Jälkeä ja alikiitoa

Eilen oli taas vähän reippaampi koiraharrastuspäivä. Mukamas. Mutta molemmat koirat pääsivät kerrankin hommiin, joten se on hyvä. Yleensä kun mulla on vaan ropolapsi mukana ja pörrökoira saa jäädä kotiin äitin jalkoihin.

Tosiaan käytiin Joikun kanssa tekemässä taas aksaa. On se vaan hirveän kivaa, tällä kertaa kun ohjaajallekkaan ei tullut sellainen "yh en jaksa juosta kuolen" -olo, vaikka tehtiin pidempiä ratoja ja enemmän juoksua kuin aiemmin. :D Alla olisi kuva eilisestä radasta.

Hyppy x3, putki, rengas, keinu, putki, hyppy x3, kepit, putki, rengas, hyppy, tuplahyppy, hyppy

Toi vaikutti aika kamalalta, mutta selvittiin kai ihan kunnilla Joikun kanssa. Koska se on suht paljon miun käteen kiinni, niin annoin kouluttajan palkata sitä, että itse keskityn vain ja ainoastaan ohjaamiseen. Alkuun tehtiin pätkä 1-5. Joiku yritti alkuun sännätä 2 hypyn ohi, ja 4 putki oli vähän vaikea, mutta muuten meni hienosti. Se oli älyttömän energisellä ja niin iloisella tuulella, etten kestänyt. Se yritti kovasti, mutta siinä samalla sähelsi ja oli niin... Epäjoikumainen. :D
Sen jälkeen tehtiin pätkää 7-10, Joikun mielestä 9 hyppy oli tosi hienoa mennä edestä, eikä sen takaa voinut kiertää. Kyllä mie sain sen sitten sieltäkin menemään, mutta koira oli vähän fiiliksellä lol nope. Keppejä ei olla tehty ikuisuuteen, joten niissä annoin aika reippaan käsiavun vetämällä koiran namin avulla keppivälistä. Mitään vaikeuksia siinä ei ollut ja virheet (kepin ohitus ym) johtui pääosin tyhmästä ohjaajasta (eli minusta).
Ja loppu 12-16 menikin sitten ihan nätisti. Alkuun 13 rengas oli ihan hirveän vaikea. Pariin otteeseen Joiku meni ohi, sitten se hyppäsi renkaan sivusta. Lopulta kun kunnolla näytin sille että mistä sen kuuluu hypätä, niin sitten lähti sujumaan. Lopussa se irtosi ihan hirmu hienosti esteille 15 ja 16.

Eipä tässä mitään. Agility on kivaa ja en ihmettele vaikka päästäisiin joskus vaikka kisaamaan. Ainakin koirasta se on huippua, se on kuin syntynyt agilityyn.

********************

Sitten porokuulumisiin. Herra poro on päässyt leikkimään herra palvelusporoa. Sunnunaina kävin kavereiden mukana viestitreeneissä. Pääideana mulla oli mennä katsomaan, että mitä se viesti nyt todellisuudessa on, mutta tottakai sitten tehtiin pentuviestitreeniä myös poron kanssa kun se sattui mukana olemaan. Ei sillä että se Sumun laji olisi, Sumu ei ole mikään järin nopea tai muuta, mutta kai se suht kivasti teki. Sumuksi. Väliin meinasi lähteä metsää haistelemaan, mutta pari lähetystä sujui kivasti, melkein nopeaa vauhtia. Hauskahan noita on kokeilla ja tehdä kaikkea. Viesti kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta lajilta, vaikkei se Sumun laji olisikaan, niin ehkä sitten vaikka miun seuraavan koiran laji, jos treeniseuraa saadaan.

Palveluskoiralajeista jälki taitaa olla se Sumun omin laji. Eilen päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan jälkimetsät tältäkin vuodelta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Alla kömpelö photoshoppiirros eilisestä jäljestä.

Askelmäärät suht summittaisia, kun en niitä huomannut laskea. Veikkaisin kuitenkin jäljen olleen hieman reilu 100 askeleen mittainen. Alkuun mietin että onko se tuolla keltanokalle turhankin haastava, mutta hienosti Sumu ajoi kunnolla loppuun saakka, eikä ruvennut hermoilemaan ym.
Käännökset tein pyöristettynä, ensimmäisen unohdin namittaa kunnolla, jolloin Sumu juoksi siitä ohi, mutta ei sillä montaa sekunttia kestänyt tajuta että jälki jatkuikin vasempaan. Namitin jäljen kokonaisuudessaan laittaen nameja joka 5. ja hankalimmissa kohdissa joka 3. askeleelle. Ei tuo edes niitä nameja pahemmin syönyt, mutta pysyi kokoajan jäljellä hienosti.
Keppi-ilmaisua pitää treenata vielä, nythän mulla on kepit olleet jäljellä niin, että niiden alla on kasa ruokaa ja kun kepille päästään, niin paljon kehuja ja pyydän koiraa ottamaan keppiä suuhun josta tulee palkkaa. Koska Sumulle ei esineiden suuhun ottaminen niinkään ongelmaa aiheuta, niin voisihan tuota sitten naksutella vaikka ulkona laittamalla keppejä pihanurmelle.

Olen kyllä ylpeä tuosta pienestä. Vuoden eka jälki ja niin hienosti meni. Eikä se edes tarvinnut miun apuja siinä pahemmin yhtään. Vau. :')

Aksapaksailua

Aksa on niin kivaa. Tää ei oo vaan Joikun mielestä ihan huippulaji, vaan itekkin pidän hirveästi. Ainakin toistaiseksi kun ei tehdä kilometriratoja missä tarvii ihan kauheasti aivoja käyttää... :D On vaan niin ihana nähdä agiradalla mentäessä kun miun normaalisti niin laama ja löysä suomenlapinkoira muuttuu iloiseksi otukseksi joka odottaa täpinöissään että pääsee hyppimään ym. Ja mikäpä sen parempi laji olisikaan koiralle joka rakastaa pomppimista ja erilaisten tasojen päällä taiteilua?

Mun koneelle ei ilmeisesti saa mitään agiradan rakennusohjelmaa (Agility Blues'ia tms), joten jos nyt haluan näitä ratoja esitellä niin ne pitää tehdä itse Photoshopilla. :D Noo, ehkä tästä jotain selvää saa, vaikka mittasuhteet ym osaakin heitellä.

7, 9 ja 12 on putkia, 8 on rengas, 10 on keinu ja loput on hyppyjä

Aloitettiin treenit keinulla. Aiemmin ollaan sitä pari kertaa kokeiltu niin, että joku on ollut laskemassa keinun maahan. Nyt kuitenkin ruvettiin tekemään sitä eri tavalla. Puomin normisti maassa olevan pään alle (sillekkin on varmaan joku hieno nimi mutta keltanokkana en kyllä tiedä) laitettiin hypyn siiveke. Alkuun niin, että se toinen pää jäi ilman vain muutamia senttejä. Kun koira kävi sen tassulla pamauttamassa, naksautettiin ja annettiin nami. Joiku rupesi melkein heti tarjoamaan siihen päälle menoa. Kasvatettiin maavaraa ja viimeisin mihin noissa treeneissä päästiin oli arviolta ehkä 10cm korkeuteen?

Sen jälkeen tehtiin rataa lyhyempinä pätkinä. Alkuun ihan vaan hypyt 1-6, sitten esteet 1-9. Sen jälkeen sitten loppupätkä 12-16. Puomia ei radalla tehty.

Tehtiin taas myös ohjausharjoituksia ja irtoamisia. Suurin ongelma Joikulle on, että se ohjaantuu tosi kömpelösti oikealla puolella, vasemmalla se on hirmu hieno. Pitää varmaan opettaa sille joku seuraaminen oikealla puolella niin saa sitä vahvistettua?

Taas saatiin kuulla kommentteja kuinka ilahduttavaa on nähdä näin innokas ja reipas lappalainen, ja että Joikun uus kesätukka on hieno. Ja niinhän se on.

Jospa nyt, ei kun ei sittenkään

Olin jo kahden vaiheella että kirjoitanko eilisestä tokokokeesta mitään tiivistelmää, mutta toisaalta tehdään niin vähän juttuja, että kai sitä pitää repiä ilo irti näistäkin.

Eilen siis oli Askolassa tokokoe, tuomarina Harri Laisi. Alkuun mulla oli ilmoitettuna Sumu, mutta koska teiniporosta ei ihan olekkaan sellaisiin saavutuksiin vielä, niin viime hetkellä laitoin Sumun tilalle Joikusen.

Kokeeseen lähdettäessä mulla oli jo sellainen "jesjesjes nyt se ykkönen" -fiilis ja unohdin jännittää yhtään. Kai sellainen pieni jännitys tekee hyvää, nimittäin menipä nyt koko koe niin pilalle kun voi.

Ennen kehään menoa Joiku oli vielä suht virkeä, jaksoi tehdä pieniä pätkiä seuruuta ym. Kuitenkin heti kehään mennessä koira muuttui ihan totaalilaamaksi. Luoksepäästävyydessä mulla oli ongelmaa saada sitä edes olemaan perusasennossa. Maahanmeno alkoi hyvin, mutta siinä ehkä puolentoista minuutin paikkeilla Joiku lähti ja säntäsi iskän luokse kehän laidalle varjoon. Jesjes.

Olimme yksittäisliikkeiden suoritusvuorossa toisena ja meidän jälkeen oli vielä toinen paikkamakuuryhmä. Annoin siis Joikun niiden ajan makoilla varjossa. Jälleen se kehän laidalla oli oikein pätevä, ei ehkä iloisimmillaan, mutta jaksoi yrittää. Kehään mennessä sitten ei meinannut edes perusasennot onnistua. Seuruut hirveää laamailua ja musta tuntui että raahaan vaan tuota koiraa mukana. Hihnatta seuruussa sillä välillä käväisi ihan nätti kontakti, mutta muuten se tuntui kulkevan miun vierellä fiiliksellä "tää on persettä tää on persettä tää on persettä".

Maahanmenossa laamaseuruu jatkui, mutta muuten se meni oikein nätisti. Luoksetulo oli oikein kiva, käskyn kuultua epäröi sekunnin pari, mutta tuli kuitenkin hyvällä vauhdilla. Puolivälissä hidasti ja katseli jälleen haaveillen varjoa, mutta onneksi ei lähtenyt ja vaan tuli miun luokse. Seisomisessa meni, yllätys yllätys, taas maahan. Hyppy on Joikun ykkössuosikki liike ja koska Joikun fiilis oli jo sellainen että se saattoi tehdä mitä vaan, niin sanoin aika tiukasti ennen liikkeen alkua ettei taas ennakoisi hyppyä. No, kun sain luvan käskyttää koiraa, niin Joiku meni haluttomasti esteelle, katsahti mua "onko pakko?" -ilmeellä, jonka jälkeen lösähti makaamaan esteen varjoon.

Että sellaiset tokottelut. Taidan seuraavat kokeet yrittää katsoa mitkä olisi maneesissa ym, tai sitten jatketaan Joikun kanssa tokoja vasta kun lämpötilaa on hieman vähemmän. Koepaikalla oli varjossa reilusti yli +20°c niin en edes uskalla ajatella kuinka paljon oli aurinkoisella kentällä.

Pisteet näyttäisi seuraavanlaisilta:

Luoksepäästävyys: 10 (10)
Paikalla makaaminen: 0 (0)
Seuraaminen kytkettynä: 7 (14)
Seuraaminen vapaana: 7 (28)
Maahanmeno: 10 (20)
Luoksetulo: 8,5 (25,5)
Seisominen: 0 (0)
Estehyppy: 0 (0)
Kokonaisvaikutus: 7 (7)
Yht. 104,5 / 200p. ALO3

Joikun mielipide kokeesta...

Mutta ehkä tästä taas noustaan. :D Tänään agia, se sentään on kivempaa.

Ja oikeastaan unohdin näköjään kokonaan kirjoitella viime ageista. Tosiaan eka agikerta oli nyt melkein vuoteen. Aloitettiin suht helpoilla jutuilla, hyppyä ja putkea, putkea ja hyppyä, putkea ja kaksi hyppyä... Tosi simppeliä ja Joiku teki innoissaan ("se on harvinaisen innokas lappalaiseksi"). Myös takakiertoja tehtiin ekakertaa eikä niissäkään pahemmin ongelmia ollut. Eteenmenoa tehtiin pariin otteeseen myös, ekalla kerralla meinasi toisen esteen jälkeen tulla kiinni miuun, mutta kun laitettiin namikuppi niin Joiku irtos älyttömän nätisti. Tästä on hyvä jatkaa.

Poropojankin kanssa pitäisi jotain tehdä. Ainakin torstaina olisi luvassa jälkitreenit jos sinne saadaan kyyti hommattua... Vaikka ollaanhan me tota tokoa tehty. Viime päivinä oon enemmän jaksanut pelleillä tuon metallinkin kanssa ja ottaa sen jo nätisti suuhun, vaikka ällö se on edelleen.