Leave me to dream

Ihan ykkösenä pitää laittaa, että uusi blogiasu! Edellinen ehtikin olla niin pitkään että saatoin kyllästyä siihen jo sata kolmekymmentä kuusi kertaa ainakin. Huomaatte myös varmaan, että Joiku on tippunut hieman vähäisempään rooliin blogissa. Noh, Joiku on luonnollisesti edelleen minulle tärkeä ja rakas koira, fakta vaan on, että nyt kun asumme eri osoitteissa niin Joiku ei vaan sitten ole niin isossa roolissa. Valitettavasti. Nimi kuitenkin pysyy edelleen samana.

Viimeisen kolmen viikon aikana koirarintamalla ei ole mitään maailmaa mullistavaa sattunut, tosin viime lauantaina oli niin nätti ilma että käytiin Vuk-aussien ja tämän omistajan kanssa vähän treenaamassa ja valokuvaamassa koiria. Tulipa vihdoin Supustakin tuoreempia treenikuvia.

Treenikuvia? Minä tykkään vaan ahdistella naisia t. Supu

Yksi asia josta kehtaan vähän riemuita, on Supun leikkiminen. Siinä on tuntunut tulevan taas hurjan iso muutos viimeaikoina. Se oikeasti syttyy leikkimään ja kiskoo muristen lelua. ♥

Muuten treenit oli aika taattua supulaatua:

Seuraaminen, meh - Luoksetulo, ihan ok - Nouto, ♥♥♥

Muuta ei tällä erää juurikaan tehty. Seuraavaksi tavoitteena on tehdä kokeenomaisempia treenejä ja elokuussa kisaamaan (!!). Tämä on ainakin tavoite ja haave - saa nähdä miten sitten tulee käytännössä toteutumaan. Houkuttaisi kyllä kovasti ajatus, että saataisiin ALO-luokka pois alta vielä tänä vuonna.

Pitääpä vielä, vihakommenttien määrän vähentämiseksi, mainita Supun painosta. Kuten kuvista näkyy, se ei ole missään hoikimmassa kunnossa. Laihdutuskuurilla herra onkin jo hyvän aikaa ehtinyt olla, sillä tuntuu kylkiluut ja selkäranka helposti - sekä vyötäröllä on painaumat. Hieman tukeva se silti on, mutta vakuutan että ei kuitenkaan niin läski kuin kuvista voisi helposti luulla. Alalinja sillä ei ole koskaan ollut mikään maailman parhaiten kuroutuva, eikä matalalla roikkuva peenis myöskään anna yhtään sen hoikempaa vaikutelmaa.

Sitten muihin asioihin! Vaikka tämä nyt onkin koirablogi, niin en voi olla kertomatta tänne meidän uusimmasta perheenlisäyksestä. Olen pikkutytöstä saakka haaveillut omista jyrsijöistä, ykköshaaveena rotta. Puolisentoista viikkoa sitten haave vihdoin toteutuikin: minulle muutti kaksi rottatyttöä!

Saanen esitellä...

Piina, virallisemmalta nimeltään Tidal Trickster. Rekisteripapereihin kirjoitettiin väriksi pink eyed white, mutta nyt näyttää kovasti että neiti on alkanut kehittämään himalayan pointtiväriä kuonon päälle.

Paniikki, elikkä vähän virallisemmin Missing Link. Väritykseltään burmese.

Piina on nimensä veroisesti varsinainen Piina. Se rakastaa varastella tavaroita ja kerätä sitä häkkiin rottien puumökkiin - sieltä olenkin siivoamisen yhteydessä löytänyt mm. venytyskoruja ja piirrustuksia. Paniikki vaan pyörittelee silmiään siskonsa puuhailuille ja viettää mieluummin aikaansa riippumatossa tai niskassa loikoillen.

Tiedä kuinka paljon rottasiskokset tulevat blogissa seikkailemaan, mutta mieluusti ainakin silloin tällöin tänne niistä päivittelen uusia kuvia.

Tokoa ja agilityä

Me treenattiin! Ihan aikuisten oikeasti käytiin ihan oikeasti kunnolla treenaamassa!

Meillä oli kaveriporukalla varattuna vuoro A-Qilityn hallilla. Vaikka alkuun olin ajatellut käydä noissa vain Supun kanssa, niin Joikukin sattui mukaan - eikä ihan turhaan.

Joikun kanssa tehtiin sitä samaa kuin aina ennenkin: lähinnä alokkaan ja avoimen luokan liikkeitä, pelleilyä, muisteltiin jotain rally-tokojuttuja samalla. Joiku oli ihan mielettömässä vireessä, jos nyt pääsisin kertomaan sille 13-vuotiaalle Ainolle joka harmitteli aikoinaan Joikun motivaatiota, niin ei takuulla uskoisi. Tosta koirasta on kasvanut niin reipas ja iloinen, se tekee töitä koska se on sen mielestä kivaa, ei vaan sen takia että mulla sattuu olemaan nameja taskussa. Joiku myös teki suht pitkän (lol kuka jaksaa ottaa aikaa) paikkamakuun aivan väliseinien vieressä - joiden toisella puolella oli toinen koira tekemässä agilityä. Siihen nähden miten heikossa hapessa tuon paikkamakuu on ollut, niin oon tosi tyytyväinen. Se pysyi.

Tokoilun lopuksi kun sitten otin koiran kiinni ja jäätiin katselemaan agilitysuorituksia, niin Joikulla tuli suorastaan tylsää. Joikulla, joka yleensä käy tuossa kohtaa maahan makamaan ja haluaa vaan kadota johonkin. Nyt se heilutti häntää, hyöri ympäriinsä. Höpsö lappalainen.

Kun sitten oltiin pidetty noin Supun mittainen tauko, pääsi Joiku pitkästä aikaa tekemään agia! Tehtiin simppeliä rataa, lähinnä muisteltiin että mites tää juttu menikään. Koira kyllä muisti ja osasi hienosti, ohjaaja ei niinkään.

Ongelmat on samat kuin pari vuotta sitten treenatessamme. Irtoaminen ei suju, koira ei ohjaannu kunnolla oikealla puolellani. Minä sanon käskyt liian myöhään, teen tyhmiä asioita, en ole riittävän selkeä koiralle. Esteet 1 ja 2 oli Joikulle ihan lastenleikkiä. 3 ja 4 tuotti alkuun hieman vaikeuksia, mutta muutaman toiston jälkeen lähti nekin sujumaan eikä tarvinnut enää minun tukea aivan esteiden viereen. Irrotessaan riittävästi putkeen, pääsin jopa sähläämään jotain valssintapaista 5 estettä kohti, josta se sitten irtosi hyvin 6 esteen kautta palkalle.

Pienen levähdystauon jälkeen oli vielä ihan pakottava halu tehdä muuhun rataan kuulunutta A-estettä ensimmäistä kertaa. Turhaan pelkäsin, että Joikulla olisi sen suhteen jotain ongelmaa - A-estehän on parasta maailmassa! Vähän se näytti siltä, että haluaisi alastulossa hypätä sivulta alas, mutta kun palkka oli kontaktilla niin jätti sitten ne haaveet sikseen.

Ensi kerralla sitten agilityssä pitää päästä kokeilemaan pussia ja muistelemaan keinua. Tossa koirassa kyllä olisi potentiaalia - ohjaajassa ei niinkään.

Ja sitten Supuun. Voi Supu Supu... Oon jostain syystä kehittänyt tosta koirasta kamala kriisin, vaikka sehän on mitä hienoin. Heti treenin alkuun todettiin, että kaukopalkkahaaveet saan unohtaa. Tai ainakin sen opettaminen tuon kanssa tulee olemaan niin pitkä ja kivinen tie, että kuka sitä jaksaa lähteä kulkemaan. Muutamat seuruupätkät kokeiltiin, mutta koira lähinnä poikitti ja huusi tuskaisena kun ei päässyt suoraan syömään ruokaa.

Supu oli kyllä ihan uskomattoman hyvällä fiiliksellä. Tätä hyvää fiilistä on kestänyt monet viime treenikerrat, ollaan sitten puuhattu vaan kotona jotain tai käyty lenkin yhteydessä kentällä ottaamassa pätkät seuruuta tjsp. Se on aktiivinen, iloinen ja selvästi alkaa hoksaamaan, että miten ollaan kun tehdään töitä.

Pidin Supua lähinnä vapaana, ei sitä tarvitse enää pitää kiinni. Mun luotto alkaa pikkuhiljaa löytyä tota koiraa kohtaan. Sekä itseäni, sen suhteen että osaan hallita sitä.

Kerrankin kun oli hyppyeste käytössä, niin pakkohan se oli hyppyä treenata. Meidän piti lähinnä kokeilla uutta alokasluokan hyppyä, mutta tuli sitten nykyistäkin tehtyä kun ohjasin vanhasta tottumuksesta niin. Pientä epäröintiä sillä oli hyppäämisessä, mutta parin pompun jälkeen lähti sujumaan. Annoin koiralle kunnolla tilaa (ensimmäisessä tokokokeessamme joku oli kuulemma kauhistellut sitä miten paljon annan tolle tilaa hypätä). Supu kun on ainakin poron kokoinen niin Supu tarvitsee paljon tilaa, vaikka ongelmana voi toki tulla että kun se ehtii esteelle, niin se on jo unohtanut että mitä oltiin tekemässä.

Mutta alokkaan hypyissä - uudessa tai nykyisessä - ei ollut ongelmia. Mieluummin kyllä lähdetään kisaamaan vasta elokuussa uusien sääntöjen tullessa voimaan. Väitän tuon suoriutuvan siitä hypystä noin sata kertaa todennäköisemmin ja paremmin kuin nykyisestä.

Treeniohjaajan ehdotuksesta tehtiin muutamat hyppynoudotkin. Ollaan saatettu _joskus_ sitä tehdä, mutta ei kyllä mitään muistikuvaa koska. Suurimmaksi ongelmaksi tässäkin muodostui minä, kapulan (suoraan) heittäminen on ylivoimaisen vaikeaa. Toki kevyt kapula pompahti lattiallakin jokusen kerran, jolloin se meni vielä entistä vinompaan. Hypyn jälkeen vaikka sanoinkin Supulle aina noutokäskyn, niin sen piti pitää ainakin puolen sekunnin miettimistauko ennen kapulalle lähtöä. Mutta siihen meidän ongelmat lähinnä koostui. Se jopa osasi palauttaa kapulan hypyn kautta. Pätevä pieni poro. c':

Näiden lisäksi tehtiin lähinnä alokkaan liikkeitä. Seuraamisen ongelmat: en osaa irrottaa katsettani koirasta ja koiran kontakti katoaa parilla ensimmäisellä askeleella. Nyt ainakin yritin katsoa seinään kun oli muita joita saatoin käskeä sanomaan jos tuo tekee jotain tyhmää. Eikä se kuulemma tehnyt.

Ruutua, paikkamakuu, paikallaistuminen. Ensimmäinen on vielä ihan harjoitteluvaiheessa kun ollaan sitä suht harvoin päästy tekemään kun eräs ei koskaan jaksa hankkia/tehdä ruutunauhoja. Parit näyttöruudut alkuun, mutta se vaan silti hakeutuu ruudun vasempaan etulaitaan ja kompastelee tötsiin. Kun ei muutaman toiston jälkeen lähtenyt toimimaan, huolimatta siitä että palkkasin sen aina juuri siinä kohtaa mihin pitäisi mennä, niin heitin namialustan ruudun takaosaan keskelle, jonka jälkeen alkoi vähän paremmin paikka löytymään. Tätä pitää vaan hinkata lisää niin eiköhän lähde sujumaan.

Paikkamakuussa häiritsi kuinka paljon se käänteli päätään muiden suuntaan, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen. Se pysyy ja on varma, siihen luotan. Pitää vielä pyytää ensi kerralla lisää häiriötä. Paikkaistumista ollaan aika vähän tehty, mutta ei tuottanut mitään ongelmaa.

Tokoiltuamme Supu tuli minun kanssa vapaana istuskelemaan kentän laidalle harjoittelemaan että se voi olla vapaana, mutta kuitenkin ihan rauhallisena ilman että tarvitsee ottaa häiriöitä muista koirista. Se oli ainakin varsin hyvä, pitää pohtia vielä jotain rauhoittumiskäskyä tuolle.

Enköhän ala uskomaan, että vielä joskus päästäisiin kokeisiin ainakin Supun kanssa. Treeniohjaajakin totesi Supusta tulleen sen verran aikuinen, ettei edes se TVA kuulosta niin naurettavan typerältä idealta. Joikusta en tiedä tullaanko nyt ennen elokuuta kisaamaan tokossa, elokuun jälkeen tuskin meillä enää ykköstulokseen on mahdollisuuksia. Ehkä keskitytään sitten vaan rally-tokoon.

Vuosi uusi, vanhat kujeet jatkuu?

Vaikka onhan vuoteen 2013 vielä melkeimpä kaksi kuukautta. Lapikkaassa kuitenkin pistettiin jo pystyyn aihe "Tavoitteita ja suunnitelmia 2013?", josta sitten päätin repiä intoa blogikirjoitukseen.

Joiku

Tavoitteet vuosi 2012: 
- sterilointi [x]
- terkkatulokset [ ]
- BH-koe [ ]
- Tk1-tunnus [ ]
- loppuvuodesta mahdollisesti aksakisojen korkkaaminen jos saan sen tarpeeks valmiiksi [ ]
- edes yksi näyttely [ ]
- luonnetesti [ ]

Eli ei mitään kehuttavaa. Tämän vuoden olen kyllä niin pitkälti pyhittänyt tuolle poropainajaiselle, että on Joiku-raukka jäänyt melkein huomiotta. Sterilointi saatiin suoritettua, mutta sitten kisatavoitteet jäivätkin. Vaikka korkattiimmehan me ALO-luokka - on sekin jo jotain!

Nyt sitten samoja tavoitteita taas kehiin.

Tavoitteet vuosi 2013:
- Terveystulokset
Terveystulokset saatetaan käydä hankkimassa. Periaatteessa sille ei minun puolesta pakottavaa tarvetta ole, sillä Joikuhan on steriloitu, eikä sille jälkeläisiä ole luvassa. Voisinhan kyllä tulokset mielenkiinnolla tietää, ihan ajatellen koiran terveyttäkin. Ja kasvattajaa ja Joikun isän omistajaa ne todennäköisesti kiinnostaisi.

- BH-koe
BH-kokeeseen oltiin jo kuukausi sitten menossa, saatin koepaikka ja kaikki, mutta sitten totesin, ettei Joikun seuraaminen ole vielä koevalmista. Senkin treenaaminen on jäänyt liian vähälle nyt, mutta tavoitteena saada tuo kestämään 60 tai 70 askeleen seuraamissuora, sekä sen jälkeen tietysti askellajimuutokset, käännökset - kahteen kertaan.

- TK1-tunnus
TK1-tunnus mennään aika varmasti hankkimaan. Pitää vaan ruksia alkuvuoden kokeita kalenteri täyteen ja mennä yrittämään - ei siinä muu auta.

- Näyttelyt
Olen jo ehtinyt kalenterini ruksimaan täyteen alkuvuoden näyttelyitä toukokuulle saakka. Nyt vaan pidetään peukkuja, ettei Joiku pudota tukkaansa. Vähän kyllä pitää karistaa kiloja vyötäröltä ennenkuin tuon kanssa viitsii kehään lähteä.

- Luonnetesti
Harmittavaa kun tällaiseen ilmoittauduin jo, mutta minuun ei sitten otettukkaan koskaan enää yhteyttä (kun vastausviestinä oli vain "Laita puhellinnumeroasi, soittelemme myöhemmin.") Pitääkin seurata tarkasti luonnetestikalenteria, juuri huomasin Lappalaiskoirat ry'n järjestämän ltt:n tulleen täyteen - höh!

- Koiratanssiin tutustumista tarkemmin, oman koreografian väsäämistä
Joiku the temppueläin on niin monet kerrat osoittanut, että siinä voisi olla potentiaalia koiratanssihommiin. Jospa jaksaisin jonkun koreografian meille väsätä. Jospa vaikka uskallettaisiin mennä kilpailemaankin! Hupilajihan tämä vain on.

- Jälkitreenit jatkukoon
En tiedä tullaanko Joikun kanssa koskaan PK-jälkiä korkkaamaan virallisesti kisoissa, mutta tuo ilo ja into millä Joiku jälkiä tekee - pitäähän tuota lajia jatkaa. Ja mua kyllä voisi kiinnostaa PEKO-jälki, pitääkin ottaa siitä enemmän selvää.

- Silmätarkastus
Eipä tästä sen enempää kommentoitavaa, hyvähän Joiku olisi näissä käyttää. Jos vaikka satuttaisiin johonkin joukkotarkkiin pääsemään.

- Terveenä ja ihanana rakkaana Joigeroisena pysyminen
Tämä on se tärkein tavoite, että Joiku pysyy terveenä ja iloisena omana höpsönä itsenään. Kaikista aiemmista tavoitteeista voin luopua tämän takia.

Aksa ollaan nyt, harmittavasti, jouduttu jättämään. Lähimmät treenipaikat ovat sen verran kaukana, ettei autottomana siitä tulisi mitään.

Sumu

Tavoitteet vuosi 2012: 
- aksan treenamista [x]
- jäljestyksen treenaamista [x]
- BH-koe treenausta [x]
- mahdollisesti tokokisojen korkkaaminen [ ]
- Lohjan pentunäyttely, pari kertaa JUN-luokkaan (+ edes toisena päivänä Voittaja-näyttelyyn!) [x]

Sumun kanssa ehdittiinkin mukamas enemmän tavoitteita saavuttamaan. Aksantreenaaminen vähän niin ja näin, sillä kuten jo äsken mainitsin, autottomana on ollut ihan kauhean vaikeaa käydä treeneissä. Taidettiin me alkuvuodesta pari kertaa käydä ja sitten lappalaiskoiraleirillä. Kotioloissa on tullut kuitenkin pujottelua, putkea ja hyppyä jonkun verran käytyä. Jälkeäkään ei ehditty ihan hirveästi treenata. Alkuvuodesta käytiin muutamilla peltojäljillä ja nyt loppuvuodesta pari kertaa tekemässä metsäjälkeä, jossa kyllä päästiin hyvin vauhtiin. Kunhat maat pysyisi lumettomina vielä jonkin aikaa, niin päästään vielä muutama metsäjälki tänä vuonna tekemään. BH-koe treeni on mennyt siinä samalla kun tokotreeni. Tokokisoja ei korkattu, treenaaminenkin on ollut surullisen epäaktiivista. Nyt kuitenkin olen päättänyt ottaa niskasta kiinni ja Sumun mm. paikallamakuu ja seuraaminen on jo kohentunut huomattavasti. Eiköhän me ne tokokokeet vielä korkata, ensi vuoden alussa sitten.
Lohjalla käytiin pentunäyttelyssä, samaten jalostuspäivillä. JUN-luokassa ehdittiin pyörähtää viisi kertaa ja nyt olisi vielä tähtäimessä Helsinki Winner 2012.

Saman tyyliset tavoitteet jatkuu.

Tavoitteet vuosi 2013:
- Silmätarkastus
Kuten jo Joikulle ehdin kirjoittaa, niin näissähän olisi hyvä käydä. Ei mitään sen kummempaa. Terveystulokset ehdittiin jo hankkia.

- BH-koe
13. huhtikuuta tulee olemaan se päivä kun olen onnellisin, tai jään kotiin itkemään ja syömään suklaata. Lahden Käyttökoirat tuolloin järjestävät BH-kokeen, johon nyt ilmeisesti yritetään Sumun kanssa kuumeisesti treenata.

- TK1-tunnus
Joop, tokon alokasluokka pitäisi päästä korkkaamaan. Se vaan edellyttää, että mun pitäisi kouluttaa tota koiraa. Mutta kyllähän mä tuon saan kisavalmiiksi ensi vuoden alkuun, en uskoisi sen kauhean suuri ongelma olevan. Mulla on haaveena, että päästäisiin tokossa kisaamaan edes kerran, ennen tuota mahdollista hurjaa pelottavaa BH-koetta.

- Näyttelyitä ehkä
Samoja tavoitteita kuin Joikulla... Eihän tuo mikään maailman kaunein olio ole, mutta meneehän se näyttelyissä siinä missä Joikukin. Vaikka köyhänä vähän harmittaa nuo näyttelyiden kauheat hinnat. Ehkä me tyydytään ryhmänäyttelyihin.

- Jälkeilyä
Tässä päästiin jo kivasti vauhtiin, eipä siitä sen kummempaa. Nyt vaan ahkerasti erilaisia jälkiä tekemään ja jos BH-koe suoritetaan, niin meillä on ekat jälkikisat luvassa ensi vuoden alkusyksystä - eikös niin?!

Sumun tokotavoitteita olen itselleni listaillut jo mukavan määrän ylös.
- toko ALO treenaus (syksy/talvi 2012-13)
- TK1-tunnus (kevät/kesä/syksy 2013)
- toko AVO treenaus (vuosi 2013)
- TK2-tunnus (syksy/talvi/kevät 2013-14)
ja niin edespäin. Todellinen tavoitehan mulla on saada tosta joku kaunis päivä vielä tokovalio. Nyt vaan pitää pitää itsellä motivaatio yllä ja ruveta tosissaan treenaamaan tätä.

Koomasta herääminen

Musta ei ahkeraa blogikirjottajaa saa vaikka mikä olisi. Ehkä jos mulle luvattais viiskymppiä joka kirjotuksesta niin näitä tulis vähän useammin, mutta kun ei. Kuukauden kirjoitusvälillä mennään.

Se surullinen tosiasia vaan, että eihän tässä kuukaudessa oo tapahtunut yksinkertaisesti mitään. Ketään ei kiinnosta "tänään tehtiin Sumun kanssa seuraamistreeniä ja käytiin sit lenkillä". Yksinkertaisesti.

No joo, käytiin me viime lauantaina HOT ry:n katselmuksessa, mutta mitäpä siitäkään sanomaan. Oon iloinen niiden kahden tai kolmen koirakon puolesta jotka sinne pääsee, me jatketaan kotitokoilua.

Tiistaina alkoi Päijät-Hämeen lappalaisten tokotreenit, sen päivän koulutuksen teemana "luoksepäästävyys ja paikkamakuu", jossa yhteydessä perusasento. Koska Joikulle noi on ihan vanhaa kauraa, otin tottakai hoporoiseni siihen tekemään hommia. Ensinnäkään, toi ei oo oikein Sumpan juttu, että treenien kulku on 20 minuuttia teoriaa, hetki jotain puuhailua, sitten taas 20 minuuttia teoriaa. Alkuun se makas maassa, mutta loppua kohden alkoi piippamaan ja haukkumaan. Koska oli niin kauhean tylsää! Ja siinä kohtaa kun piti jotain tehdä, niin eihän porolta mitään irronnut kun sen motivaatio oli valunut lattiakaivosta alas. Laiskanpulskeasti nakinpalalla houkutellen se sitten harjoitteli perusasentoa.

Onneksi meillä ei sen kanssa mitään ongelmaa ole, kun ollaan oikeasti treenaamassa, niin tuo tekee innoissaan ja hyvällä vireellä kaiken.

Paikkamakuussa edistystään hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä voin olla about 3-4 metrin päässä tuosta noin kymmenen sekuntia. Tää on kauhean hirveän hidasta hommaa, mutta ehkä se sitten palkitaan joskus kun mun ei tarvi pelätä kokeessa, että koira lähtis. :)

Noitten treenien jälkeen oli halli sitten vielä about tunnin lappalaisten käytössä, joten tehtiin Joikun kanssa - yllätys yllätys - alokasluokkaa. Ja kyllä se oli niin hieno. Tunnin odottelun jälkeen toi teki sellasella innolla, että huhhuh. Otettiin sitten siihen koko alokasluokka paikkamakuuta lukuunottamatta, eikä tuo paljoa mitään virheitä tehnyt. Tuolla innolla ja tyylillä kun mentäisiin kokeeseen, niin ykkönen olis meiän.

Sunnuntaina sitten Lahden Käyttökoirien jälkitreeneihin ja tiistaina samaisen yhdistyksen tottistreeneihin. Kivaa! Ehkä me pikkuhiljaa herätään koomasta ja alotetaan tää touho tosissaan. Suunnittelin, että jos Joikun kanssa käytäisiin se BH-tunnus hakemassa vielä tän vuoden puolella ja Sumun kanssa tavoitteena mennä ens vuoden alussa hakemaan ne kolme alokasykköstä tokosta.

Eipä tässä muuta, loppuun vielä muutama kuva viime sunnuntailta.

Tokojuttuja

Sumun kanssa me varmaan alotetaan melkein kokonaan puhtaalta pöydältä osa jutuista. Esim. mun ei ois ikinä vielä pitänyt vaatia tuolta paikkamakuuta, edes paikallaan istumista. Seuraaminen lähetään rakentamaan eri tavalla ja taidampa perusasennossakin pitää vielä käsiavun hetken mukana. Tarkoitus ei ole tosta tehdä ihan pikkulasten juttua tuolle kuitenkaan, ei siinä olisi järkeä jo siinäkään kohtaa kun miettii, että toi koira on sellanen, että mitä haastavampaa, sitä kivempaa, mitä helpompaa, sen tylsempää. Nyt olisi määrä seuraavaksi treenata tuolle tiivis ja hyvä seuraaminen, koska nykyisestä en tykkää.

Joikun kanssa taas toisin. Mä en tiiä, ehkä mun koira on vaihtunut tai jotain. Toi oli steriloinnin jälkeen innokas ja teki kaikkea jeejee-asenteella, sitten se laantui ja toi oli suurimman osan ajasta niin evvk kun voi olla. Nyt taas, siitä on tullut niin innokas kun voi olla. Suorastaan sählä. Mitä mä kadehdin joskus niitä ihmisiä joilla on innokas koira joka reagoi pienimpäänkin liikkeeseen, mutta sehän on suorastaan rasittavaa! Toi ei paljoa kuuntele mitä sanon, esimerkkinä kun eilen otettiin luoksetulo ja pyysin sitten mutsia kuvaamaan. Sille vinkkasin, että joo nyt saa ruveta kuvaamaan, ei mitään, että olisin vielä koiraa kutsunut, niin eikös tuo nerokas sännännyt miun luokse. Nooh, ainakin intoa piisaa. Mistälie sitä löytynyt, tuo koira on aiemmin ollut tokon suhteen yhtä innokas kuin kuollut etana. Mä nyt sitten otin itteäni niskasta kiinni ja katoin koekalentereita. Montakohan lähellä olevaa koetta bongailinkaan ja pitää nyt sitten kattoa jos yhteenkään mahduttaisiin tai ehdittäisiin mukaan.

Joikun vauhdikas luoksetulo.

Laskeskelin, että montakohan pistettä me mistäkin liikkeestä saataisiin. Luoksepäästävyys aika varma kymppi, paikallamakuu voi olla täyskymppi, mutta siitähän lähtee piste tai kaksi jos koira ennakoi perusasennon? Tuo kyllä nykyään pysyy vahvasti. Otettiin treeniä lähikentällä, aika oli sellaset vähän reilu kaksi minuuttia, välimatkaa ehkä 25-30m. Sinä aikana meiän läheltä, parinkymmenen metrin päästä meni koira ja pari pyöräilijää. Tuo ei noussut tai tehnyt muuta kuin katseli sinne päin vaan. Seuraamisista mä en tiiä, toi seuraa tosi kivasti, ottaa perusasennon pysähdyksissä ja muuta, mutta koska oon treenannut noi kulmat ja muut hienoudet vähän miten sattuu, voi olla, että niistä lähtee piste tai pari. Joikun seuraaminen on kyllä kivaa, niin innokasta ja se on selkeesti mukana jutussa, kun taas ennen seuraaminen oli sellasta "kinostaa kovasti, mutta kai mä voin sun perässä laahustaa - jos nyt ihan pakko on". Että about tällasta nykyään:

Liikkeestä maahanmeno on meiän vahvimpia liikkeitä, niin vahva, että tuo välillä menee maahan jo hihnatta seuraamisessa. :| Mutta ei muuta ongelmaa, paitsi sitten se, minkä olen aiemminkin maininnut, että tuo ennakoi perusasennot. Oon kuitenkin keksinyt siihen kikan, että meen ite tarpeeks kauas koirasta, parinkymmenen sentin päähän, enkä ihan siihen viereen. Tuolloin on suurempi todennäköisyys, että se pysyy, eikä nouse istumaan. Luoksetulo on Joikun bravuuri. Siitä varmaan helposti saadaan täydet pisteet, kunhan tuo ei lähde hiippailemaan perään tai ennakoimaan käskyä, jota se onneksi harvoin tekee. Me ollaan treenattu luoksetuloa aina niin, että koira tulee suoraan sivulle, joten tuohan lähtee kaartamaan jo metriä ennen mua siihen sivulle - tämä paha?
Liikkeestä seisominen on meiän heikoin liike varmana. Ei siinä muuta, mutta tuo tykkää niin kovasti mennä maahan. Mutta kyllä mä jotain yritän siihen kikkailla, että se jäis seisomaan. Toi on niin herkkä, että pitää varmaan liimata kädet vartaloa vasten ja olla niin eleetön kuin mahdollista, etten antais tolle pienintäkään vinkkiä mihinkään maahanmenoon. Ja pitää vahvistaa tota SEISo-käskyä.
Hyppy on meillä aika vahva, ainoa heikko kohta taas - yllätys yllätys - että tuo sen perusasennon ennakoi, mutta nyt vaan kovaa ja vielä kovempaa treeniä sen välttämiseksi. :)

Mehän voitais just ja just ykkönen saada, jos saataisiin täydet luoksepäästävyydestä ja luoksetulosta, vapaana seuraamisesta 7 pistettä ja muista liikkeistä kahdeksan pistettä (olettaen, että noista ennakoinneista lähtisi kaksi pistettä ja kytkettynä seuraamisesta se sais kaheksan).

No mutta ilmoittelen tuon tänään jokatapauksessa 2. syyskuuta Hollolassa järjestettävään tokokokeeseen ja kattelin kalenterista muitakin, jos nyt viimein saataisiin tää homma käyntiin.

Pitkästä aikaa aksaa

Vasta nyt saan aikaiseksi kirjoitettua jonkinlaisen koosteen lauantain agilipitreeneistä.

Joiku oli HUIPPU. Jos mulle ois pari vuotta sitten kerrottu, kuinka hieno aksapaksa koira tosta tulis, jos rupeisin agilityä harrastamaan, en ois todellakaan uskonut. Onneksi silloin kesällä päädyin tuota kokeilemaan... Tehtiin pisin rata minkä Joiku on koskaan tehnyt: 6 estettä (hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy). Alkuun tehtiin parin esteen pätkissä, mutta kokoajan lisäiltiin sitten esteitä lisää. Vahvistettiin myös eteenmenoa tuolle. Joiku teki tosi pätevästi ja korjas hienosti ite virheitä. Se välillä esim. hypyn ja putken välillä tuli muhun kiinni, mutta korjaantu hienosti kun sanoin "putkeen". Toi tekee niin innoissaan, muttei oo ennakoinut esimerkiksi ekaa hyppykäskyä kun vasta kerran pari, joka on tosi hyvin siihen nähden, että toi ennakoi ihan liikaa esim. tokossa.
Agility on kyllä niin Joikun laji, Joiku tekee täysillä tai ei ollenkaan - ehkä me se toko lopetetaan sitten Tk1:n jälkeen - jos sitä nyt koskaan saadaan. Kunhan päästäisiin nyt agilityä treenaamaan säännöllisesti, niin miullahan ois pian jo valmis aksakoira. Kattelin jo noita kisoja, niin tavote ois päästä tän vuoden lopulla virallisiin. Onnistuuko se - sitä en tiiä...

Sumppa taas on tuollainen pikku kakara jota kaikki jänskättää. Tai no puomi ainakin, koitettiin kolmen ihmisen voimin saada tuo menemään puomille, mutta pääsi just ja just tasanteen alkuun asti, kun jäätyi ihan täysin. Se ei vaan pystynyt enää tekemään mitään, joten tyydyttiin nostamaan se pois. Tehtiin sitten niin, että laitoin nameja puomille ja Sumppa sai ottaa ne ihan silleen kun ite kokee parhaaks. Eiköhän sekin jossain kohtaa rohkaistu siihen puomille menemään. Sumun kanssa tehtiin pääosin putkiharjoituksia. Treenien ohjaaja, Sumun kasvattaja, oli putken toisessa päässä namien kanssa ja mie lähetin sen putkeen. Alkuun se oli tosi hurjaa, mutta muutamien toistojen jälkeen tuo jo rupesi hihnassa kiskomaan innoissaan putken suuta kohti. :)

Eiköhän tosta kaksikosta, ainakin Joikusta, varmaan myös Sumpasta, tule jotain. Kunhan päästään ahkerammin treenaamaan ja miekin opettelen liikkumaan eteenpäin, käskyttämään koiria oikein ja palkkaamaan oikea-aikaisesti. :---D

Ja loppukevennykseksi pari Joiku-kuvaa:

Sekä pari kuvaa Sumpasta ja Hänen parhaasta kaveristaan:

Kaikkee ja vähän lisää

No tota, se siitä mun "nyt oon aktiivinen blogin päivittäjä" -jutusta. Enkös mä nyt pitänyt KUUKAUDEN tauon, ylikin. Aina sitä voi treenien jälkeen matkalla kotiin haaveilla "nyt kirjotan tätä ja tätä, hihi", sitten kotona aattelee "no öö, kirjotan kohta". Että niin...

Tosin tässä kun miettii, eipä me nyt olla mitään hirmu ihmeellistä tehty. Joikusta tuntuu tulleen entistä motivaatiottomampi, ainakin tokon suhteen. Aksassa se tuntuu välillä käyvän liiankin kuumana (hyppii putken päälle, suorittaa hyppyesteitä omatoimisesti jne).

Sumu taas on aika kiva, seuraa tosi nätisti, tiivisti ja kivalla kontaktilla. Istumassa paikallaoloa ollaan harjoiteltu jo enemmänkin, pystyn menemään metrin parin päähän. Paikkamakuun oppimista hidasti se, että tolla kesti aika hiffata maahanmenon idea. Nyt se menee jo nätisti maahan käskystä, ilman käsiapua, tosin sillä on kumma tyyli ensin hypähtää miua vasten ja siitä laskeutua maahan... Mä en välillä oikein käsittäis tota koiraa, ton koiran tyyliä, mutta näinkin sitten. Perusasentoa hiotaan vielä niin, että houkuttelen sen namilla tohon viereen, sanon "sivu", naksautan ja palkkaan. Noin tehdään vielä varmaan aika pitkään, haluun opettaa sille ton, että sivu tarkottaa tasan just sitä, että istutaan mamin viekussa ja tapitetaan nätisti silmiin. Ei mitään muuta säätöä. (Nimimerkillä opetin Joikulle perusasennon väärin ja jouduin sitä sitten vuoden korjailemaan...)

Lisäks Sumu osaa noutaa noutokapulan! Se on ihan tosipätevä pentu. <33

Me ei olla oikein mitään ihmeelistä tässä kuukauden sisällä tehty, käyty Renkkiksellä tokotreeneissä ja Vääksyssä kerran aksailemassa, eipä oikein muuta. Nyt olisi taas huomenna, maanantaina, luvassa tokotreenit ja lauantaina aksailut.

Kirjoitin Lapikas-foorumille meiän vuoden 2012 suunnitelmat, voisin ne tännekkin tunkea:

Joikun tavoitteet

- sterilointi - !!
- terkkatulokset - !!
- BH-koe
- Tk1-tunnus
- loppuvuodesta mahdollisesti aksakisojen korkkaaminen jos saan sen tarpeeks valmiiks
- edes yksi näyttely
- luonnetesti - !!

Sumun tavoitteet

- aksan treenamista
- jäljestyksen treenaamista
- BH-koe treenausta - !!
- mahdollisesti tokokisojen korkkaaminen
- Lohjan pentunäyttely, pari kertaa JUN-luokkaan (+ edes toisena päivänä Voittaja-näyttelyyn!) - !!

Että sellaista. Laitoin pari huutomerkkiä sellasten juttujen perään, jotka ois vähän niinku pakko. Sumpan näyttelyjutusta pakon tekee jo se, että mie onnistuin sen tuonne Lohjalle ilmoittamaan.

Siitä tulikin mieleen, käytiin Sumun mätsäröintitouhu korkkaamassa Itsenäisyyspäivänä. Oltiin näyttelyseisominen opeteltu mätsäriä edeltävänä päivänä, mutta silti toi meni tosi hyvin, tuomari kehui poikaa lupaavaksi, kivaluonteiseksi ja hienoksi. Sieltä sai sellaisen arvostelunkin missä oli rastiruudut, kohdat yleisvaikutelma, käyttäytyminen, liikkeet ja yhteistyö, ja niihin vaihtoehdot erinomainen, hyvä ja tyydyttävä. Mehän repästiin punainen ja kaikista noista kohdista erinomainen - hehheh. Ei enää sijotuttu, mutta eipä haittaa.

Sain otettua koirista pari kuvaakin tässä kuluneella viikolla, oli ihan kivasti lunta niin sai lumikuvia.

Se on just niin älykäs...

Jäinen narulelu - nam!

Seisomiskuva - tän parempaa en saa yksin otettua... ;<

Kasaantaitettava malli - lyhytjalkainen porokoira

Sil on jotenkin niin kaunis ilme <3

Vaikkakin se näyttää vihaiselta ja väsyneeltä - tykkään tästä kuvasta <3

Kiinnosti.

Joikulla on tosi terveen näköiset nuo takajalat...

+ Sumppa oli 27.-30. päivä kasvattajalla hoidossa - oli kuulemma tosi kilttikiva pentu. Hihi.

Aksailua

Oltiin pitkästä aikaa, tai no Sumullehan tämä oli elämän ensimmäinen kerta, agilitaamassa! Erityisesti Joiku oli niin huippuhieno mammankulta, etten mie yhtään tykkäis. Tyhmäminä olen 2,5 vuotta sen kanssa epätoivoisesti yrittänyt jotain tottista vääntää, kun sehän on aivan ilmiselvästi agilitykoira!
Tosiaan, Joiku teki innoissaan ja hienosti noita juttuja, aiemmin oltiin treenattu heinäkuussa, mutta selvästi reilu kolmen kuukauden tauko ei ole pyyhkinyt sen muistista noita juttuja. Otettiin ensin ihan vaan hyppyä, niin että ohjasin molemmilla puolilla, aluksi koira kiinni, sitten vapaana. Joiku teki tosi hienosti ja innoissaan, rupesi sitten heilurinakin hyppimään estettä... Sitten otettiin kahden esteen sarjaa, jotka nekin meni hienosti, huolimatta siitä, että meinasin törmätä toiseen esteeseen.
Sitten otettiin putkea, jonka ajattelin Joikun ihan varmana unohtaneen, hyppyähän me nyt ollaan muutenkin treenattu. No mutta ei ollut unohtanut, meni tosi hienosti ja NOPEASTI, rupesi ihan pelottamaan, että miten ihmeessä tuun pysymään sen perässä kun se kiitää tuollaista vauhtia. Sitten pidettiin pieni tauko, Joiku jo juoksi innoissaan puomille ja meni sen ilman käskyjä parikin kertaa, heh. No, otin Joikun kiinni, Joiku raukka murjotti kun olis ollut paljon kivempi treenata. Pienen tauon jälkeen sitten päästiin tekemään aluksi niin, että Joiku oli kiinni, ettei se keksisi hyppiä alas puomilta. No sillä mitään intoa olisi ollut pois mennä, se haltioituneena meni puomin ja sit pileet alhaalla kun jäi hienosti odottamaan kontaktille.
Otin sen vapaaksi ja mentiin sitä pari kertaa molemmilta puolilta ohjaten, on se vaan niin hieno. <3 Sitten otettiin vielä pituus ekaa kertaa, MIDI-korkeudella. Joiku ymmärs idean heti, joten hetken päästä yhdistettiin siihenkin jo hyppy.
Kyllä mie tosta agikoiran vielä teen, tokossa tyydytään vaan TK1-tunnukseen, jos sen saisin tuolle hankittua.

Sitten Sumppalipidipidiin treenailuja. Sumlum oli taas oma idiootti itsensä, kaikelle piti huutaa ja hihhih, pelottavaa. No, otettiin ensin hyppyjä niin, että rima oli maassa, ensin niin, että kouluttajakasvattajamme piti Sumua kiinni ja minä kutsuin ensin yhden, sitten kahden esteen toisella puolen. Se meni ihan kivasti. Sitten otettiin niin, että koira juoksi namikupille ensin yhden, sitten kahden esteen toiselle puolelle. Se taas ei mennyt niin kivasti kun tuo ei ensin ymmärtänyt ideaa, vaikka sille namiakin näytettiin. Lopulta meni hyvin kun nami näytettiin sille ja se näki tarkasti kun namikuppi vietiin. Sitten otettiin putkea, joka oli ihan sikapelottava aluksi, ja Sumu kokoajan yritti karata miun luokse kiertäen putken, lopulta se saattiin kuitenkin houkuteltua siitä, ja sitten se menikin ihan ok. Vikana otettiin puomi, joka oli ihan kamalahurjaällöpelottava. Ensin yritettiin saada niin, että kouluttaja piti Sumun hihnaa kireällä, ja että se menisi puomin, mutta loppusuoralla se hyytyi täysin, raukka oli varmaan kuolla - ei edes namit uponneet. Kun Sumu sitten pääsi lopulta puomilta, se syöksyi miun syliin ja kertoi, että kuoli siellä niin monta kertaa. Raukka. Sitten otettiin niin, että nostettiin noin puolen metrin päähän puomin lopusta ylös ja koiran piti mennä se pala alas. Se meni ihan ok. Sitten tehtiin tota pari kertaa, aina vähän korkeammalta. Lopuksi nostettiin se siihen puomille ja kehuttiin vaan kun osaa olla siinä rauhallisena. Ensi kerralla pitää sitten treenata tota niin, että laitetaan puomin nousuosa pöytää vasten ja siinä harjoitellaan.

Sitten vielä eilen käytiin päivällä juoksuttamassa koiria läheisellä lammella ja minulla oli kamera mukana, joten pari kuvaa: