Do we fight to hold our heads up high,
And beat the drum to what we love?
Hearing voices from afar,
join the madness when the curtain falls.
Risk it all, hold nothing back,
Seize the day, we must attack.
Stars arising, countless worlds colliding,
only one will take it all.
Minulla on tänä vuonna jäänyt LCSn, eli League of Legends Championshipin, katsominen liki täysin. Fnaticin muuttumisen myötä myös minun kiinnostus putosi. En kuitenkaan ole voinut olla nyt seuraamatta "worldseja", joissa valitaan maailman paras League of Legends -tiimi. Ja tämän vuoden "Worlds Collide" -nimisessä tunnuskappaleessa on myös aivan huikean kivat sanat. Pääsee takuulla soittolistalle jota kuuntelen silloin kun ei tunnu harrastus sujuvan ja tarvitsee jotain innostusta siihen.
Koska tänään illalla päästään taas treenaamaan (jee!), on hyvä aika muistella viime viikon treenejä. Ja tätä postausta ei tietenkään voinut tehdä esim. vielä silloin kun muisti miten treenit meni.
Mukanani oli Supun lisäksi myös Joiku, olimme jälleen hallilla tutussa porukassa treenaamassa. Itse olin kipeänä, hieman omissa maailmoissani ja no... kipeänä. Flunssan myötä ääni höyläsi kuin 15-vuotiaalla pojalla, mutta saatiin kuitenkin jotain tehtyä.
Joiku pääsi tekemään agilityä. Kuten piirroksesta huomaa, oli radassa takaakiertoja, paljon. Ja mehän ei olla takaakiertoja juuri lainkaan tehty, mutta treenikaverien (niiden jotka tosissaan tätä lajia tekee) toiveesta oli tuollainen rata. Omat ohjaamiset oli taas mitä oli, vaikka olenkin positiivisesti yllättynyt siitä miten sain esim. 1.-3. esteen sujumaan. Loppuradassa sitten taas oli ongelmaa sitäkin enemmän. Esim. miten koiran saa tuolta neljänneltä esteeltä viidennelle. #vainsunnuntaiaksailijajutut
Sitten Supun tokoihin. Tämä oli ensimmäinen varsinainen treeni tokokokeen jälkeen, ja päätin että nyt tosissaan keskitytään siihen avoimeen luokkaan. Tai meidän hankaluuksiin siellä: seisominen ja merkinkierto. Supun asenne on niin mainio, se on kunnon taisteluorava, tai kettu, tai susi. Tai sitten vaan Supu, taistelu-Supu. Juuri tätä kirjoittaessa totesin myös kaverille, että ehkä vielä joku päivä olen kyllin taitava oppimaan Supulta jotain.
Ekana merkinkierto. Sitä ollaan treenattu lähinnä ulkona puiden ja tolppien avulla, mutta merkki on aivan oma juttunsa. Pieni poro kun haluaisi kävellä sen päältä, kaataa sen, tuoda sen minulle. Aloitin ohjaamalla sitä huolellisesti käden avulla merkin ympäri. Pikkuhiljaa pienensin käsiliikettä, lisäsin mukaan käskyn. Vaikka Supun saisikin teknisesti osaamaan liikkeen, tulee vauhti todennäköisesti tulemaan ongelma, joten sitä lisää viskaamalla nami selän taakse kierron jälkeen. Se alkoi sujua sen verran nätisti, että odotan innolla miltä kierto tänä iltana tulee näyttämään!
Seisomisessa ongelmana on ollut se, että ei tuo pysy paikallaan kun kävelen sen selän taakse. Se ihan reippaasti kääntyy sen 180 astetta, tai enemmänkin. Onneksi minulla on loistava treenikaveri, jonka neuvoilla tätäkin alettiin työstämään. Supu paikalleen, kaveri naksuttelee, itse kiertelen sitä ja käyn palkkaamassa naksautuksesta. Jo muutaman toiston jälkeen pääsin kiertämään sen täysin ympäri! Toki etäisyyden ollessa varsin... väljä.
Juuri kun tämä lähti sujumaan, kuului porolapsen päästä "naks" ja se unohti jäävän seisominen. Tottakai oma moka, etten palkannut sitä siitä treenissä tarpeeksi, keskityin vaan siihen ettei se seisoessaan liiku ympäriinsä. Lopputreeni keskityttiin seisomisen muisteluun. Ei, se ei ole maahanmeno, ei myöskään istuminen, eikä varsinkaan perään hiipiminen. Tehtiin ihan helpoimpia treenejä, itse kädellä pysäytin sen ja palkkasin. Tätä muutama toisto, uusi yritys, ei vaan voi ymmärtää mitä "odota" tarkoittaa. Itsellä turhautuminen, miten meninkään taas rikkomaan tämän koiran. Lopulta kuitenkin kävi jotain, millä sain kaivettua esiin edes sen yhden onnistuneen seisomisen.
Myöhemmin kun kotona olen kokeillut, ei ole seisomisessa ollut mitään ongelmaa. Eikä myöskään siinä, että itse kierrän koiran taakse! Pakko uskoa, että joku tiedonjyvänen sen päänuppiin jäi treenin myötä.
Elin luulossa ettei muuta ongelmaa ole, kunnes kotona muistin vielä sen pahimman: ruudun, mutta se olkoot ihan oma juttunsa. Ehkä vielä joku päivä hankin ruutunauhan ja ne kartiot, niin voitaisiin sitä joskus treenata...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti