24. syyskuuta 2013
|
Kirjoittanut
Ahmalapsi
|
Ainakin luulisin niin.
Pari viikkoani saatuani aika ajoin jännityskohtauksia ja pyörittäen kokoajan mielessään mitä virheitä voidaan tehdä ja harkiten ilmoittamista että tulenkin kokeeseen Joikun kanssa, lauantaiaamuna ryhdistäydyin ja nappasin hihnan päähän porokoiran.
 |
| © Mira P. |
Ajelimme parikymmen minuuttisen ajomatkan Nastolaan, tokokokeeseen. (Siis Sumun kanssa, tokokokeeseen, ööööööööööö.)
Sumu käyttäytyi koepaikalla yllättävän sivistyneesti. Sen sijaan, että odotusteni mukaisesti se kieli sinisenä kiskoisi jokaista koiraa kohti, räkyttäen ja vinkuen, eikä keskittyisi mihinkään, Sumu oli oikein nätisti. Se istuskeli miun vieressä, katseli muita koiria, välillä minua vilkaisten. Ja kun sanoin sille Sumu niin se oli heti tikkana odottamassa lisäkäskyjä, niin hienona. Tämän perusteella uskalsinkin sitten mennä kisaamaankin jopa.
Koska meillä sattui kauhean hyvä tuuri, niin satuttiin kisajärjestyksessä ensimmäiseksi. Tosin yritin pitää optimistiset fiilikset yllä: en ehdi niin hirveästi jännittämään ja se on nopeasti ohi, jee!
 |
| © Mira P. |
Luoksepäästävyys oli mun mielestä aika hirveä, koira oli haluton tulemaan perusasentoon ja seisoi mieluummin puoli metriä minusta katsellen kehän laidalle. Onneksi sain sen kuitenkin, ennenkuin tuomari tuli luokse, istumaan viereen. Sumu kauheasti heilutti häntää ja oli iloinen kun tuomari rapsutteli, mutta ei kuitenkaan noussut mihinkään.
Paikkamakuu oli niin hieno että vieläkin vähän leijun maanpinnan yläpuolella sen ansiosta. Huomasin itsestäni, kuinka paljon siinä osaan luottaa koiraan, koska ei minua oikeastaan rivissä yhtään jännittänyt. Sumun vieressä maannut koira alkoi haistella maata, vähän kääntyili, katseli Sumua kohti, nousi istumaan. Sen sijaan, että Sumu olisi provosoitunut siitä, se käänsi päätään pois päin! Sumu makasi hievahtamatta, ja oli katsomatta viereiseen koiraan. Tosin siinä kohtaa kun lopulta koirien luokse mentäessä viereinen koira lähti ohjaajaa vastaan, se katsoi mua ilmeellä "ää mamma auta", mutta ei liikahtanut senttiäkään.
Yksilöliikkeisiin koitin saada Sumulle hyvän fiiliksen päälle. Ja se lähtikin oikein kivasti nätillä hihnaseuruulla. Joskin koira alkumetreillä pysähtyi ja itse tyhmyyksissäni pysähdyin myös, hmm. Mutta muuten seurasi hienosti.
Vapaanaseuruu oli vielä parempi kuin hihnaseuruu, tykkäsin kovasti. Vaikka tuomarin mielestä koira seurasikin turhan kaukana.
Maahanmenosta sitten lähti alamäki, liike lähti oikein hyvin, mutta sanoin kai itse käskyn huonosti, joten koira jäi istumaan - teki jotain mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, tai mitä ei olla treenattu. Tuomari sanoi vielä, että "kympin arvoinen istuminen". :'D
Luoksetulopaikalle mentäessä Sumu oli jo ihan että "jee tiedän mitä ollaan tekemässä!", nappasi aloituspaikkaa esittävän kartion suuhunsa ja palautti sen erinomaisesti eteen. Pöhkö porokoira. Muuten sitten luoksari oli täydellinen floppi. Ensimmäistä käskyä ei kuunnellut, toisella lähti tulemaan, mutta pari metriä ennen mua pysähtyi haistelemaan kohtaa missä hetkeä aiemmin oli toinen koira ollut paikkamakuussa. Eikä siitä tullut perusasentoon lisäkäskylläkään.
Seisominen suoritettiin samalla linjalla kuin luoksetulo, sekä tottakai pysäytys tehtiin siihen missä Sumu oli aiemmin jäänyt haistelemaan. Se lähti oikein kivasti, seisahtui, mutta koiran luokse palatessa se painoi kuonon maahan ja lähti haistelemaan, eikä tullut perusasentoon.
Hyppy meni yhtä
loistavasti kuin aiemmat liikkeet. Ensimmäisellä käskyllä koira kattoo mua ilmeellä "öö wtf", tokalla ottaa askeleen hyppyä kohti, mutta ei hyppää. Syinä voi toki olla, että ollaan varsinaisella tokoesteellä hypitty tosi vähän, sekä että otin liikaa etäisyyttä esteeseen.
Niin katastrofaaliselta kuin kuulostaakin: olen tyytyväinen. Olen tyytyväinen siihen miten upean paikkamakuun tuo teki, olen tyytyväinen siihen, että ulkopuolisista häiriöistä huolimatta tuo pysytteli kehässä miun vierellä, eikä lähtenyt vaikka ulkopuolella koirat haukkuikin ja osa käveli suht läheltä suorituksen aikana. Me tehdään virheitä jotta opitaan jotain ja väitän että opittiin tästä paljonkin. Ensi kerralla sitten paremmalla tuurilla ja taidolla.
Pisteetkin voin vielä tähän laittaa. Ja tuomarina oli Ossi Harjula.
Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 8
Hihnaseuraaminen: 7
Vapaana seuraaminen: 8
Maahanmeno: 0
Luoksetulo: 0
Seisominen: 7
Hyppy: 0
Kokonaisvaikutelma: 6
Yht. 100 pistettä, ALO3
Ja kai on ihan mainitsemisen arvoista, että käytiin Sumun kanssa myös 15.9. retkellä Porvoossa, koiranäyttelyn merkeissä! Koiran esiintyminen oli jotain ihan hirveintä, en kyllä ikinä mene näyttelyyn tai kokeeseen tai mihinkään jossa on ruohoalusta.
Tuomari toimi Marja Talvitie, tuloksena EH AVK2.
"Takaa hyvin, edestä niukasti kulmautunut hieman raskaskalloinen uros. Hyvä selkä, hieman liian laskeva lantio. Hieman liian kippuralle liikkeessä kannettu häntä. Hyvä karvanlaatu mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi edestä. Esiintyy rauhallisesti."
