Leave me to dream

Ihan ykkösenä pitää laittaa, että uusi blogiasu! Edellinen ehtikin olla niin pitkään että saatoin kyllästyä siihen jo sata kolmekymmentä kuusi kertaa ainakin. Huomaatte myös varmaan, että Joiku on tippunut hieman vähäisempään rooliin blogissa. Noh, Joiku on luonnollisesti edelleen minulle tärkeä ja rakas koira, fakta vaan on, että nyt kun asumme eri osoitteissa niin Joiku ei vaan sitten ole niin isossa roolissa. Valitettavasti. Nimi kuitenkin pysyy edelleen samana.

Viimeisen kolmen viikon aikana koirarintamalla ei ole mitään maailmaa mullistavaa sattunut, tosin viime lauantaina oli niin nätti ilma että käytiin Vuk-aussien ja tämän omistajan kanssa vähän treenaamassa ja valokuvaamassa koiria. Tulipa vihdoin Supustakin tuoreempia treenikuvia.

Treenikuvia? Minä tykkään vaan ahdistella naisia t. Supu

Yksi asia josta kehtaan vähän riemuita, on Supun leikkiminen. Siinä on tuntunut tulevan taas hurjan iso muutos viimeaikoina. Se oikeasti syttyy leikkimään ja kiskoo muristen lelua. ♥

Muuten treenit oli aika taattua supulaatua:

Seuraaminen, meh - Luoksetulo, ihan ok - Nouto, ♥♥♥

Muuta ei tällä erää juurikaan tehty. Seuraavaksi tavoitteena on tehdä kokeenomaisempia treenejä ja elokuussa kisaamaan (!!). Tämä on ainakin tavoite ja haave - saa nähdä miten sitten tulee käytännössä toteutumaan. Houkuttaisi kyllä kovasti ajatus, että saataisiin ALO-luokka pois alta vielä tänä vuonna.

Pitääpä vielä, vihakommenttien määrän vähentämiseksi, mainita Supun painosta. Kuten kuvista näkyy, se ei ole missään hoikimmassa kunnossa. Laihdutuskuurilla herra onkin jo hyvän aikaa ehtinyt olla, sillä tuntuu kylkiluut ja selkäranka helposti - sekä vyötäröllä on painaumat. Hieman tukeva se silti on, mutta vakuutan että ei kuitenkaan niin läski kuin kuvista voisi helposti luulla. Alalinja sillä ei ole koskaan ollut mikään maailman parhaiten kuroutuva, eikä matalalla roikkuva peenis myöskään anna yhtään sen hoikempaa vaikutelmaa.

Sitten muihin asioihin! Vaikka tämä nyt onkin koirablogi, niin en voi olla kertomatta tänne meidän uusimmasta perheenlisäyksestä. Olen pikkutytöstä saakka haaveillut omista jyrsijöistä, ykköshaaveena rotta. Puolisentoista viikkoa sitten haave vihdoin toteutuikin: minulle muutti kaksi rottatyttöä!

Saanen esitellä...

Piina, virallisemmalta nimeltään Tidal Trickster. Rekisteripapereihin kirjoitettiin väriksi pink eyed white, mutta nyt näyttää kovasti että neiti on alkanut kehittämään himalayan pointtiväriä kuonon päälle.

Paniikki, elikkä vähän virallisemmin Missing Link. Väritykseltään burmese.

Piina on nimensä veroisesti varsinainen Piina. Se rakastaa varastella tavaroita ja kerätä sitä häkkiin rottien puumökkiin - sieltä olenkin siivoamisen yhteydessä löytänyt mm. venytyskoruja ja piirrustuksia. Paniikki vaan pyörittelee silmiään siskonsa puuhailuille ja viettää mieluummin aikaansa riippumatossa tai niskassa loikoillen.

Tiedä kuinka paljon rottasiskokset tulevat blogissa seikkailemaan, mutta mieluusti ainakin silloin tällöin tänne niistä päivittelen uusia kuvia.