Jospa nyt, ei kun ei sittenkään

Olin jo kahden vaiheella että kirjoitanko eilisestä tokokokeesta mitään tiivistelmää, mutta toisaalta tehdään niin vähän juttuja, että kai sitä pitää repiä ilo irti näistäkin.

Eilen siis oli Askolassa tokokoe, tuomarina Harri Laisi. Alkuun mulla oli ilmoitettuna Sumu, mutta koska teiniporosta ei ihan olekkaan sellaisiin saavutuksiin vielä, niin viime hetkellä laitoin Sumun tilalle Joikusen.

Kokeeseen lähdettäessä mulla oli jo sellainen "jesjesjes nyt se ykkönen" -fiilis ja unohdin jännittää yhtään. Kai sellainen pieni jännitys tekee hyvää, nimittäin menipä nyt koko koe niin pilalle kun voi.

Ennen kehään menoa Joiku oli vielä suht virkeä, jaksoi tehdä pieniä pätkiä seuruuta ym. Kuitenkin heti kehään mennessä koira muuttui ihan totaalilaamaksi. Luoksepäästävyydessä mulla oli ongelmaa saada sitä edes olemaan perusasennossa. Maahanmeno alkoi hyvin, mutta siinä ehkä puolentoista minuutin paikkeilla Joiku lähti ja säntäsi iskän luokse kehän laidalle varjoon. Jesjes.

Olimme yksittäisliikkeiden suoritusvuorossa toisena ja meidän jälkeen oli vielä toinen paikkamakuuryhmä. Annoin siis Joikun niiden ajan makoilla varjossa. Jälleen se kehän laidalla oli oikein pätevä, ei ehkä iloisimmillaan, mutta jaksoi yrittää. Kehään mennessä sitten ei meinannut edes perusasennot onnistua. Seuruut hirveää laamailua ja musta tuntui että raahaan vaan tuota koiraa mukana. Hihnatta seuruussa sillä välillä käväisi ihan nätti kontakti, mutta muuten se tuntui kulkevan miun vierellä fiiliksellä "tää on persettä tää on persettä tää on persettä".

Maahanmenossa laamaseuruu jatkui, mutta muuten se meni oikein nätisti. Luoksetulo oli oikein kiva, käskyn kuultua epäröi sekunnin pari, mutta tuli kuitenkin hyvällä vauhdilla. Puolivälissä hidasti ja katseli jälleen haaveillen varjoa, mutta onneksi ei lähtenyt ja vaan tuli miun luokse. Seisomisessa meni, yllätys yllätys, taas maahan. Hyppy on Joikun ykkössuosikki liike ja koska Joikun fiilis oli jo sellainen että se saattoi tehdä mitä vaan, niin sanoin aika tiukasti ennen liikkeen alkua ettei taas ennakoisi hyppyä. No, kun sain luvan käskyttää koiraa, niin Joiku meni haluttomasti esteelle, katsahti mua "onko pakko?" -ilmeellä, jonka jälkeen lösähti makaamaan esteen varjoon.

Että sellaiset tokottelut. Taidan seuraavat kokeet yrittää katsoa mitkä olisi maneesissa ym, tai sitten jatketaan Joikun kanssa tokoja vasta kun lämpötilaa on hieman vähemmän. Koepaikalla oli varjossa reilusti yli +20°c niin en edes uskalla ajatella kuinka paljon oli aurinkoisella kentällä.

Pisteet näyttäisi seuraavanlaisilta:

Luoksepäästävyys: 10 (10)
Paikalla makaaminen: 0 (0)
Seuraaminen kytkettynä: 7 (14)
Seuraaminen vapaana: 7 (28)
Maahanmeno: 10 (20)
Luoksetulo: 8,5 (25,5)
Seisominen: 0 (0)
Estehyppy: 0 (0)
Kokonaisvaikutus: 7 (7)
Yht. 104,5 / 200p. ALO3
Joikun mielipide kokeesta...
Mutta ehkä tästä taas noustaan. :D Tänään agia, se sentään on kivempaa.

Ja oikeastaan unohdin näköjään kokonaan kirjoitella viime ageista. Tosiaan eka agikerta oli nyt melkein vuoteen. Aloitettiin suht helpoilla jutuilla, hyppyä ja putkea, putkea ja hyppyä, putkea ja kaksi hyppyä... Tosi simppeliä ja Joiku teki innoissaan ("se on harvinaisen innokas lappalaiseksi"). Myös takakiertoja tehtiin ekakertaa eikä niissäkään pahemmin ongelmia ollut. Eteenmenoa tehtiin pariin otteeseen myös, ekalla kerralla meinasi toisen esteen jälkeen tulla kiinni miuun, mutta kun laitettiin namikuppi niin Joiku irtos älyttömän nätisti. Tästä on hyvä jatkaa.

Poropojankin kanssa pitäisi jotain tehdä. Ainakin torstaina olisi luvassa jälkitreenit jos sinne saadaan kyyti hommattua... Vaikka ollaanhan me tota tokoa tehty. Viime päivinä oon enemmän jaksanut pelleillä tuon metallinkin kanssa ja ottaa sen jo nätisti suuhun, vaikka ällö se on edelleen.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.