The pretty wisdom does not come without learning

Viime sunnuntai meni pääosin Hollolassa, Salpausselän piirinmestaruuksissa. Tällä kertaa ei ollut turhan lämmin ilma, vaikka Supu läähättikin auringonpaisteen myötä ja ehdin jo pelätä, että tässä kokeessa käy samalla tavalla kuin viimeksi.


Onneksi parhausporo osaa myös yllättää - positiivisesti. Se teki niin nättiä työtä, ja olen siitä ihan älyttömän ylpeä.

Kehässä Supu oli tosi kiva, täysillä mukana jutuissa. Seuraamisen alussa se katosi hetkeksi, mutta pysähdyksen jälkeen muisti että ainiin, tää on seuraamista! Jonka jälkeen olikin kivaa seuraamista, ei teknisesti parasta mahdollista, mutta se oli kiva ja iloinen. Muut liikkeet meni juuri niinkuin on treeneissäkin parhaimmillaan mennyt. Minun ei tarvinnut pitää sitä liikkeiden välillä kokoajan kontaktissa, se hyppi vasten ja heilutti häntää silmät loistaen. Ehkä kerran tai kaksi se liikkeen jälkeen katsoi haikeasti kohti kehän ulkopuolelle jätettyä kissanruokaa ja päästi hiljaisen nyyhkäisyn. Ei kuitenkaan kertaakaan yrittänyt karata, tai antanut haaveiden kissanruuasta nousta liian yli, että olisi kaikki keskittyminen kadonnut.


Tuomarikin sanoi suorituksen jälkeen, että tosi kivaa yhteistyötä ja koira tekee hurjan nätillä ilmeellä. :) Kiva että ollaan päästy tähän, kun piirinmestaruuksissa 2013 saatiin kuulla, että aika heikkoa yhteistyötä.

Kuvan ottaja: Mira P.

Paikallamakuu - 8 (32)
- Meni maahan viereisen ohjaajan käskystä.
Seuraaminen - 8 (24)
- Kuten aiemmin sanoin, oli alussa vähän hukassa, eikä teknisesti parasta mahdollista seuraamista.
Maahanmeno - 9,5 (19)
- Istumisen kautta maahan.
Luoksetulo - 10 (30)
Noutoesineen pitäminen - 10 (20)
Kauko-ohjaus - 10 (20)
Estehyppy - 9,5 (19)
Kokonaisvaikutus - 10 (20)

184p. ALO1, 2. jaettu sija /16
Tuomari: Riikka Pulliainen

Huikeaa ajatella, että ollaan Salpausselän kennelpiirin toiseksi paras alo-koirakko. Ja sieltä tuli se kauan kaivattu ykkönenkin! Oli aika uskomaton fiilis kehän jälkeen, kun juostiin Supun kanssa palkalle ja kaveri sanoi että ihan varma ykkönen tulee sieltä.

Sitten pitäisi päättää, että koitetaanko vielä hankkia kaksi ykköstä lisää TK1-tunnusta varten, vai alkaa suoraan vaan katselemaan eteenpäin avointa varten.

Kuvan ottaja: Mira P.

Supun uusi suosikkilelu, millä on saatu ihan uusia leikkimisfiiliksiä treeneihin. 27 euron hinta kirpaisi, mutta ei kyllä kaduta kun näkee miten paljon Supu tuota leluaan rakastaa.

Nämakin kuvat otti Mira P.

Teen vastoinkäymisistä voimaa

Elokuu lähestyy loppuaan, mutta ilma tuntuu olevan lämpimämpi kuin koko vuonna. En ole koskaan juurikaan välittänyt siitä kun ilman lämpötila nousee yli +20°C, ja tämän päiväinen +26°C ja pilvetön taivas ei ihan ollut ihannesää. Supu on samaa mieltä.

Tämä päivä, tai osa siitä, kului Elimäellä tokokokeessa, joka perinteiseen tyyliin järjestettiin avoimella hiekkakentällä. Reunustan puut antoivat jonkinasteista suojaa polttavaa kuumuutta vastaan, joka kuitenkin lävähti kasvoille välittömästi kun astui auringonpaisteeseen.

Päivä alkoi heti loistavana sillä, että herään kaverin soittoon "ollaan nyt pihas". Nukuin pommiin, loistavaa. Hätäisesti kerään tavarat, joita ei tietenkään voinut edellisenä iltana pakata valmiiksi, ja unohdin Supulle ottaa mitään nameja mukaan. Tai no mieluummin ne unohtaa kuin esim. koiran paperit.

Koe oli pieni, meidän lisäksi muita koirakoita oli vain yhdeksän, joten alokasluokkaakaan ei tarvinnut kovin kauaa odotella vaikka se järjestettiin viimeisenä. Odottelu meni oman jännityksen kanssa tapellessa, sekä kavereiden kanssa jutellessa. Supu oli autosta haettaessa aikalailla samantuntuinen kuin aina, ja olen ylpeä siitä miten vähän se kiinnitti huomiota ympäröiviin koiriin. Varjossa se oli oma iloinen itsensä, koitin saada sen juomaan ja pysymään viileänä. Kuitenkin heti kun mentiin paahtavaan auringonpaisteeseen, se muuttui hitaaksi ja surulliseksi koiraksi. Käskyjä totteli paljon normaalia pidemmällä viiveellä, ja siitä näki että on tukalaa ja ihan tyhmää.

Tuomari: Anne Nokelainen

Paikalla makaaminen 9 (36)
Aiempiin kertoihin verrattuna voisin alkuun kehaista miten hurjan kivasti se oli kuunnellessa tuomarin puhetta jne. Ei pälyillyt ympärilleen, haistellut maata, koittanut karata perusasennosta tai muuta. Istui vieressä ja piti katsekontaktia yllä. Maahanmeno sillä oli kuitenkin tooooooooosi hidas, vaikka kuitenkin kuunteli ensimmäistä käskyä. Makasi hievahtamatta ja nätisti. Perusasentoon nouseminen oli hyvä.

Seuraaminen 7 (21)
Kamalinta seuraamista ikinä. Niin väljää, että olin ihan varma että tästä tulee nolla. Juoksuosuuden ajaksi sillä tuntui fiilis nousevan hieman, mutta se valahti sitten kuitenkin taas nopeasti. Loppuun täyskäännös ja liike seis, jolloin Supu jäi minun taakseni seisomaan ja haaveilemaan omia poroasioitaan.

Maahanmeno 8,5 (17)
Seuraaminen oli taas rumaa, vino ja hidas maahanmeno.

Luoksetulo 6 (18)
Kaksoiskäsky. Löntysteli tosi hidasta vauhtia, ihan epäsupumainen luoksetulo.

Noutoesineen pitäminen 10 (20)
No tämä sentään sujui. Tällä kertaa sain jopa annettua kapulan kunnolla koiralle.

Kauko-ohjaus 0 (0)
Ei vaan jaksanut nousta istumaan. Annoin kaksi käskyä, liikkeen jälkeen sain kuulla että olisi ollut ok antaa vielä kolmas käsky. Toisaalta olen 99% varma, että eipä se olisi silläkään enää noussut.

Estehyppy 6 (12)
Ihme ettei mennyt nollille. Mielestäni annoin kaksoiskäskyn, kun Supu lopulta jaksoi hypätä, niin toi sitten riman samalla kertaa mukanaan. Meni vielä ennen perusasentoon tulemista haistelemaan tötsää.

Kokonaisvaikutus 7
Tuomari totesi että kuumuudella taisi olla osa jos toinenkin näin heikkoon suoritukseen. Koirasta näkee että osaa, mutta on niin kuuma ettei sitä vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa.

138p. ALO3, sijoitus 4/5 (jaettu 4. sija)

Niin että miten meni noin niinku omasta mielestä.

Pistän suurimman osan tästä helteen piikkiin. Koitin itse koiraa nostatella liikkeiden välillä, mutta toisaalta tiedänhän sen, että jos Supua ei kiinnosta niin ei myöskään kiinnosta. Voihan tässä jossitella että "jos mulla olisi ollut kissannappuloita parempia nameja mukana ja jos sitä ja jos tätä", mutta tämä oli tälläinen koe. Olen kuitenkin ihan äärimmäisen iloinen että saatiin viimein kahden vuoden jälkeen koekynnys selätettyä. Tästä on suunta vain ylöspäin! Toivotaan että 13.9. pm-kokeissa ei ole ihan näin helteinen sää.

Ykkösporo

Minulle tokokokeet on olleet erittäin suuri kynnys. Niin paljon kuin haluaisinkin kisaamaan, niin yhtä paljon stressaan ja pelkään kokeita. Onnekseni Lahdessa järjestettiin A-Qilityn hallilla eilen, 31.7., epävirallinen tokokoe, johon sain kuin sainkin Supun ilmoitettua - ja jopa uskaltauduttua paikalle!

Iloinen porotin tiistaina treenaamassa. Kuvaajana toimi Suvi Lehto.

Tuomarina toimi Oili Huotari, eikä "möllisäälipisteitä" tuntunut irtoavan. Josta olen iloinen, koska saatiin ainakin todenmukaista pisteytystä! Mukana tuli lyhyet sanalliset arviot jokaiseen liikkeeseen, joista on kyllä hyötyä - enhän minä jotain pieniä vartaloapujani itse huomaa. Pitääkin antaa treenikavereille tehtäväksi huomautella minua näistä vartaloavuista.

Paikalla makaaminen 1 minuutti | 8½ (34)
- Tuomarin arvio: vartaloapu alasmenoon ja istumiseen
- Oma mielipide: maahanmeno oli hidas, mutta meni kuitenkin ensimmäisellä käskyllä. Makasi nätisti, ei edes haistellut tai pyörinyt ylimääräisiä. Kesti jopa sen kun aivan ajan lopussa kehän ulkopuolella alkoi koira haukkumaan, jonka vuoksi rivissä toiseksi viereinen koira nousi seisomaan. Mitä nyt näytti hieman järkyttyneeltä. Perusasentoon nouseminen oli hyvä.

Seuraaminen | 8 (24)
- Tuomarin arvio: koiran paikka elää, kontakti hyvä
- Oma mielipide: Supulla oli ihan hurjan kivaa. Se lähti hyvällä motivaatiolla seuraamaan, mikä on sille harvinaista. Pysähdyksessä sillä kesti hetki tajuta että jaa nyt pysähdyttiin, ja taisin itsekkin siinä sille vihjata että hei toveri, perusasentoon nyt. Juoksuosuus oli ihan sairaan kivaa Supun mielestä ja se lähti keulimaan ja koitti juosta miun eteen. Vasemmalle käännöksessä se ehti jopa istahtaa, täyskäännökset oli omaan silmään aika rumia myös. Pitää kai taas enemmän jaksaa hinkata sitä takaosan käyttöä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä | 8 (16)
- Tuomarin arvio: väljä seuruu, maahan ok (vino)
- Oma mielipide: se ei jäänyt istumaan! Pyysin ennen liikettä että liikkuri huomauttaa jos jää istumaan, mutta liikkeen jälkeen sain kuulla ettei sillä ollut edes aikomusta sellaiseen. Muuten en osaa sanoa ihmeempiä. Pitää kiinnittää huomiota että saan sen seuraamaan tiiviimmin, ja menemään suorempaan maahan.

Luoksetulo | 9½ (28½)
- Tuomarin arvio: kaunis liike, kiva vauhti
- Oma mielipide: Tämä oli hyvä. En tiedä mistä tuo pisteenpuolikas lähti, kenties liikkeen lopussa oli jotain perusasento-ongelmia tai muuta. Mutta se teki tosi kivasti, juuri niinkuin pitääkin.

Noutoesineen pitäminen | 8 (16)
- Tuomarin arvio: liikutti vähän kapulaa, muuten ok
- Oma mielipide: Ja nyt sitten eräs opettelee antamaan sen kapulan sille koiralle kunnolla. Kapula jäi vähän liikaa koiran etuhampaisiin, jolloin se tottakai korjasi sen asentoa. Muutenhan tässä ei oo mitään ongelmaa, helpoin liike ikinä.

Kauko-ohjaus | 9 (18)
- Tuomarin arvio: hyvin sujui, ohjaajalla vartaloapuja
- Oma mielipide: Tiedä sitten missä ne vartaloavut oli, itse en sellaisia huomannut. Kuunteli hyvin ja totteli ensimmäisillä käskyillä.

Estehyppy | 9½ (19)
- Tuomarin arvio: hieno liike
- Oma mielipide: Tätä jännitin ehkä eniten. Korkeutta olisi voinut olla enemmänkin, mutta pyysin että jättävät sen suht matalaksi (mitähän se rima olisi ollut.. 40cm?). En kuitenkaan nähnyt mitään ongelmaa, hopSI-käsky toimii. :--D Tämä uusi estehyppy on kyllä meille molemmille sata kertaa kivempi liike kuin aiempi, eteenlähtemiset ei ole Supun vahvimpia puolia.

Kokonaisvaikutus | 9 (18)
- Tuomarin arvio: Ohjaajalla vaikeuksia saada koira liikkeiden alkuun. Kivaa yhteistyötä.
- Oma mielipide: Lämmitti mieltä tuo "kivaa yhteistyötä" kun viimeksi tokokokeessa saimme kuulla, että yhteistyö hakusessa. Vaikeudet liikkeiden aluissa johtuivat lähinnä omasta jännittämisestäni kun olin niin pihalla. Mutta toki sitäkin voisi treenata enemmän, että Supu tulisi suoraan nätisti perusasentoon, eikä minun pitäisi sitä erikseen hinkata niin paljoa.

183½ pistettä, ALO1 - sijoitus 1/8

Että olempas aika ylpeä ja hurjan tyytyväinen Supuun. Pitkästä aikaa tuntuu että tää hei oikeasti lähtee sujumaan. Olin jopa niin hurja ja katselin tälle kuulle ainakin yhden tokokokeen, mihin mentäisiin. Ei tää ole niin haudanvakavaa.

Blogi on noin muuten jäänyt taas pimentoon, kun tuntuu etten niistä treenaamisistakaan saa mitään järkevää kirjoitettua. Lyhyt katsaus viimeviikkojen tapahtumiin:

21.7. käytiin jälkimetsässä yhdessä Limen ja Narrin kanssa. Piiiiitkästä tauosta huolimatta ei ollut mitään unohtunut, vaan Supu ajoi jälkeä kuin juna. Jäljet olivat pituudeltaan luokkaa 50-100 askeleeseen, en huomannut laskea. Ensimmäiseltä löytyi yksi keppi, toiselta kaksi keppiä. Keppien yli se yritti vähän rynniä, eikä ihmekkään kun ei niitä olla hirveästi treenattu. Kissanruokasyötit kuitenkin toimi - sain sen jopa tuomaan kepin miun käteen pariin kertaan.
Pitäisi päästä lisääkin tekemään jälkeä, itseasiassa kävin jo hankkimassa parit sienet, sekä pakastimeen pullollisen verta, jospa päästäisiin mejää ihmettelemään.

Treenien jälkeen käytiin vielä ottamassa vihdoin virallinen 4v pönötys porottimesta.

27.7. mentiin treenaamaan ja valokuvaamaan, seuranamme Kirsi ja Tiana, sekä Jolla-australianpaimenkoira. Treenipaikaksi valikoitu niinkin helppo kohde, kuin koirapuisto. Toisaalta siinä ainakin päästäisiin treenaamaan sitä, että nenä ei putoa maahan vaikka se haisisi kuinka mielenkiintoiselta. No, se osoittautui odottamaani vaikeammaksi, syöden samalla koiran motivaatiota. Loppujenlopuksi saatiin kuitenkin alokasluokka suoritettua ilman välissä palkkailuja, johon olen ihan tyytyväinen, vaikka olisikin voinut olla vähän eri meininkiä.

Tämän jälkeen Supu sai leikkiä ihananihanan Jollan kanssa, sekä ahdistella Tianaa, joka ei hirveästi Supun läheisyydestä pitänyt. Mistä lie syystä...

Onnistui kolmikosta kuitenkin yhteiskuva, vaikka se aikamoisen työn tuloksena olikin

28.7. saatiin treeniseuraksemme Suvi, Titja, Veila ja Priya. Supu oli hieman liiankin iloisella ja energisellä tuulella, joka sitten purkautui mm. "lähden juoksemaan suuntaan x ja huudan syystä y". Lol? Se kuitenkin leikki tosi kivasti, seurasi kivasti, teki liikkeet noin suurpiirteisesti sanottuna kivasti. Tota hallintaa pitää kyllä vielä treenata, että ei tarvitse lähteä urpoilemaan.

Supu puskassa. Kaulassaan hieno kettupanta!

So much faster, so much fun

Ensimmäistä kertaa reilu kahteen vuoteen Joiku kävi näyttäytymässä näyttelykehässä. Tuomarina toimi Tapio Kakko. Laatuarvosanaksi Joiku sai Huikean, seuraavanlaisella arvostelulla:

Ok nartun mittasuhteet. Kokoon nähden vahva. Täyteläinen kuono. Otsapenger voisi olla voimakkaampi samoin kulmakaaret. Hieman pyöreä rintakehä. Sopivasti kulmautunut edestä. Erittäin niukasti takaa. Hieman pysty lantio liikkuu takajalat rungon alla lyhyellä askeleella. Ulkokierteiset takaraajat. Takaosa tiputtaa arvosanaa.
AVO - H

Erittäin Joikun näköisellä arvostelulla siis. Tapio Kakon kehää oli hauskaa vaihtelua seurata, sen lisäksi että tuomari selitti jokaisesta koirasta hyvät ja huonot puolet ääneen yleisölle, niin minä jopa olin suurimmassa osassa asioita sen kanssa samaa mieltä. Yleensä näyttelykehiä seuratessa olen tuomarien kanssa täysin päinvastaista mieltä.

Saa nähdä koittaako nyt sitten tämän jälkeen jälleen operaatio Joikun kesäturkki. Ainakin häntä- ja housukarvat houkuttelisi nappaamaan trimmauskoneen - tai edes sakset - esille. Pitää tätä vielä tovi pohtia, jos vaikka äiti haluaisi sitä viedä vielä syksyllä lappalaiskoiraerkkariin.

Tästä se lähtee!

Ainakin luulisin niin.

Pari viikkoani saatuani aika ajoin jännityskohtauksia ja pyörittäen kokoajan mielessään mitä virheitä voidaan tehdä ja harkiten ilmoittamista että tulenkin kokeeseen Joikun kanssa, lauantaiaamuna ryhdistäydyin ja nappasin hihnan päähän porokoiran.

© Mira P.

Ajelimme parikymmen minuuttisen ajomatkan Nastolaan, tokokokeeseen. (Siis Sumun kanssa, tokokokeeseen, ööööööööööö.)

Sumu käyttäytyi koepaikalla yllättävän sivistyneesti. Sen sijaan, että odotusteni mukaisesti se kieli sinisenä kiskoisi jokaista koiraa kohti, räkyttäen ja vinkuen, eikä keskittyisi mihinkään, Sumu oli oikein nätisti. Se istuskeli miun vieressä, katseli muita koiria, välillä minua vilkaisten. Ja kun sanoin sille Sumu niin se oli heti tikkana odottamassa lisäkäskyjä, niin hienona. Tämän perusteella uskalsinkin sitten mennä kisaamaankin jopa.

Koska meillä sattui kauhean hyvä tuuri, niin satuttiin kisajärjestyksessä ensimmäiseksi. Tosin yritin pitää optimistiset fiilikset yllä: en ehdi niin hirveästi jännittämään ja se on nopeasti ohi, jee!

© Mira P.

Luoksepäästävyys oli mun mielestä aika hirveä, koira oli haluton tulemaan perusasentoon ja seisoi mieluummin puoli metriä minusta katsellen kehän laidalle. Onneksi sain sen kuitenkin, ennenkuin tuomari tuli luokse, istumaan viereen. Sumu kauheasti heilutti häntää ja oli iloinen kun tuomari rapsutteli, mutta ei kuitenkaan noussut mihinkään.
Paikkamakuu oli niin hieno että vieläkin vähän leijun maanpinnan yläpuolella sen ansiosta. Huomasin itsestäni, kuinka paljon siinä osaan luottaa koiraan, koska ei minua oikeastaan rivissä yhtään jännittänyt. Sumun vieressä maannut koira alkoi haistella maata, vähän kääntyili, katseli Sumua kohti, nousi istumaan. Sen sijaan, että Sumu olisi provosoitunut siitä, se käänsi päätään pois päin! Sumu makasi hievahtamatta, ja oli katsomatta viereiseen koiraan. Tosin siinä kohtaa kun lopulta koirien luokse mentäessä viereinen koira lähti ohjaajaa vastaan, se katsoi mua ilmeellä "ää mamma auta", mutta ei liikahtanut senttiäkään.

Yksilöliikkeisiin koitin saada Sumulle hyvän fiiliksen päälle. Ja se lähtikin oikein kivasti nätillä hihnaseuruulla. Joskin koira alkumetreillä pysähtyi ja itse tyhmyyksissäni pysähdyin myös, hmm. Mutta muuten seurasi hienosti.
Vapaanaseuruu oli vielä parempi kuin hihnaseuruu, tykkäsin kovasti. Vaikka tuomarin mielestä koira seurasikin turhan kaukana.
Maahanmenosta sitten lähti alamäki, liike lähti oikein hyvin, mutta sanoin kai itse käskyn huonosti, joten koira jäi istumaan - teki jotain mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, tai mitä ei olla treenattu. Tuomari sanoi vielä, että "kympin arvoinen istuminen". :'D
Luoksetulopaikalle mentäessä Sumu oli jo ihan että "jee tiedän mitä ollaan tekemässä!", nappasi aloituspaikkaa esittävän kartion suuhunsa ja palautti sen erinomaisesti eteen. Pöhkö porokoira. Muuten sitten luoksari oli täydellinen floppi. Ensimmäistä käskyä ei kuunnellut, toisella lähti tulemaan, mutta pari metriä ennen mua pysähtyi haistelemaan kohtaa missä hetkeä aiemmin oli toinen koira ollut paikkamakuussa. Eikä siitä tullut perusasentoon lisäkäskylläkään.
Seisominen suoritettiin samalla linjalla kuin luoksetulo, sekä tottakai pysäytys tehtiin siihen missä Sumu oli aiemmin jäänyt haistelemaan. Se lähti oikein kivasti, seisahtui, mutta koiran luokse palatessa se painoi kuonon maahan ja lähti haistelemaan, eikä tullut perusasentoon.
Hyppy meni yhtä loistavasti kuin aiemmat liikkeet. Ensimmäisellä käskyllä koira kattoo mua ilmeellä "öö wtf", tokalla ottaa askeleen hyppyä kohti, mutta ei hyppää. Syinä voi toki olla, että ollaan varsinaisella tokoesteellä hypitty tosi vähän, sekä että otin liikaa etäisyyttä esteeseen.

Niin katastrofaaliselta kuin kuulostaakin: olen tyytyväinen. Olen tyytyväinen siihen miten upean paikkamakuun tuo teki, olen tyytyväinen siihen, että ulkopuolisista häiriöistä huolimatta tuo pysytteli kehässä miun vierellä, eikä lähtenyt vaikka ulkopuolella koirat haukkuikin ja osa käveli suht läheltä suorituksen aikana. Me tehdään virheitä jotta opitaan jotain ja väitän että opittiin tästä paljonkin. Ensi kerralla sitten paremmalla tuurilla ja taidolla.

Pisteetkin voin vielä tähän laittaa. Ja tuomarina oli Ossi Harjula.

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 8
Hihnaseuraaminen: 7
Vapaana seuraaminen: 8
Maahanmeno: 0
Luoksetulo: 0
Seisominen: 7
Hyppy: 0
Kokonaisvaikutelma: 6
Yht. 100 pistettä, ALO3

Ja kai on ihan mainitsemisen arvoista, että käytiin Sumun kanssa myös 15.9.  retkellä Porvoossa, koiranäyttelyn merkeissä! Koiran esiintyminen oli jotain ihan hirveintä, en kyllä ikinä mene näyttelyyn tai kokeeseen tai mihinkään jossa on ruohoalusta.
Tuomari toimi Marja Talvitie, tuloksena EH AVK2.

"Takaa hyvin, edestä niukasti kulmautunut hieman raskaskalloinen uros. Hyvä selkä, hieman liian laskeva lantio. Hieman liian kippuralle liikkeessä kannettu häntä. Hyvä karvanlaatu mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi edestä. Esiintyy rauhallisesti."

Erittäin hyviä ykkösiä

Meillä on varsin onnistunut viikonloppu takana, enkä voi olla koiriini tyytyväisempi. Nää on ihan huippuotuksia.

En tainnut täällä blogissa kertoa, että mie sain about viikko sitten viestin, että Pälkäneellä olisi tilaa 17.8. järjestettävässä tokokokeessa. Mie sitten hetken pohdinnan jälkeen laittelin ilmot menemään ja maksoin 25 euron osallistumismaksun. Jos tää koe menisi vaikka penkin alle niin häviäisi miun raastava koekuume?

Päinvastoin.

Lauantaiaamu alkoi varsin normaalisti, Joiku oli perus angstinen itsensä. Mun oli aivan pakko kokeilla jäävät omassa pihassa, hyvin se ne teki. Joten jännitys mahanpohjassa kipristellen lähdettiin ajelemaan kohti Pälkäneellä sijaitsevaa Aitoota. Automatka oli huippu, paria kilometria ennen koepaikalle saapumista Joiku oksentaa autoon. Silloin iski se fiilis että joo, tästä ei tule mitään. Joskin oksentamisen syynä saattoi olla esimerkiksi se, että tie oli mutkainen ja kuoppainen hiekkatie.

Sain ihmeen hyvin Joikuun hyvää fiilistä kun ennen kehään menoa näytin sille nameja ja otettiin pienet pätkät seuruuta. Palkkasin sitä ihan loppuun asti ennenkuin mentiin kehään, jossa sitten pidin jutelleen ja hymyillen sillä, sekä itselläni hyvän mielen yllä. Joiku olikin kivalla fiiliksellä, eikä sille tuottanut ongelmaa tulla perusasentoon. Se suorastaan hyppi siihen innoissaan ja oli iloinen. Paikkamakuu mua jännitti aivan kauheasti, tällä kertaa olin iskääkin pyytänyt että menisi Joikun näköpiirin ulkopuolelle, ettei se keskenkaiken säntäisi taas sen luokse.

Kun jätettiin koirat ja mentiin seisomaan riviin, huomasin kuinka paljon mua jännitti. Tuntui että jalat pettää, mutta ryhdistäydyin, tuijottin johonkin pisteeseen Joikun takana ja laskin numeroita. Ihmeen rauhoittavaa se oli, ja sain myös tungettua taka-alalle ne "no niin nyt se nousee, ei se pysy" -ajatukset. Joikun paikkamakuu ei kyllä ollut mistään rauhallisimmasta päästä, se pyöri, vaihtoi asentoa laskien päätä maahan, liikutellen takajalkojaan, mennen lonkalle, haistellen ilmaa... MUTTA SE PYSYI.

Paikkisryhmien ja yksilöiden välillä oli (muistaakseni) seitsemän koirakkoa, joten mentiin sitten istumaan kehän laidalle yleisön viereen. Joiku makoili maassa ja itse sain purra kynsiäni miettien, että mitäs kaikkea me nyt voidaankaan kusta yksilöistä. Kun vika koira ennen meitä teki liikkeitä, otin Joikun ja kavoin parhaat herkut ikinä: Pedigree dentastixit (vai miten ne kirjotetaan). Tehtiin jälleen jäävät, ei mitään ongelmaa. Joiku oli reipas, iloinen ja ihana.

Kehässä pyrin pitämään samaa fiilistä yllä, juttelin koiralle (ainakin liikkeiden välillä) ja olin iloinen. Hihnaseuruu lähti vähän perus päiväkävely fiiliksellä, mutta kyllä se kontakti sitten löytyi. Pysähdys oli Joikulle turhan hankala ja siinä se jäi seisomaan puolimetriä miun eteen. Pomppasi kuitenkin perusasentoon kun sanoin sivu. Vasemmalle käännös ryssiytyi myös ja olin kävellä koiran päälle, hups. Tosin Joikun kanssa en niinkään ole koskaan hinkannut käännöksiä. Ainakaan samalla tapaa kuin poron. Juoksuosuus oli ihana, Joiku lähti laukkamaan, mutta piti kuitenkin silmät loistaen naama virneessä katsekontaktia.

Vapaaseuruu meni aika samalla tyylillä. Nyt oli vähän parempaa kontaktia, vasemmalle käännös ryssiytyi jälleen.

Maahanmeno perus Joiku-laatua, ei moitteita.

Seisomisessa mun pitää hakata päätäni vielä vähän lisää seinään. Se meni maahan. Miksi. Juuri muutama minuutti sitten se oli kehän ulkopuolella jäänyt seisomaan, miksi ihmeessä nyt piti mennä maahan? Yritin sanoa niin samalla äänensävyllä kuin treeneissäkin. Aaa menee hermot.

Luoksetulo oli huippu. Nopea ja hieno. Kuulemma oltiin saatu ihastelua yleisöstä ja ellen väärin kuullut, niin jotkut ihan taputtivat. :')

Hyppy oli niin lähellä ettei mennyt nollille. Luoksarin lopusta esteelle oli parin esteen matka, otin koiran sivulle seuraamaan ja koitin mennä mahd rauhallisesti jutellen koiralle kokoajan matalalla äänellä. No, ei auttanut, Joiku bongasi hyppyesteen ja otti pari laukka-askelta sitä kohti, mutta luojan kiitos pysähtyi kun karjaisin SEIS (tuli muuten niin reflexinä etten edes tajunnut). Joiku pysähtyi noin sentin päähän esteestä, vilkaisi sitä, mutta tuli kuitenkin nätisti sivulle kun pyysin. Hyppy sitten menikin ihan loistavasti. En tajua mikä miun päähän iski kun menin jostain syystä sanomaan odota vielä siinä kohtaa kun siirryin koiran sivulle. Tuli tosi wtf-fiilis. Onneksi tuomari oli ihana eikä rokottanut siitä pisteitä.

Ja ykkönenhän sieltä sitten tuli.

Aitoo 17.8.2013
tuomari: Marita Packalén
luoksepäästävyys 10
paikkamakuu 10
kytkettynä seuraaminen 8
vapaana seuraaminen 8,5
maahanmeno 10
seisominen 0
luoksetulo 10
estehyppy 10
kokonaisvaikutelma 9

yht. 169/200p. 1-palkinto 

Oli ehkä epätodellisin fiilis kun siinä odottelin että saataisiin kisakirja. En ollut yhtään seurannut pisteitä, joten jaksoin olla aika satavarma, että joku 159 pistettähän sieltä taas tulisi. Kauhean moni koirakko sai 1-palkinnon, oisikohan ollut yhteensä yhdeksän koirakkoa joista ainakin kuudelle (sijoituttiin 6.) ykkönen tuli. Kuuntelin siinä kun jaettiin KPt ynnä muut (joista yksi muuten meni Sumun siskolle Surille, meiän kisapaineet vaan nousee kun sisaruksetkin käy jo 1-palkintoja napsimassa?). Sitten kun tuomari vielä sanoi "ja vielä ykköspalkinto suomenlapinkoiralle..." ja hetken kesti mulla tajuta, että niin mehän se ainoa slk-koirakko oli. Olin suorastaan rynnätä halaamaan tuomaria. Ihan huippua.

Ja silloin vielä mietin, että no joo tän voimin leijun varmaan viikon metrin maanpinnan yläpuolella, eikä mua tiputa vaikka Sumu saisi huomenna hyllyn.

Ja tosiaan, poronen pääsi tänään misseilemään Heinolaan. Kun tässä nyt olen tosissani harkinnut että tuolta voisi pallit lähteä, niin kaipa se pakko-H pitää käydä avoimesta käydä hakemassa. Ihan kun tosta tokovalio tulisi (eikun tulee tulee, tottakai siitä tulee).

Eipä kummempia. Poro oli taas iloinen oma itsensä, olisi mieluusti mennyt näyttelypaikalla moikkaamaan jokaista ihmistä ja koiraa, eikä se millään jaksanut olla paikallaan. Sain onneksi värvättyä Suvin (http://korvakoirat.blogspot.fi/) handlaamaan Sumun, joka oli ehkä päivän paras päätös. Sumu esiintyi älyttömän nätisti vaikkei hihnan päässä ollutkaan minä. Väittäisin että jopa huomattavasti paremmin, mutta Suvin taikakädet saa koiran kuin koiran esiintymään. :D

Tuomarina toimi Perttu Ståhlberg, joka taisi tänään ensimmäistä kertaa ikinä tuomaroida porokoiria. Mitä nyt kehän laidalta katselin, niin vaikutti oikein asialliselta ja fiksulta, käsitteli koiria nätisti ja tutki tarkkaan.

Arvostelulappusessa luki seuraavaa:

"Erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja runko. Turkki lähdössä. Tasapainoiset kulmaukset. Häntä hieman ylöskiinnittynyt, kantaa sitä liiaksi liikkeessä selän päällä. Mukava luonne. Esiintyy hyvin."
EH AVK1

Että eihän tossa ole mitään negatiivista. Takuulla Sumun paras arvostelu tähän mennessä. Vähän ehkä katkera olo, että kuulemma ERI olisi tullut jos ei olisi liikkeessä kantanut häntää selän päällä (joka musta on sinänsä absurdia porolla pudottaa laatumaininnalla siitä, että kantaa liikkeessä selän päällä löyhällä kaarella). Yritän vaan lohduttautua, että SA sieltä kuitenkaan olisi tippunut (jos olisi, niin se olisi ollut eka - ja varmaan vika - SERT meille...).

Otettiin vielä porokehän jälkeen yhteiskuvat sisaruksista kun Sumun Suri-sisko oli innostunut näyttelyyn lähtemään. Suri sai laatumaininnakseen hyvän.

Sumu ei selvästikkään ole "aseteltavissa" oleva koira, koska mitä nyt useamman kymmentä kuvaa räpsin sisaruksista, niin kaikissa se näytti raukka niin hakatulta ja surulliselta. Kun taas kuvan kaunis Suri-sisko istui pirteä ilme naamallaan nättinä. Pitää kyllä antaa pisteet Sumulle (ja Surille kanssa) kun kuvauspaikalla ihan noiden takaa meni suurensuuri bernhardilainen, eikä Sumu edes yrittänyt nousta. Kyllä sillä ainakin vakaa paikallaolo taitaa olla. :D

Kyllä löytyy selvää sukupuolileimaa ja sukunäköä kummaltakin kakaralta.

Ja nyt mulla on sitten kauhea kuume taas tokokokeisiin ja viemään Sumua uudelleen kehään.

gr8.

Ekaa virallista tokoilua

Kuten jo olenkin kirjoitellut, käytiin Joikun kanssa vihdoin ja viimein ekassa virallisessa tokokokeessa! Meni paljon hienommin kun osasin pelätä. Oishan se varmaan jos itse en olisi jännittänyt niin kovasti ja muuta, voinut saada ehkä paremmatkin pisteet, mutta tää on tosi hyvä aloitus meiän tokouralle!

Tuomarina toimi Hannele Pörsti, koe oli siis 20.7.2012 Tammelassa.

Luoksepäästävyys: 10 (10)
Paikalla makaaminen: 8 (24) - Nousi puolivälissä istumaan ja rapsuttamaan itseään, mutta meni sitten takaisin maahan.
Seuraaminen kytkettynä: 6 (12) - Kontakti hakusessa alussa, löysi vasta viimeisen käännöksen jälkeen.
Seuraaminen vapaana: 6 (24) - Kontaktia löytyi jo paremmin, kulmissa laamaili ja muuta.
Maahanmeno: 7 (14) - Alun lähtö vähän tahmea ja mitä sivusilmällä katsoin, ei tainnut mennä kauhean nopeasti maahan, mutta meni kuitenkin.
Luoksetulo: 7 (21) - Kaksoiskäsky.
Seisominen: 8 (16) - En oo ihan varma mistä pisteet lähti, ei varmaan sitten seurannut tarpeeksi innokkaasti tai muuta.
Estehyppy: 9 (18) - Alussa perusasennon löytäminen kesti vähän aikaa ja meni seisomaan melko vinoon esteeseen nähden.
Kokonaisvaikutus: 7 (7)

Yhteensä 146 pistettä, joilla irtosi 2-palkinto!

Muutamia kuvia sain, mutta katsoo jos ne olisi julkaisukelpoisia niin editailen tähän.

Ylihuomenna sitten Mäntsälään Sumuisen koiralapsosen kanssa näyttelemään! Ja yritän saada tässä lähipäivinä jotain leiripostausta kirjoitettua.