Koomasta herääminen

Musta ei ahkeraa blogikirjottajaa saa vaikka mikä olisi. Ehkä jos mulle luvattais viiskymppiä joka kirjotuksesta niin näitä tulis vähän useammin, mutta kun ei. Kuukauden kirjoitusvälillä mennään.

Se surullinen tosiasia vaan, että eihän tässä kuukaudessa oo tapahtunut yksinkertaisesti mitään. Ketään ei kiinnosta "tänään tehtiin Sumun kanssa seuraamistreeniä ja käytiin sit lenkillä". Yksinkertaisesti.

No joo, käytiin me viime lauantaina HOT ry:n katselmuksessa, mutta mitäpä siitäkään sanomaan. Oon iloinen niiden kahden tai kolmen koirakon puolesta jotka sinne pääsee, me jatketaan kotitokoilua.

Tiistaina alkoi Päijät-Hämeen lappalaisten tokotreenit, sen päivän koulutuksen teemana "luoksepäästävyys ja paikkamakuu", jossa yhteydessä perusasento. Koska Joikulle noi on ihan vanhaa kauraa, otin tottakai hoporoiseni siihen tekemään hommia. Ensinnäkään, toi ei oo oikein Sumpan juttu, että treenien kulku on 20 minuuttia teoriaa, hetki jotain puuhailua, sitten taas 20 minuuttia teoriaa. Alkuun se makas maassa, mutta loppua kohden alkoi piippamaan ja haukkumaan. Koska oli niin kauhean tylsää! Ja siinä kohtaa kun piti jotain tehdä, niin eihän porolta mitään irronnut kun sen motivaatio oli valunut lattiakaivosta alas. Laiskanpulskeasti nakinpalalla houkutellen se sitten harjoitteli perusasentoa.

Onneksi meillä ei sen kanssa mitään ongelmaa ole, kun ollaan oikeasti treenaamassa, niin tuo tekee innoissaan ja hyvällä vireellä kaiken.

Paikkamakuussa edistystään hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä voin olla about 3-4 metrin päässä tuosta noin kymmenen sekuntia. Tää on kauhean hirveän hidasta hommaa, mutta ehkä se sitten palkitaan joskus kun mun ei tarvi pelätä kokeessa, että koira lähtis. :)

Noitten treenien jälkeen oli halli sitten vielä about tunnin lappalaisten käytössä, joten tehtiin Joikun kanssa - yllätys yllätys - alokasluokkaa. Ja kyllä se oli niin hieno. Tunnin odottelun jälkeen toi teki sellasella innolla, että huhhuh. Otettiin sitten siihen koko alokasluokka paikkamakuuta lukuunottamatta, eikä tuo paljoa mitään virheitä tehnyt. Tuolla innolla ja tyylillä kun mentäisiin kokeeseen, niin ykkönen olis meiän.

Sunnuntaina sitten Lahden Käyttökoirien jälkitreeneihin ja tiistaina samaisen yhdistyksen tottistreeneihin. Kivaa! Ehkä me pikkuhiljaa herätään koomasta ja alotetaan tää touho tosissaan. Suunnittelin, että jos Joikun kanssa käytäisiin se BH-tunnus hakemassa vielä tän vuoden puolella ja Sumun kanssa tavoitteena mennä ens vuoden alussa hakemaan ne kolme alokasykköstä tokosta.

Eipä tässä muuta, loppuun vielä muutama kuva viime sunnuntailta.

Ihan jäässä ja voihan lonkka

Tää on nyt jo noloa kun en jaksa kirjoitella. Minäkin mukamas yritän aktiivista koirablogia pitää ja kirjoitusta tulee noin joka toinen kuukausi. :D No mutta, en ole edes Sumun viimeisimpiä näyttelytuloksia laittanut, joten pistetääs ne nyt tähän heti.

Oltiin 22. päivä heinäkuuta Mäntsälässä kaikkien rotujen näyttelyssä. Tässä viileinä syyspäivinä vaan lämmöllä muistelee sitä yli 20 asteen hellettä... Tulokset löytyykin meidän kotisivulta, mutta pistetääs tähän. Tuomari, Riitta Lahtovaara, oli tiukalla päällä ja ei tuntunut tykkäävän tuosta keskeneräisestä kiharakarvasta. Laatuarvosana oli hyvä ja arvostelu näyttää tältä:

Hyvän tyyppinen maskuliininen mittasuhteiltaan oikea uros, joka kauttaaltaan voisi olla hieman kuivempi. Aavistuksen leveäkalloinen pää. Kuononselkä voisi olla suorempi. Hyvät korvat. Säkä saisi olla korostuneempi. Selässä pehmeyttä. Seistessä oikea asentoinen häntä. Vahva runko. Riittävät etukulmaukset, takana niukat. Liikkeessä lantio kohoaa ja häntä kiertyy selän yläpuolelle, jopa koskettaen häntää (tarkoitti varmaan selkää... :D). Hyvin kuiva karvapeite. Ystävällinen. Hyvät liikkeet.

Sen jälkeen käytiin seuraavana perjantaina Pärnussa roturyhmien 5 ja 9 ryhmänäyttelyssä. Venäjänkielisestä arvostelusta ei saa oikein mitään selvää, mutta laatuarvosanaksi tuli erittäin hyvä.

Erittäin hyvä meininki jatkui seuraavanakin viikonloppuna kun käytiin Tuomarinkartanolla kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuomarina oli Saara Sampakoski, jolla oli muuten tosi kiva käydä! Tykkäsin kovasti tuomarin tyylistä kertoa kaikkien koirien kohdalla mikä on hyvää ja huonoa. Pitää viedä Joikukin hänen arvosteltavaksi joskus. Arvostelu saatiin seuraavanlainen:

Erittäin hyvän tyyppinen nuori uros joka antaa hiukan lyhytrunkoisen vaikutuksen liikkeessä. Erinomainen sukupuolileima. Erinomainen nuoren uroksen pää, ilme ja korvat. Erinomainen rintakehä ikäisekseen. Erittäin hyvä raajaluusto. Saisi kulmautua paremmin edestä ja takaa. Erinomainen turkinlaatu. Ylöskiinnittynyt häntä. Liikkuu tasapainoisesti, mutta kovin lyhyellä askeleella. Miellyttävä rodunomainen luonne. Esiintyy & esitetään hyvin.

Tuon jälkeen ollaankin vaan taukoiltu koirailujen suhteen. Kotitreeniä ollaan toki tehty, mutta muuten ollaan keskitytty lenkkeilyyn ja tietokoneella laiskotteluun. Nyt kuluneella viikolla kuitenkin tuli mielenkiintoista postia - nimittäin Sumun lonkka- ja kyynärtulokset! Kuten odottaa saattoi, eihän ne priimaa olleet. Polvet sentään tuolla on 0/0, mutta kyynärät 0/1 ja polvet C/B. Onhan se nyt vähän voih ja huoh tuon kanssa, mutta eiköhän kunnon ruokavaliolla ja lenkkeilyllä saada pieni porokoira pysymään terveenä.

Tässä oon viime aikoina innostunut ajatuksesta, että meiän koissut aloittaisi barffauksen, niin että ehkä tuo tällä hetkellä kuluva nappulapussi jää viimeiseksi laatuaan. Laskeskelin kyllä, että jos Sumun tulisi päivässä syödä 450g lihaa ja Joikun 300g (laskin sen mukaan, että ruokaa tulisi antaa 1-5% koiran elopainosta), niin noihan söisi kuukaudessa 22,5 kiloa! Ja että mistä minä tuollaiset määrät lihaa onnistun haalimaan. Mutta ideana barffaus kiinnostaisi kovasti, eikä varmaan Joikulle ja Sumulle pahaa tekisi.

Se leiripostaus ja muut tais nyt kyllä jäädä kokonaan. Yritän saada itteäni niskasta kiinni ja ruveta kirjoittelemaan tänne aktiivisemmin, vaikka eihän meillä mitään tapahdukkaan. Ja miun kamerakin on huollossa niin ei voi kuvapostauksia tehdä. Höh.

Ekaa virallista tokoilua

Kuten jo olenkin kirjoitellut, käytiin Joikun kanssa vihdoin ja viimein ekassa virallisessa tokokokeessa! Meni paljon hienommin kun osasin pelätä. Oishan se varmaan jos itse en olisi jännittänyt niin kovasti ja muuta, voinut saada ehkä paremmatkin pisteet, mutta tää on tosi hyvä aloitus meiän tokouralle!

Tuomarina toimi Hannele Pörsti, koe oli siis 20.7.2012 Tammelassa.

Luoksepäästävyys: 10 (10)
Paikalla makaaminen: 8 (24) - Nousi puolivälissä istumaan ja rapsuttamaan itseään, mutta meni sitten takaisin maahan.
Seuraaminen kytkettynä: 6 (12) - Kontakti hakusessa alussa, löysi vasta viimeisen käännöksen jälkeen.
Seuraaminen vapaana: 6 (24) - Kontaktia löytyi jo paremmin, kulmissa laamaili ja muuta.
Maahanmeno: 7 (14) - Alun lähtö vähän tahmea ja mitä sivusilmällä katsoin, ei tainnut mennä kauhean nopeasti maahan, mutta meni kuitenkin.
Luoksetulo: 7 (21) - Kaksoiskäsky.
Seisominen: 8 (16) - En oo ihan varma mistä pisteet lähti, ei varmaan sitten seurannut tarpeeksi innokkaasti tai muuta.
Estehyppy: 9 (18) - Alussa perusasennon löytäminen kesti vähän aikaa ja meni seisomaan melko vinoon esteeseen nähden.
Kokonaisvaikutus: 7 (7)

Yhteensä 146 pistettä, joilla irtosi 2-palkinto!

Muutamia kuvia sain, mutta katsoo jos ne olisi julkaisukelpoisia niin editailen tähän.

Ylihuomenna sitten Mäntsälään Sumuisen koiralapsosen kanssa näyttelemään! Ja yritän saada tässä lähipäivinä jotain leiripostausta kirjoitettua.