Ölömölömöö

Mä jo lenkillä hahmottelin mielessäni jotain Hienoa blogitekstiä mutta se kaikki katosi sillä hetkellä kun pääsin ulko-ovesta sisään. Damn. No, mutta kaipa nyt sitten kirjoitellaan kun kerrankin tekee mieli jotain blogiin kirjoitella. Ihan vaan sitäsun tätä, kuten otsikostakin voi päätellä.

Sumun tokokoe. Aiheuttaa ääriepämääräisiä fiiliksiä. Toisaalta mulla on siitä tosi kiva fiilis, että jee vihdoinkin päästään starttaamaan kisaura ym ym. Kyllähän Sumu osaa jos osaan nostatella sen oikein ennen koetta (viiden päivän paasto ja viikon jääkausi - maybe?).
Sitten taas toisaalta... No mulla on kaikki kauhukuvitelmat kuinka se kesken luoksetulon voi sännätä kehästä pihalle ja mennä haistelemaan muita koiria ja kusemaan ympäriinsä. Öm. Vaikka eihän se niin tee. Se tasan tietää mitä sen pitää tehdä, eikä sillä ole mitään epäselvää käskyssä "sumusivu". Ellei sitten murkkuikä pääse yllättämään. Kauhean luottavaisin fiiliksin ollaan menossa taas.

Paikkamakuu tolla on varma. Sen on pakko olla varma.
Seuraamiset sillä on, ainakin muiden mielestä, hienoja. Itse toki kaipaisin siihen enemmän fiilistä ja intoa, toisinsanoen painamista ynnä muuta, mutta sehän ei ole oikein saan olla tohon seuruuseen tyytyväinen. Jos Sumu tekee sen oikein ja niinkuin pitää, niin kyllä sillä pitäisi kymppi irrota.
Maahanmeno on taas ruvennut kusemaan (tähän väliin se sana jota ei voi sanoa, alkaa v-kirjaimella). Se oli niiiiin hyvä ja varma. Se rupesi kusemaan siitä hetkestä kun... Sumu hoksasi seisomisen idean? Hehe. Toisaalta se joka tässä kohtaa ehkä eniten treeniä tarvitsee olen minä: millä äänensävyllä sanon käskyn, mitä elekieltä käytän, olenko ihan jäinen vai annanko huomaamattani jonkin eleen josta koira päättelee tuleeko sen mennä maahan vai jäädä seisomaan.
Seisominen on alkanut vasta viimepäivinä sujumaan kun vaihdoin seiso-käskyn ihan perus odota-käskyyn jota käytetään mm... Odottamisessa. Se toimii hyvin, vähän liiankin hyvin. Pelottaa että onnistun tuonkin taas jotenkin pilaamaan ja sinne meni tuon hyvät paikallaolot.
Luoksetulo on lahnaa. Mä en tajua mitä mä sille tekisin. Ollaan tehty vauhtiluoksetuloja, ollaan tehty lelulla houkuttelemisia... Toistaiseksi nopeimman luoksetulon sille saan kun näytän sille ennen odota-käskyä lihapullaa ja kannustan sitä että jeejeejee tämä on tosi kivaa jee. Mutta kokeessahan niin ei voi tehdä. Voi toki olla että voisin viimein antaa periksi ja opettaa tuolle luoksariodotukseen uuden käskyn, jonka liitän jollain taikakeinolla tohon jeejee-mielentilaan. Koska minähän olen niin pätevä kouluttaja jne...
Hyppy... No, me ei koskaan olla tehty sitä virallisella esteellä. :'D Tosiaan koe vajaa kahden viikon päästä eikä koira ole hyppyä nähnytkään. No eikun, ollaanhan me hyppyä itsessään harjoiteltu (yhdistelmä kaksi tuolia + luudanvarsi + luudanvarren päälle viskattu matto/viltti), ja ei siinä niin hirveästi ongelmaa. Mä oon kyllä kaikinpuolin liian vähän siihen jaksanut panostaa. Pitäisi kai joskus yrittää.
Kaikinpuolin, kuulostaa varsin... No, saa nyt nähdä miten käy. Varmat kympit voisin uskaltaa ajatella ainakin luoksepäästävyydestä ja paikkamakuusta, myös seuraamisista jos tuo pysyy ja osaa niinkuin treeneissäkin, sekä ainakin seisomisesta, ehkä jopa maahanmenosta. Mutta eikai me noita voida nollata (ellei Supu sitten päätä syödä Laisia, paikkamakuussa nousta kusemaan viereisen koiran niskaan, seuraamisissa huitele sinne tänne ja maahanmenossa jää seisomaan ja seisomisessa mene istumaan, hehe). Jos pistetään tavoitteeksi 100-140 pistettä (ALO3) niin suuremmilta pettymisiltä tuskin vältytään.

Nyt vaan sitten treeniätreeniätreeniätreeniätreeniätreeniä. Saataisiimpa me jotain treeniseuraa niin olisi joku viisaampi sanomassa kun mie teen väärin (:D) ja jotain häiriötä. Hyvinhän se menee kun joku ihana narttu tai kauhea uros ei ole siinä vieressä pyörimässä.

Ehkä mä sittenkin vaan laitan Joikun tohon Sumun tilalle kokeeseen. No, saa nähdä 15.5. epiksen jälkeen.