Jee leikitään!

Tää on ollu mulle niin tabu, sanotaanko nyt että koko sen ajan kun koiran omistaja olen ollut. Eli sitähän tulee nyt kahden kuukauden päästä jo neljä vuotta täyteen. Olen täysin ajatellut, että "äh, eihän näistä lappalaisista ole leikkimään, nakinpaloilla ja lihapullilla vedetään se EVL-luokkaan". Eikun hetkinen.

Joiku oli pienenä vielä innokas leikkimään, mä en sitten tajua kun jossain kohtaa kävi joku raju lopahdus, eikä toi nykyään innostu lelusta vaikka mitä yrittäisin. Se on suorastaan harvinaisuus, jos Joiku kuumimmillaan ollessaan innostuu repimään sukkaa/hihnaa/keppiä. Mun pitäis opetella tuntemaan tuo koira ehkä hiukkasen paremmin. Myös parin muun asian suhteen kun nykyään liian monet kerrat voin vaan todeta, että ei hitto tunnenko mä tota karvanaamaa alkuunkaan.

Sumun kanssa oon nyt sit kuitenkin päättänyt panostaa tähän hommaan kunnolla. Tai no kunnolla ja kunnolla, silleen kun osaan. Motivaatiota tolla leikkimiseen löytyy. Pentutestissä se sai taistelutahtoa mittaavasta testistä tuloksen: 5 - Taistelee keskittyneesti, hyvä ote Lis: erittäin aktiivinen, sekä ajavaa saalisviettiä testaavasta kohdasta: 5 - ryntää perään, vie lelun pois, Lis: pelaa pallolla. Kun Sumu mulle sitten reilu vuosi sitten elokuussa muutti, niin eihän tuo perkeleen poikanen osannut leikkiä alkuunkaan. Ja mä olin itse niin uuno etten varmaankaan osannut käyttää oikeaa tyyliä kakaran kanssa leikkiessä. Itseasiassa Sumun innostus leluihin lähti siitä, kun se oli muutaman päivän hoidossa kasvattajallaan, joka sitten oli ilmeisesti saanut Sumun älyämään, että lelut on ihan superhypermahtavia. Kuitenkaan mä en itse siitä ottanut oppia vaan koulutus jatkui pitkälti namittamalla.

Nyt kuitenkin viimeistään tässä kohtaa kun tolle pitäis saada lisää vauhtia luoksariin ja noutoon, niin leikkiminen on noussut pinnalle ajankohtaisena aiheena. Parin viikon ajan oon nyt yrittänyt mahdollisimman intensiivisesti päivittäin pitää edes yhden tai kaksi leikkituokiota Sumun kanssa. Välillä se on vaan tönimistä ja härnäämistä, toisinaan mulla on siinä sitten joku lelu/vaatekappale/pyyhe, mikä ikinä. Ja mä en oikein tiedä miten sanotaan koiran edistyneen leikkimisessä, mutta toi nyt jo syttyy nopeemmin huvittavan kuulosille ärinöille ja tönimisille "mee pois sä oot ihan tyhmä", Sumu: "jeeeee siistiii!". Ja kyllähän toi viimeksi kun kunnolla treenattiin kävi nappaamassa jonkun oksanpalasen jota innolla kiskoi miun kanssa.

Mä niin suuresti kadehdin niitä ihmisiä joilla on se koira, jolle voi heittää tennispallon/narupallon/patukan ja sitten se innoissaan juoksee rinkiä ja jäytää lelua suussaan. Tosin lohduttaudun ajatuksella, että useinhan se on pitkän koulutuksen tulos. Vaikka riippuu rodusta. Sen tiedän, etten sadassa vuodessakaan saisi lapinporokoiraa takuulla leikkimään kuin bordercollieta, mutta entä sitten. Pitäisi vaan onnistua kurkkaamaan tuon korvaeläimen pääkopan sisään ja keksiä se Sumun ykköslempilelu jota se ei vaihtaisi mihinkään, jonka kanssa se jaksaisi riekkua. Toistaiseksi en kyllä sellaista vielä ole löytänyt. Paitsi matonkudekeriä se heittelee ihan satanen lasissa ympäriinsä, mutta jotenkin tuntuisi kummalta ajatukselta lähteä pari matokudekerää treeniliivin taskussa koulutuskentälle? Tällä hetkellä sitten mulla on yleensä treeneissä mukana teddykankaainen patukka jossa on vinku sisällä, toi ääni erityisesti toimii yleensä sellasena "ei helvetti vähänkö siisti kapistus!" -houkuttimenna Sumulle. Jos se on mulla taskussa ja vahingossa siitä painan ja ääni kuuluu, niin Sumu on heti terävänä "missämissäjeejeekivaa!". Vetoleluna tuo ei oikein toimi kun Sumusta on niin hirmuisen vaikeaa kiskoa tuollaista, liekö sitten turhan iso hänen suuren suureen kitaansa, vai mitä. Mutta kunnon kiskomisleikitkin on vielä treenausvaiheessa meillä.

Mutta treenit jatkuu, tässä vain pieni Jonnan kirjoittamasta bloggauksesta innostettu kirjoitus.

Ei hullumpaa

Ja lisää sumutokoa. Ollaan me kai nyt suht ahkerasti treenattu tässä ainakin parin viimeisen viikon aikana. Ehkä toi pian alkais olla sen verran valmis, että päästäisiin ainakin kokeilemaan virallisiin. Onhan tässä vielä puoltoista kuukautta aikaa.

Luoksepäästävyydessä ei oo mitään ongelmaa. Tosin jos se ei oo tarpeeksi tiukassa komennuksessa, niin nousee ihmiseen perään, mutta ei muuta.

Paikkamakuussa on vielä hiottavaa. Kotona tuo pysyy, mutta muualla ei vielä niin hyvin.

Seuraamiset alkaa sujua. Sumu seuraa kivassa kohdassa pitäen hyvää kontaktia. Vielä vaan lisää kestoa. Käännös vasempaan alkaa mennä jo paremmin, vähän se vielä lagittaa takajaloillaan, mutta huomattavasti paremmin niitä kuitenkin jo hallitsee. Oikealle käännöksissä toi pysyy suht hyvin mukana, eikä jojoile tai muuta. Täyskäännöksiä pitää vielä opetella, mutta jos opetan sen niin, että käänyn oikealle, niin homman opettelussa ei pitäisi kauheasti vaikeuksia olla.

Maahanmenossa ollaan edistytty paljon. Vielä ei olla kokonaisena liikkeenä tehty, niin vaan, että koira kulkee jonkunnäköisessä hallinnassa mun vieressä, komennan sen maahan, menen askeleen pari eteenpäin ja palaan palkkaamaan.

Luoksetulo on melkein valmis, vielä kun saisin lisää vauhtia liikkeeseen (lelulla?), niin se olisi täysin valmis.

Seisomista ei olla otettu vielä oikeastaan yhtään, paitsi "seiso"-käskyä oon tuolle opettanut. Eipä siinäkään varmaan suurempia ongelmia tule olemaan sitten kun maahanmenon olen saanut opetettua.

Hyppyä ei olla vielä treenattu melkein ollenkaan. Pitäisi varmaan väsätä joku "tee-se-itse"-tokohyppyeste...

Vielä vähän sitä sun tätä ja sitten namiapujen vähentelyjä. Tammikuun 6. päivä kuitenkin mennään Kirkkonummelle ALO-kokeeseen. Enemminkin treenin kannalta katsomaan, että mitä tarvii vielä sitten treenata lisää.

Nauti hetkestä, perkele sie omistat koiria

Joo no. Olihan se hieno ilta kun käytiin tekemässä Sumun kanssa hienot tokotreenit. Maahan tuo ei suostunut menemään (kuka nyt menis lähellekkään kylmää ja märkää maata, nih), mutta tehtiin noita perus perse(ily)harjoituksia ja eteentuloa. Eihän noi itse seuraamisjutut ja muut ollu hienoja, mutta leikkiminen! Toi leikki niin perkuleen hienosti, että meinas tippa tulla linssiin. Se oli jo ennen treenejä terästänyt olemuksensa kun olin vahingossa onnistunut painamaan meiän vinkulelua niin, että siitä oli kuulunut vingahdus. Mitään kunnon ärinämurina kiskomista tuolla ei vielä ole, mutta eipä ollut koko ajan otettaan korjaamassa ja kisoi ihan tosissaan.

Sitten ihana ylläripylläri kun äiti tuli Joikun kanssa lenkiltä, tuo kenttä missä treenattiin on meidän kodin välittömässä läheisyydessä (lue: avaa vaan portin niin pääsee siihen), joten kun Sumu oli mulla jo valmiiksi vapaana (hihna roikkui perässä) niin äitikin kaikella älykkyydellään päästi Joikun vapaaksi ja eipä siinä sitten ollut mitään, ei tähän aikaan kuitenkaan just tulis koiranulkoiluttajia... Eiku.

Tottakai siihen pölähti corgi. Mun hienot ja tottelevaiset säntäsivät suoraan sen luokse, Joiku tuli kutsuttaessa pois, mutta eräs ropo olisi niin kovin halunnut tehdä tuttavuutta tuohon hampaitaan esittelevään corgiraukkaan. Onneksi corgin omistaja sai napattua Sumun remmin ja antoi sen minulle. Corgin omistaja ei näyttänyt olevan moksiskaan meiän koirien perseilystä, mutta voin vaan kuvitella mitä traumoja se koiraparka sai.

Kotiin päästyä nuo olikin sitten niin mielinkielin. Molemmat tuli kiehnäämään naama virneessä korvat lintassa mun jalkoihin häntä vispaten. Pitäisihän mun ajatella, että no joo koiranomistajana vaan pitää osata varautua siihen, ettei noi putkiaivot ehkä koskaan ole täydellisessä hallinnassa. Vaikka Sumu hetkeä aiemmin olisi tokotreeneissä ignoorannut ohimenevän koirakon, saattaa se seuraavana hetkenä olla popsimassa jotain pikkukoiraa suuhunsa.

Tilannetta ja mun käsitystä siitä kuinka hyvä koiranomistaja olen ei myöskään kohottanut yhtään se, että nuo Äly ja Väläys päättivät järjestää ilmiriidan lattialle tippuneesta frolicista. Oikeesti mitä helvettiä. Nuo kaksi ei koskaan ole tarkoituksella olleet toisilleen, tai kenellekkään niin, että "KUOLE PASKA KUOLE", mutta nyt sitten yhden frolicin takia sain kiskoa Joikun selkäturkistaan irti Sumusta.

Voi jessus. On se hienoa, jokainen päivä on uusi yllätävä seikkailu ja sitä rataa. Minäkin teitä Riemu ja Idiootti.