Liebster Blog + 11 kysymystä


"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Eli suuret kiitokset Suville meidän Liebster-maininnasta hänen Jucaides-blogissaan. :D
Mä en kyllä nyt tiedä keille tämän antaisin kun niin huono olen jopa omaakin blogiani seuraamaan. Mutta annetaas seuraaville, näitä edes joskus saatan lukea.

Myönnän itse Liebster Blog maininnat seuraaville..


11 kysymystä

Mitä nyt Suvia vielä matkiakseni niin tylsyyteeni voisin vielä tämän tehdä! Vaikka minua nyt varsinaisesti tähän olekkaan haastettu.

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Mitä yhteisiä piirteitä löytyy sinusta ja koirastasi/koiristasi?
Me tykätään kaikki kolme syödä ja nukkua paljon! Hmm... No Joikun kanssa yhteisiä piirteitä on mukavuudenhaluisuus. Kuinka monta kertaa ollaankaan saatu tapella siitä että kuka nyt minun sängyssä oikein saa nukkua kun pienen pörröprinsessan siinä niin ihana olisi nukkua. Jos sen siitä häätää, niin sehän menee murjottaen mököttämään loukkaantuneena, jonka voin myös sanoa yhteiseksi piirteeksi. Itse loukkaannun nimittäin vähintään yhtä helposti ja pahasti kuin Joikukin. Sumu on ehkä vähän turhan rämäpäinen minuun verrattuna. Toisaalta ollaanhan me molemmat kovispoikia, jotka tiukassa tilanteessa menee sitten mamman luokse tärisemään. Sumu joskin tekee tuota enemmän kuin minä. :D Varmaan noista otuksista enemmän Joikua muistutan, Sumu on liian... Iloinen ja äänekäs.

2. Oletko materialisti koirasi suhteen eli lisääntyykö tarvikemäärä tarpeettomasti? Mitä ostat?
Mun tekisi mieli vastata "ei", mutta toisaalta enkös mie eilenkin Lahti KVsta ostanut söpön pentuhihnan (ihankun mie PENTUhihnalla mitään tekisin, toistaiseksi elättelen ajatusta että se menee meillä sadantena tokohihnana), ihan vaan koska se maksoi vaan viisi euroa ja se on pinkki. <3 Tosin en kyllä siinä mielessä materialisti ole, että harvoin mie nyt mitään ostelen ja yleensä en pahemmin mitään yli 5-10€ hintaista osta, ellen ihan välttämättäpakosti tarvitse (kuinka tiukkaa teki ostaa 11€ kynsisaksetkin). Mutta erityisesti hihnoja mulla on kyllä koiramäärään nähden ehkä vähän tarpeettoman suuri määrä.

3. Koetko onnistuneesi koirasi/koiriesi koulutuksessa ja millä tavalla/miksi et?
No, kun noita kahta katsoo niin... Mitäköhän siitä nyt sanoisi. Joissain kohtia olen ylpeä noista. Sumustakin on monta kertaa sanottu "se on varmaan tosi vanha kun se on niin rauhallinen" (lolwut). Ja viimeksi tänään olin iloinen kun joku mummo yritti meiän pihaan ängetä esitettä tuomaan niin Sumu vaan nopeasti maahan odota-käskyn alaiseksi. Se ei tehnyt elettäkään että olisi noussut, vaikka se rakastaisi mennä vieraita ihmisiä pusuttelemaan - hieno mies. <3 Joikun kanssa koulutus nyt on mennyt osa-alueelta jos toiseltakin vähän metsään. Yleensäkkin sitten perustelen sen käyttäytymistä (ja käyttäytymättömyyttä) sillä että "no se on Joiku".
Tosin siinä kohtaa kun vaikka joku tulee meillä käymään ja erityisesti Sumu tykkää alottaa kiljumisen, niin voi vaan miettiä onko noita koskaan koulutettu pätkääkään.

4. Onko olemassa koiraa tai muuta eläintä, jonka olisit halunnut tavata, muttet voinut (menehtynyt tjsp)?
Mulle on jostain syystä iskostunut halu, että olisin joskus halunnut päästä tapaamaan porokoiranarttu Varjon, joka menehtyi vuosi sitten. :(

5. Onko eri villityksistä (värjätyt turkit, lakatut kynnet jne) mielestäsi oikeasti haittaa koirille? Perustele?
Tuskin niistä niin kauaa on haittaa kun aineet eivät vaikuta koiran ihoon aiheuttaen kutinaa etc. Toisaalta mikään niistä tuskin järin terveellistä on jos koira vaikkapa nuolee värjättyjä kohtia. En kyllä missään kohtaa kannata tuollaista, ei niissä vaan yksinkertaisesti ole mitään järkeä, taikka iloa koiralle.

6. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa? (tarkemmin luonteen kannalta, mutta myös ulkonäkö)
Luonteen puolesta ainakaan vahvasti riistaviettistä koiraa (jota ei voi ollenkaan vapaana pitää) en haluaisi omistaa. En myöskään välttämättä kovin itsenäistä, ihmis epä-ystävällistä koiraa. Empä nyt tiedä oikeastaan. :D
Ulkonäön puolesta en ikinä haluaisi omistaa lyttykuonoista, löysänahkaista tai todella karvaista koiraa. Myöskään rotua jolla esiintyy runsaasti sairauksia. Myöskään mitään turkkirotuista koiraa en haluaisi, vaikka villakoirasta olen haaveillut.

7. Mitä uhrauksia olet joutunut tekemään elämässäsi koiran omistajana?
No ainakaan mihinkään ulkomaan matkalle, edes kaverille pidemmäksi aikaa lähteminen ei ole ollut enää helppoa. Ulkomailla olen tainnut oikeastaan käydä vain kerran kolmen päivän reissulla sinä aikana kun Sumun olen omistanut, jos ei lasketa Viron reissua jossa Sumu oli mukana. Se on ehkä suurin uhraus, joka tosin on minulle täysin okei. Mieluummin olen kotona koirien kanssa kuin jossain aurinkorannoilla pohtimassa, että mitä miun koirille kuuluu.

8. Mitkä harrastuslajit koirien kanssa ovat turhia, vai onko niitä? Jos on, mikä/mitkä?
Sanotaan näyttelyt. Ihan vaan että ihmiset suuttuis miulle. :D

9. Koetko roturisteytys-mahdollisuuden hyödylliseksi koirien jalostuksessa? Miten/miksei?
Ehdottomasti. Rotukoirilla ei ole tulevaisuutta ilman roturisteytyksiä.

10. Mitä mieltä olet sekarotuisten koirien jalostuksesta tarkoituksellisesti esim. harrastuskoiriksi?
Mikä ettei! Voin myöntää että mua jopa itseä voisi kiinnostaa sekarotuinen koira harrastuskoirana. Ei se ainakaan huono idea olisi.

11. Mikä tekee koirasta mielestäsi "ihmisen parhaan ystävän"?
Koirat vaan on niin vilpittömän rakastavia ja todellisia. <3


Haastan!
Kaikki ketä huvittaa vastailla. En mie ketään yksittäisiä osaa nimetä. Jos vaikka alle kommentoitte jos vastaatte niin se on jees. :D

Minun kysymykset seuraaville:
  1. Mikä on noloin tilanne mihin koirasi on sinut saanut?
  2. Jos voisit poistaa yhden asian koiraharrastusmaailmasta, mikä se olisi?
  3. Mitä pidät koirien eri linjoista (näyttely-/työlinjat ym)?
  4. Jos voisit valita koiran pelkästään ulkonäön perusteella, minkä rotuisen koiran ottaisit? Entä jos pelkän luonteen perusteella?
  5. Jos voisit aloittaa koiran kanssa uuden, minkä tahansa harrastuksen, mikä se olisi?
  6. Edustaako nykyinen koirasi rotua jota haluat vielä tulevaisuudessa tulla omistamaan?
  7. Onko sinulla koirasi suhteen mitään suuria, mahdottoman tuntuisia tavoitteita (esim. FI TVA)?
  8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?
  9. Kuva joka kertoo koirasi luonteen paremmin kuin sata sanaa?
  10. Koirasi suurin haaste/vaikeus harrastuksen parissa?
  11. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?
Vähän sekalainen sarja, mutta eiköhän noihin jotain voi keksiä. :D


Luonnetta löytyy testattavaksi asti, jopa Joikulta

Minä olen kyllä maailman huonoin blogin pitäjä, mutta yritetääs pitkästä aikaa. Ehkä eniten tätä olen lykännyt kun en minä nyt mitään hienoa analyysiä osaa koiran käyttäytymisestä tehdä.

Eniveis, Joikun sain vihdoin viimein vietyä luonnetestattavaksi 7. huhtikuuta. Testi oli Orimattilassa, tuomareina toimi Mikael Laine ja Sami Heikkilä.

Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: -1 haluton
Taisteluhalu: -2 riittämätön
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
- laukausaltis
Loppupisteet +98


Testituloksesta tuli paljolti Joikun näköinen, sellainen mitä olin ehkä osannut odottaakkin. Ehkä temperamentti ja hermorakenne eivät ihan sellaiset olleet kun olisin voinut odottaa, mutta eipä siinä mitään.

Testin alussa Joiku seisoskeli siinä miun vieressä, eikä pahemmin kiinnittänytkään huomiota tuomareihin tai testin sihteeriin (miksikä sitä kutsuisi). Vasta kun tämä kyykistyi ja kutsui Joikua niin se meni moikkamaan. Tästä kait syntyi tulos "aavistuksen pidättyväinen". Tosin Joiku nyt ei olekkaan ehkä se avoimin "ah kaikki rakastakaa minua" -tyyppinen koira.

Leikkimään se ei innostunut millään. Keppiä kohtaan saattoi osoittaa pienenpientä kiinnostusta, mutta ei se ollut halukas lelua ottamaan suuhun tai mitään. Silloinkaan kun itse yritin sitä leikittää. Voi olla että tilanne hämäsi sitä paljon, eikä se muutenkaan ole mikään järin innokas leikkimisen suhteen. Eilen tosin sain sen kotipihassa osoittamaan vähän kiinnostusta keppiä ja narulelua kohtaan.

Kelkkaa se säikähti sen tullessa kohti. Se huusi aivan raivona sille takanani. Ja itse en tietenkään voinut olla nauramatta, vaikka koitin naamaa pitää peruslukemilla. Kuitenkin kelkan tullessa viereeni, houkuttelin Joikua sen luokse ja se tuli reippaasti, arastelematta sitä nuuhkimaan.

Uhkaus oli Joikun mielestä taas aika "hohhoijaa, mitä nyt vielä" -tyyliä. Taisi se vähän säikähtää (nyt en tarkalleen muista) alussa, ja tuomarinkin luokse se meni vähän epäillen.

Haalaria ja tynnyriä taidettiin molemmat säikähtää yhtälailla. Jopa minä, vaikka tasan tiesin mitä tuleman pitää. :D Niitäkin kuitenkin sitten jälkeenpäin Joiku pystyi ihan reippaasti menemään kanssani katsomaan, eikä suuremmin arastellut.

Pimeässä huoneessa Joikulla oli ilmeisiä vaikeuksia löytää minua. Monta kertaa piti yskäistä ennenkuin koira tuli luokseni, siinäkin tapauksessa Joiku sitten vaan säntäsi ohi katselemaan ympärilleen... :D

Seinä oli vähän pettymys, sillä tuomari ei jatkanut hyökkäystä järin pitkälle. Kerran Joiku siinä haukahti, eipä paljoa muuta.

Testi kyllä kuormitti sitä kauhean paljon, sen huomasi laukauksissa. Aiemmin, ennen meidän testin alkua Joiku oli miulla ulkona pissatettavana, kun aiemman koiran laukaukset tuli. Tällöin Joiku vain nosti hieman korvia ja katsahti ympärilleen.  Testin kuormittamana se ensimmäisestä säikähti, toisen kohdalla se pyrki testipaikalla olevan auton alle turvaan.

Vähän heikot selitykset, pahoitteluni siitä. Videota yritän jossain kohtaa nettiin saada. Alla Mira Pennasen ottamia valokuvia.











Sisällön tarjoaa Blogger.