Kuvabloggausta

Tänään oli kuvailupäivä, joten sen ansiosta kuvabloggaus.








Sumu on olevinaan niin hurja...

Kukkulan kuningas. :>




Tuota noin...





Sumpan oma lapanen, ihmisen kera.


Joiku edustaa.



Sumun ilme. <3

Joiku ei tykännyt.

Mihinlie Sumu vie Joikua, ei varmaan mihinkään mieluisaan paikkaan, Joikun ilmeestä päätellen.


Joikua rupesi ärsyttämään...

...joten se antaa samalla mitalla takaisin.



Porolapsi joutui alistetuksi.

TAAHHTTOOOO POOOIIIISSSS

On se elämä vaan niin kurjaa.




Pitkästä aikaa aksaa

Vasta nyt saan aikaiseksi kirjoitettua jonkinlaisen koosteen lauantain agilipitreeneistä.

Joiku oli HUIPPU. Jos mulle ois pari vuotta sitten kerrottu, kuinka hieno aksapaksa koira tosta tulis, jos rupeisin agilityä harrastamaan, en ois todellakaan uskonut. Onneksi silloin kesällä päädyin tuota kokeilemaan... Tehtiin pisin rata minkä Joiku on koskaan tehnyt: 6 estettä (hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy). Alkuun tehtiin parin esteen pätkissä, mutta kokoajan lisäiltiin sitten esteitä lisää. Vahvistettiin myös eteenmenoa tuolle. Joiku teki tosi pätevästi ja korjas hienosti ite virheitä. Se välillä esim. hypyn ja putken välillä tuli muhun kiinni, mutta korjaantu hienosti kun sanoin "putkeen". Toi tekee niin innoissaan, muttei oo ennakoinut esimerkiksi ekaa hyppykäskyä kun vasta kerran pari, joka on tosi hyvin siihen nähden, että toi ennakoi ihan liikaa esim. tokossa.
Agility on kyllä niin Joikun laji, Joiku tekee täysillä tai ei ollenkaan - ehkä me se toko lopetetaan sitten Tk1:n jälkeen - jos sitä nyt koskaan saadaan. Kunhan päästäisiin nyt agilityä treenaamaan säännöllisesti, niin miullahan ois pian jo valmis aksakoira. Kattelin jo noita kisoja, niin tavote ois päästä tän vuoden lopulla virallisiin. Onnistuuko se - sitä en tiiä...

Sumppa taas on tuollainen pikku kakara jota kaikki jänskättää. Tai no puomi ainakin, koitettiin kolmen ihmisen voimin saada tuo menemään puomille, mutta pääsi just ja just tasanteen alkuun asti, kun jäätyi ihan täysin. Se ei vaan pystynyt enää tekemään mitään, joten tyydyttiin nostamaan se pois. Tehtiin sitten niin, että laitoin nameja puomille ja Sumppa sai ottaa ne ihan silleen kun ite kokee parhaaks. Eiköhän sekin jossain kohtaa rohkaistu siihen puomille menemään. Sumun kanssa tehtiin pääosin putkiharjoituksia. Treenien ohjaaja, Sumun kasvattaja, oli putken toisessa päässä namien kanssa ja mie lähetin sen putkeen. Alkuun se oli tosi hurjaa, mutta muutamien toistojen jälkeen tuo jo rupesi hihnassa kiskomaan innoissaan putken suuta kohti. :)

Eiköhän tosta kaksikosta, ainakin Joikusta, varmaan myös Sumpasta, tule jotain. Kunhan päästään ahkerammin treenaamaan ja miekin opettelen liikkumaan eteenpäin, käskyttämään koiria oikein ja palkkaamaan oikea-aikaisesti. :---D

Ja loppukevennykseksi pari Joiku-kuvaa:






Sekä pari kuvaa Sumpasta ja Hänen parhaasta kaveristaan:


Näytelmäkuvia

Sain vihdoin nuo muutamat kuvat Sumusta, mitä otettiin pentunäyttelyn yhteydessä. Onhan se vielä rakenteeltaan ihan kakara, mutta ehkä se on sallittua. :)






Sumppa keulii

Tää ois tällanen hieno pituuttaan selvästi korkeampi koira. :>

Sisällön tarjoaa Blogger.