"Riittävät mittasuhteet, sopusuhtaisesti kehittynyt nuori uros. Oikea linjainen pää, leveä kallo. Hyvät korvat ja silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä jota nostaa liikkeessä turhan paljon. Hyvä raajaluusto. Saisi olla kauttaaltaan hieman voimakkaammin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella mutta toivoisin erityisesti takaliikkeisiin enemmän voimaa. Turkki vaihtumassa. Ystävällinen käytös."Tuo saisi olla voimakkaammin kulmautunut alkaa olla jo vanha virsi. Toihan on tullut kuultua melkeimpä kaikissa arvosteluissa. Pitääpä sitten katsoa mille tuomareille tuota vie, jos vaikka vie tuota jollekkin joka saattaisi ERIn antaa niistä huolimatta. Vaikka eipä sillä niin väliäkään saako tuo Hn vai SERTin. Se on vaan höpsö pieni Sumukoira.
Eilen tehtiin pitkästä aikaa kunnon tokotreenit kun olin saanut itseni raahattua messarista kotiin. Joikun kanssa oli pakko ensin puuhailla kun toinen oli niin liekeissä. Ja tietenkin tuohtunut kun olin vaan lähtenyt Helsinkiin ja jättänyt pienen pörrön oman onnensa nojaan tänne. Joiku teki ihanan innoissaan kaikkia pikku juttuja, lyhyen seuraamisen, seisomisen, luoksetulon, pelleilyä... Ei siitä sen enempää. Se on ihan höpsö pieni koira.
Sunpa taas teki tosi tosi pätevästi. Seuraaminen on hyvää, joskin siihen olisi hyvä saada lisää viettiä rakennettua, että jaksaa pidempiä pätkiä seurata. Käännökset oli tooooooosi hienot. Jopa ne perkuleen vasemmalle käännökset. Maahanmenon teki hyvin, kuulemma se maahanmeno oli vähän hidas, mutta kuitenkin oikeanlainen ja teki hienosti hissinä. Paikkamakuu on ollut meiän heikkous, joka johtuilee siitä, että poro kyllä jotenkuten tietää, että mitä tehdään ja miten pitää tehdä, mutta kun TYLSÄÄ. Siis ihan oikeesti, siinä vaan pitäisi ropoparan lumessa maata liikkumatta, suoranaista pororääkkäystä... No enivei, alkuun pysyi jonkun aikaa, mutta sitten nousi ylös. En ole koskaan tajunnut natseilla tuolle nousemisesta vaan olen vaan vienyt takaisin paikalleen. Joikulla natseily ei takuulla toimisikaan kun on niin pehmeä ja sillä ei varsinaista miellyttämishaluakaan ole, mutta Sumulle onneksi toimi. Raukka meni häntä jalkojen välissä heiluen, korvat luimussa takaisin ja samantien maahan kun käskin. Mamma sekooo! No mutta sitten pysyi hienosti puolen minuutin paikkamakuun. Eiköhän me tästä pian päästä jo tekemään pidempiäkin.
Sitten vielä leikittiin. Itse olen kuulemma muka kehittynyt leikittämisessä ja osaan paremmin leikkiä tuon koiran kanssa. Loppua kohden rupesin itse hyytymään jo, mutta Sumpa on hieno. Eiköhän me jossain kohtaa opita kunnolla leikkimään. :)
Ja eka virallinen koe olisi 26. tammikuuta Janakkalassa, tuomarina Ilkka Stén, tai sitten 27. tammikuuta Porvoossa jossa olisi Harri Laisi. Saa nähdä kumpaan lähetään, Janakkala olisi kyllä parikymmentä kilometriä lähempänä, mutta toisaalta kun haluisin niin kovasti päästä Laisin kokeeseen.
Sumppa muuten sai messarista hienon keltaoranssin pompan ja kehkeytyi Supersankari Sumppapompaksi! Parempia kuvia tulee jossain kohtaa, mutta pakko laittaa laadukas kännykällä otettu kuva.
