynyt vuosien varrella kymmeniä. Itselleni tärkeimmät oli kultakalat Ulpu ja Pulpu (ihan ite nimesin!), jotka tulivat joskus 2000-luvun alkupuolella. Kummastakin on ehtinyt jo aika jättää tässä muutamien vuosien sisään.