Aksapaksailua

Aksa on niin kivaa. Tää ei oo vaan Joikun mielestä ihan huippulaji, vaan itekkin pidän hirveästi. Ainakin toistaiseksi kun ei tehdä kilometriratoja missä tarvii ihan kauheasti aivoja käyttää... :D On vaan niin ihana nähdä agiradalla mentäessä kun miun normaalisti niin laama ja löysä suomenlapinkoira muuttuu iloiseksi otukseksi joka odottaa täpinöissään että pääsee hyppimään ym. Ja mikäpä sen parempi laji olisikaan koiralle joka rakastaa pomppimista ja erilaisten tasojen päällä taiteilua?

Mun koneelle ei ilmeisesti saa mitään agiradan rakennusohjelmaa (Agility Blues'ia tms), joten jos nyt haluan näitä ratoja esitellä niin ne pitää tehdä itse Photoshopilla. :D Noo, ehkä tästä jotain selvää saa, vaikka mittasuhteet ym osaakin heitellä.

7, 9 ja 12 on putkia, 8 on rengas, 10 on keinu ja loput on hyppyjä

Aloitettiin treenit keinulla. Aiemmin ollaan sitä pari kertaa kokeiltu niin, että joku on ollut laskemassa keinun maahan. Nyt kuitenkin ruvettiin tekemään sitä eri tavalla. Puomin normisti maassa olevan pään alle (sillekkin on varmaan joku hieno nimi mutta keltanokkana en kyllä tiedä) laitettiin hypyn siiveke. Alkuun niin, että se toinen pää jäi ilman vain muutamia senttejä. Kun koira kävi sen tassulla pamauttamassa, naksautettiin ja annettiin nami. Joiku rupesi melkein heti tarjoamaan siihen päälle menoa. Kasvatettiin maavaraa ja viimeisin mihin noissa treeneissä päästiin oli arviolta ehkä 10cm korkeuteen?

Sen jälkeen tehtiin rataa lyhyempinä pätkinä. Alkuun ihan vaan hypyt 1-6, sitten esteet 1-9. Sen jälkeen sitten loppupätkä 12-16. Puomia ei radalla tehty.

Tehtiin taas myös ohjausharjoituksia ja irtoamisia. Suurin ongelma Joikulle on, että se ohjaantuu tosi kömpelösti oikealla puolella, vasemmalla se on hirmu hieno. Pitää varmaan opettaa sille joku seuraaminen oikealla puolella niin saa sitä vahvistettua?

Taas saatiin kuulla kommentteja kuinka ilahduttavaa on nähdä näin innokas ja reipas lappalainen, ja että Joikun uus kesätukka on hieno. Ja niinhän se on.