Ja eräänä kauniina päivänä (en kyllä muista oliko kaunis, tuskin, ainakaan jos viime päivien säitä miettii) huomattiin, että Sumeloinenhan ei yhtään tajua, että hänellä roikkuu hännän lisäksi rungon takaosasta kaksi takajaloiksi kutsua kapistusta. Nyt on sitten mennyt viime päivät kovin intensiivisesti takapäätreeniin.
Mutta ehkä jotain edistystä tullut, vaikkakin vasta näin lyhyessä ajassa. Erilaisia tyylejä ollaan tehty, sivulla ja edessä peruuttamista, sivuttain kävelyä/seuraamista, pyörimistä oikeaan ja vasempaan, sekä tassujen asettelua erilaisille alustoille. Jo nopeasti huomaa erityisesti peruuttamisessa, että tuo on kehittynyt huimasti. Takajalkojen alustalle asettelu ei vielä onnistu niin, että koira peruuttaa siihen, mutta nuo kaksi asiaa olisi tarkoitus saada yhdistettyä. Harmi vaan, ettei minulla ole niin hyvää silmää, että osaisin arvioida itse koska tuon perseen heiluttelu on oikeanlaista ja koska ei-oikeanlaista.
Jospa mä tolle kuitenkin vielä saisin siistin käännöksen vasempaan ja täyskäännöksen, niin olisin varsin iloinen. Ehkä me onnistutaan?
Toinen läksy onkin sitten vaikeampi. Leikkiminen. Niin yksinkertainen kuin ajatus onkin, niin mie oon kuin suolapatsas. Oon kuinka koittanut mennä Sumun kahdesta aivosolusta perustuvan ajatusmaailman tasolle, mutta ei. Väittämättä toki sitäkään, että olisin mikään fiksu tuohon otukseen verrattuna. Pitää vaan koittaa virittää itseni samalle ajatustasolle tuon kanssa, ehkä me vielä yhteinen sävel löydetään...
Kokoajan käyn päässä läpi, että milloin voitaisiin olla Sumun kanssa koevalmiita. Meidän on varmaan hyvä korkata tokoura Laisin kokeella ja katsoinkin jo valmiiksi, että tammikuun 6. päivä olisi Kirkkonummella kaikkien luokkien koe, jossa kyseinen henkilö olisi tuomarilla. Ehkä tää antais mulle lisämotivaatiota treenaamiseen jos nyt päättäisin Sumun sinne ilmoittaa. Onhan meillä vielä melkein kaksi kuukautta saada hmm, kaikki valmiiksi. Tällä hetkellä ainoa liike jonka sanoisin jotenkuten onnistuvan on luoksetulo. Myös seuraaminen sujuu, mutta en tiedä onnistuuko vielä edes se ALO-luokan seuraaminen. Maahanmeno, seisominen, hyppy ja paikkamakuu on vielä ihan kesken.
Tänään, tai siis eilen, iltalenkillä huomasin ehkä jotain positiivista toisten koirien ohittamisen suhteen. Tien toisella puolella meitä vastaan käveli koira, Sumu näki sen, se katsoikin siihen jonkun aikaa, mutta käänsi sitten katseen pois ja jatkoi haistelua. Sanomatta yhtään mitään! Tosin yritin itse skarpata omaan olemukseeni. Voi olla, että kun mie yleensä vedän kauheat paniikkikierrokset lähestyvästä koirasta, ei edes sellaisia, että itse ne huomaisin, mutta kun Sumu huomaa heti. Nyt kun näin koiran jo ennen Sumua (ainakin luulisin nähneeni), annoin tuon mennä pitkällä hihnalla, koitin hengittää syvään ja kävellä koiraa kannustavasti ja reippaasti.
Tämähän onkin hienoa, nyt pitää koiran sijasta ohjaaja opettaa ohittamaan vieraita koiria?
Sumu on menossa Helsinki Winneriin. En tiiä millä heikolla hetkellä sen sinne ilmoitin. Mutta onhan se kiva viedä teiniropo vikaa kertaa junnuluokkaan.
Olipa sumuinen bloggaus. Mutta Joiku on vain pieni hölmö pörrökoira, eipä siitä sen enempää. :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti