Ei hullumpaa

Ja lisää sumutokoa. Ollaan me kai nyt suht ahkerasti treenattu tässä ainakin parin viimeisen viikon aikana. Ehkä toi pian alkais olla sen verran valmis, että päästäisiin ainakin kokeilemaan virallisiin. Onhan tässä vielä puoltoista kuukautta aikaa.

Luoksepäästävyydessä ei oo mitään ongelmaa. Tosin jos se ei oo tarpeeksi tiukassa komennuksessa, niin nousee ihmiseen perään, mutta ei muuta.

Paikkamakuussa on vielä hiottavaa. Kotona tuo pysyy, mutta muualla ei vielä niin hyvin.

Seuraamiset alkaa sujua. Sumu seuraa kivassa kohdassa pitäen hyvää kontaktia. Vielä vaan lisää kestoa. Käännös vasempaan alkaa mennä jo paremmin, vähän se vielä lagittaa takajaloillaan, mutta huomattavasti paremmin niitä kuitenkin jo hallitsee. Oikealle käännöksissä toi pysyy suht hyvin mukana, eikä jojoile tai muuta. Täyskäännöksiä pitää vielä opetella, mutta jos opetan sen niin, että käänyn oikealle, niin homman opettelussa ei pitäisi kauheasti vaikeuksia olla.

Maahanmenossa ollaan edistytty paljon. Vielä ei olla kokonaisena liikkeenä tehty, niin vaan, että koira kulkee jonkunnäköisessä hallinnassa mun vieressä, komennan sen maahan, menen askeleen pari eteenpäin ja palaan palkkaamaan.

Luoksetulo on melkein valmis, vielä kun saisin lisää vauhtia liikkeeseen (lelulla?), niin se olisi täysin valmis.

Seisomista ei olla otettu vielä oikeastaan yhtään, paitsi "seiso"-käskyä oon tuolle opettanut. Eipä siinäkään varmaan suurempia ongelmia tule olemaan sitten kun maahanmenon olen saanut opetettua.

Hyppyä ei olla vielä treenattu melkein ollenkaan. Pitäisi varmaan väsätä joku "tee-se-itse"-tokohyppyeste...

Vielä vähän sitä sun tätä ja sitten namiapujen vähentelyjä. Tammikuun 6. päivä kuitenkin mennään Kirkkonummelle ALO-kokeeseen. Enemminkin treenin kannalta katsomaan, että mitä tarvii vielä sitten treenata lisää.