Sumppa 4 kuukautta ja Löytynmäki meininkiä!

Sumppadii, eli Sumili, eli Sumppanen, eli Sumuli, eli Sumu, on useiden lempinimien lisäksi saanut myös mittariinsa 16 viikkoa ikää, elikkä neljäkuukautta poika nyt täytti maanantaina. Rokotuksilla käytiin sitten maanantaina myös, tyypistä on tullut jo tosi iso. Kotimittauksella säkää löytyy nyt 43cm ja ell luona punnitsin sen 13,4kg painavaksi. Huhhuh. Ja sitten kun se tekee vielä pitkillä lenkeillä sitä "mä oon niin pienenpieni pentu enkä millään jaksaisi kävellä kotiin, voitsä kantaa mut?". Toteen siinä vaan kylmästi sitten, että Sumuperkele saa opetella noita jalkojansakkin käyttämän, koska toihan on niin painava, että mun kädet irtoaisi.

Sumpan pallien kanssa on ollut ongelmaa, alkuunsa siellä tuntui vain yksi, mutta sitten se oikeanpuoleinenkin laskeutui, ja eikös se tottakai ole ns. hissikives. Ell sanoi tunteneensa oikean pallin noin puoli sekuntia, ennenkuin se vetäs sen ylös. Hienoa... Nyt vaan toivotaan, että se jäis alas. Näyttelyissä käyminen ei ole tuon kanssa mikään pääasia, mutta onhan niissäkin kiva käydä. Lisäksi tuo tarvitsee vähintään sen laatumaninnan hyvä, että mie joskus voisin siitä jonkun valion saada.

Eilen käytiin sitten Sumpan parhaan kaverin, tismalleen samanikäisen suomenlapinkoirauroksen Reinon (Jäkäläkummun Rin Tin Tin)  juoksemassa, leikkimässä ja riehumassa Löytynmäen hiekkakuopilla. Ennen riehumista kumminkin otettiin pennuista seisomiskuvia, onneksi meillä oli hyvä handleri niin tuosta näkyykin jotain. :D

Se on niin komea. <3
Ja sitten koirat sai vapaasti juosta hiekkakuopalla.
Joiku vastavalossa...


Pojat juoksee.

Tuo vasemmanpuoleinen taitaa olla... Tiibetinmastiffinpentu?

Pimeässäaineessa ei toistaiseksi ole huomattu merkkejä minkään asteen älystä.

Hei mikä sul siinä on?

Reino löysi kepin.


Ne oikeesti yritti kiskoa sitä keppiä, valokuvaaja oli vaan niin hyvä....




Renkomäessä

Käytiin eilen koirien kanssa treenailemassa Renkomäki-halilla. Treenattiin ulkona yhdessä Onnin ja Reinon, sekä Sumun Taimi-äidin ja Suri-siskon kanssa.

Joikun kanssa treenattiin, ettei se ennakoisi istumista liikkeestä maahanmenossa ja seisomisessa. Muutaman toiston jälkeen näytti, että se taisi jopa ymmärtää idean. Nyt vaan harjoitellaan sitten palkkaamalla seisomassa tai maassa pysymisestä. Otettiin myös luoksetulo joka meni muuten ihan täydellisesti, paitsi käskyn jälkeen se muutaman sekunnin empi, ennenkuin lähti tulemaan luokse. Myös treenien lopussa otettiin paikkamakuut yhdessä Onnin, Taimin ja Joikun Myky-veljen kanssa. Koska paikkamakuu on ollut Joikulle vaikeaa, kävin vähän väliä sitä palkkailemassa ennenkuin se ehti nousta.

Sumpan kanssa tehtiin pentujuttuja, elikkä leikittiin (= katottiin kun toiset leikki ja ite harmittelin, että olin ottanut vain narupallon, joka ei Sumua kauheasti kiinnosta, mukaan) sekä otettiin kaksi pentuluoksetuloa.

Äsken sitten ihan kotioloissa otettiin lähelläolemisharjoituksia. Hieman vaikeaa kun tuo mieluiten seisoo tai kiipeää miun olkapäätä vasten, eikä suostu istumaan. Muutaman kerran sain sen kyllä kivasti istumaan miussa kiinni. Itse treenasin sitten askelia kulmissa ja täyskäännöksessä ja lopulta sitten Joikun kanssa. Ehkä se ihan kivasti meni. :---D

Mätsäri-ihmettelyä ja jälkeilyä...

Eilen päätettiin Sumun kanssa avartaa maailmankuvaa ja lähdettiin Maikin lemmikkikellarin pihassa olevaan mätsäriin. Ikä ei vielä pentukehään asti riittänyt, joka ihan hyvä, ettei mulle tullut kiusausta ilmoittaa sitä. Ei siitä kumminkaan mitään olisi tullut kun ei olla melkein yhtään näyttelyttämistä treenattu.
No, toiset koirathan oli hirmuisen hurjia ja niille piti huutaa kurkku suorana. Noin puolituntia huudettuaan, sain Sumun kumminkin hiljenemään ja sitten se oli niin hieno kun olla voi.

Mätsäristä löytyi myös kiva kaveri, alle vuoden ikäinen itäsiperianlaikanarttu.

Tänään sitten oli jälkeilypäivä. Sumpalle tein tällä kertaa jo aika pitkän jäljen, pituutta oli ehkä 50 metriä, en osaa kyllä arvioida. Ajoi hienosti, alkaa jo hiffata jäljestämisen ideaa hienosti.
Joikulle tehtiin myös ehkä noin 50 metriä pitkä jälki. Ajoi joikumaiseen tyyliinsä kovaa kiskoen, mutta osasi rauhoittua hienosti namit syömään.
Ehkä noista vielä jotain tulee...

Huomenna sitten tottistreeneihin - jee!

Päivittelyä sunnuntain jälkitreeneistä

Sunnuntaina kävimme Vääksyn lähellä Sumun kasvattajan ja Joikun isän ja veljen omistajien kanssa tekemässä koirille peltojäljet. Sumppasen kasvattajalla oli mukana Sumun sisko Suri ja paikalla oli myös Joikun veli Myky ja isä Rölli.
Sumulla oli vain jotain ehkä 20 metriä pitkä jälki, ja Joikulla oli ehkä 40 metriä pitkä jälki loivilla kaarroksilla. Molemmat koirat ajoivat jäljen tarkasti, eivätkä nostaneet kuonoa jäljeltä kuin ehkä kerran pari, joka on hyvin.
Sumu jäljellä.

Jäljestelyn jälkeen menimme sitten kasvattajan luokse koiria leikittämään.


Kuin kaksi marjaa... #1


Kuin kaksi marjaa... #2

Sumu löysi lelun!

Suri vauhdissa.



Sitten pieni lepotauko...

...ja vauhdissa jälleen!

Suri hyppää suoraan suden suuhun...


Joiku löysi ihailijan, johon suhtautuminen ei kyllä ollut niin leppoisa mitä tämä kuva osoittaa...

Terve!

Moi!

Tervetuloa Joikun ja Sumun blogiin. Keitäkö on Joiku ja Sumu? No, minäpä selitän.
Joiku, virallisemmin Haltinmaan Sade, on pian 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu. Joikun kanssa olemme enemmän ja vähemmän ahkerasti harrastaneet tokoa, agilityä, palveluskoira jälkeä ja näyttelyitä. Toistaiseksi menestys on ollut olematonta, tokossa olemme muutamissa epävirallisissa kisoissa käyneet ja näyttelyistä on tippunut H-ERI -laatua. Joikun kanssa tavoitteena on vuonna 2012 suorittaa BH-koe ja saada Tk1-tunnus.
Sumu, virallisemmin Taimiston Pimeäaine, on vasta 14-viikkoa vanha lapinporokoirauros. Sumun kanssa olemme vasta tehneet muutamia peltojälkiä ja käyneet tokotreeneissä leikkimässä ja ottamassa pentu luoksetuloa. Sumun menestykseltä odotan paljon ja tavoitteena olisikin jo ensi kesänä päästä korkkaamaan viralliset tokokokeet. Tosin saa nähdä nyt mitä käy.

No, tavoitteisiimme kurkottelusta ja muustakin saatte tästä blogista lukea.



Sisällön tarjoaa Blogger.