Tosiaan käytiin Joikun kanssa tekemässä taas aksaa. On se vaan hirveän kivaa, tällä kertaa kun ohjaajallekkaan ei tullut sellainen "yh en jaksa juosta kuolen" -olo, vaikka tehtiin pidempiä ratoja ja enemmän juoksua kuin aiemmin. :D Alla olisi kuva eilisestä radasta.
 |
| Hyppy x3, putki, rengas, keinu, putki, hyppy x3, kepit, putki, rengas, hyppy, tuplahyppy, hyppy |
Sen jälkeen tehtiin pätkää 7-10, Joikun mielestä 9 hyppy oli tosi hienoa mennä edestä, eikä sen takaa voinut kiertää. Kyllä mie sain sen sitten sieltäkin menemään, mutta koira oli vähän fiiliksellä lol nope. Keppejä ei olla tehty ikuisuuteen, joten niissä annoin aika reippaan käsiavun vetämällä koiran namin avulla keppivälistä. Mitään vaikeuksia siinä ei ollut ja virheet (kepin ohitus ym) johtui pääosin tyhmästä ohjaajasta (eli minusta).
Ja loppu 12-16 menikin sitten ihan nätisti. Alkuun 13 rengas oli ihan hirveän vaikea. Pariin otteeseen Joiku meni ohi, sitten se hyppäsi renkaan sivusta. Lopulta kun kunnolla näytin sille että mistä sen kuuluu hypätä, niin sitten lähti sujumaan. Lopussa se irtosi ihan hirmu hienosti esteille 15 ja 16.
Eipä tässä mitään. Agility on kivaa ja en ihmettele vaikka päästäisiin joskus vaikka kisaamaan. Ainakin koirasta se on huippua, se on kuin syntynyt agilityyn.
********************
Sitten porokuulumisiin. Herra poro on päässyt leikkimään herra palvelusporoa. Sunnunaina kävin kavereiden mukana viestitreeneissä. Pääideana mulla oli mennä katsomaan, että mitä se viesti nyt todellisuudessa on, mutta tottakai sitten tehtiin pentuviestitreeniä myös poron kanssa kun se sattui mukana olemaan. Ei sillä että se Sumun laji olisi, Sumu ei ole mikään järin nopea tai muuta, mutta kai se suht kivasti teki. Sumuksi. Väliin meinasi lähteä metsää haistelemaan, mutta pari lähetystä sujui kivasti, melkein nopeaa vauhtia. Hauskahan noita on kokeilla ja tehdä kaikkea. Viesti kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta lajilta, vaikkei se Sumun laji olisikaan, niin ehkä sitten vaikka miun seuraavan koiran laji, jos treeniseuraa saadaan.
Palveluskoiralajeista jälki taitaa olla se Sumun omin laji. Eilen päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan jälkimetsät tältäkin vuodelta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Alla kömpelö photoshoppiirros eilisestä jäljestä.
Askelmäärät suht summittaisia, kun en niitä huomannut laskea. Veikkaisin kuitenkin jäljen olleen hieman reilu 100 askeleen mittainen. Alkuun mietin että onko se tuolla keltanokalle turhankin haastava, mutta hienosti Sumu ajoi kunnolla loppuun saakka, eikä ruvennut hermoilemaan ym.
Käännökset tein pyöristettynä, ensimmäisen unohdin namittaa kunnolla, jolloin Sumu juoksi siitä ohi, mutta ei sillä montaa sekunttia kestänyt tajuta että jälki jatkuikin vasempaan. Namitin jäljen kokonaisuudessaan laittaen nameja joka 5. ja hankalimmissa kohdissa joka 3. askeleelle. Ei tuo edes niitä nameja pahemmin syönyt, mutta pysyi kokoajan jäljellä hienosti.
Keppi-ilmaisua pitää treenata vielä, nythän mulla on kepit olleet jäljellä niin, että niiden alla on kasa ruokaa ja kun kepille päästään, niin paljon kehuja ja pyydän koiraa ottamaan keppiä suuhun josta tulee palkkaa. Koska Sumulle ei esineiden suuhun ottaminen niinkään ongelmaa aiheuta, niin voisihan tuota sitten naksutella vaikka ulkona laittamalla keppejä pihanurmelle.
Olen kyllä ylpeä tuosta pienestä. Vuoden eka jälki ja niin hienosti meni. Eikä se edes tarvinnut miun apuja siinä pahemmin yhtään. Vau. :')
