Ölömölömöö

Mä jo lenkillä hahmottelin mielessäni jotain Hienoa blogitekstiä mutta se kaikki katosi sillä hetkellä kun pääsin ulko-ovesta sisään. Damn. No, mutta kaipa nyt sitten kirjoitellaan kun kerrankin tekee mieli jotain blogiin kirjoitella. Ihan vaan sitäsun tätä, kuten otsikostakin voi päätellä.

Sumun tokokoe. Aiheuttaa ääriepämääräisiä fiiliksiä. Toisaalta mulla on siitä tosi kiva fiilis, että jee vihdoinkin päästään starttaamaan kisaura ym ym. Kyllähän Sumu osaa jos osaan nostatella sen oikein ennen koetta (viiden päivän paasto ja viikon jääkausi - maybe?).
Sitten taas toisaalta... No mulla on kaikki kauhukuvitelmat kuinka se kesken luoksetulon voi sännätä kehästä pihalle ja mennä haistelemaan muita koiria ja kusemaan ympäriinsä. Öm. Vaikka eihän se niin tee. Se tasan tietää mitä sen pitää tehdä, eikä sillä ole mitään epäselvää käskyssä "sumusivu". Ellei sitten murkkuikä pääse yllättämään. Kauhean luottavaisin fiiliksin ollaan menossa taas.

Paikkamakuu tolla on varma. Sen on pakko olla varma.
Seuraamiset sillä on, ainakin muiden mielestä, hienoja. Itse toki kaipaisin siihen enemmän fiilistä ja intoa, toisinsanoen painamista ynnä muuta, mutta sehän ei ole oikein saan olla tohon seuruuseen tyytyväinen. Jos Sumu tekee sen oikein ja niinkuin pitää, niin kyllä sillä pitäisi kymppi irrota.
Maahanmeno on taas ruvennut kusemaan (tähän väliin se sana jota ei voi sanoa, alkaa v-kirjaimella). Se oli niiiiin hyvä ja varma. Se rupesi kusemaan siitä hetkestä kun... Sumu hoksasi seisomisen idean? Hehe. Toisaalta se joka tässä kohtaa ehkä eniten treeniä tarvitsee olen minä: millä äänensävyllä sanon käskyn, mitä elekieltä käytän, olenko ihan jäinen vai annanko huomaamattani jonkin eleen josta koira päättelee tuleeko sen mennä maahan vai jäädä seisomaan.
Seisominen on alkanut vasta viimepäivinä sujumaan kun vaihdoin seiso-käskyn ihan perus odota-käskyyn jota käytetään mm... Odottamisessa. Se toimii hyvin, vähän liiankin hyvin. Pelottaa että onnistun tuonkin taas jotenkin pilaamaan ja sinne meni tuon hyvät paikallaolot.
Luoksetulo on lahnaa. Mä en tajua mitä mä sille tekisin. Ollaan tehty vauhtiluoksetuloja, ollaan tehty lelulla houkuttelemisia... Toistaiseksi nopeimman luoksetulon sille saan kun näytän sille ennen odota-käskyä lihapullaa ja kannustan sitä että jeejeejee tämä on tosi kivaa jee. Mutta kokeessahan niin ei voi tehdä. Voi toki olla että voisin viimein antaa periksi ja opettaa tuolle luoksariodotukseen uuden käskyn, jonka liitän jollain taikakeinolla tohon jeejee-mielentilaan. Koska minähän olen niin pätevä kouluttaja jne...
Hyppy... No, me ei koskaan olla tehty sitä virallisella esteellä. :'D Tosiaan koe vajaa kahden viikon päästä eikä koira ole hyppyä nähnytkään. No eikun, ollaanhan me hyppyä itsessään harjoiteltu (yhdistelmä kaksi tuolia + luudanvarsi + luudanvarren päälle viskattu matto/viltti), ja ei siinä niin hirveästi ongelmaa. Mä oon kyllä kaikinpuolin liian vähän siihen jaksanut panostaa. Pitäisi kai joskus yrittää.
Kaikinpuolin, kuulostaa varsin... No, saa nyt nähdä miten käy. Varmat kympit voisin uskaltaa ajatella ainakin luoksepäästävyydestä ja paikkamakuusta, myös seuraamisista jos tuo pysyy ja osaa niinkuin treeneissäkin, sekä ainakin seisomisesta, ehkä jopa maahanmenosta. Mutta eikai me noita voida nollata (ellei Supu sitten päätä syödä Laisia, paikkamakuussa nousta kusemaan viereisen koiran niskaan, seuraamisissa huitele sinne tänne ja maahanmenossa jää seisomaan ja seisomisessa mene istumaan, hehe). Jos pistetään tavoitteeksi 100-140 pistettä (ALO3) niin suuremmilta pettymisiltä tuskin vältytään.

Nyt vaan sitten treeniätreeniätreeniätreeniätreeniätreeniä. Saataisiimpa me jotain treeniseuraa niin olisi joku viisaampi sanomassa kun mie teen väärin (:D) ja jotain häiriötä. Hyvinhän se menee kun joku ihana narttu tai kauhea uros ei ole siinä vieressä pyörimässä.

Ehkä mä sittenkin vaan laitan Joikun tohon Sumun tilalle kokeeseen. No, saa nähdä 15.5. epiksen jälkeen.

Melkein tottelevaisuutta

Meillä oli eilen piiitkästä aikaa virallinen tokokoe! Eikä yhtään hullummin mennyt.

Tuomarina toimi Harri Laisi, koe oli Orimattilassa.

Luoksepäästävyys: 10 (10)
Paikalla makaaminen: 9½ (28½) - Kaksoiskäsky perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä: 8 (16) - Mulla tää meni ihan unessa että hyvä jos muistan. Tuomari sanoi, että välillä miun piti vähän koiraa herätellä ja muutamaan otteeseen hihna kiristyi.
Seuraaminen vapaana: 8½ (34) - Ihan. Parasta. Ikinä. Tai no joikuparasta, ton parempaa en siltä voi odottaa. Se oli reipas, iloinen, yleensä se laamaa ja laahustaa takana, nyt se melkeimpä vähän edisti ja ainakin kohdittain oli ihan liimautunut miun jalkaan. Sillä oli hauskaa.
Maahanmeno: 10 (20) - Hauskaa jälleen. Kaipa me tuo kymppi ansaittiin.
Luoksetulo: 9 (27) - Joiku menee maahan koska joikulogiikka. Kuitenkin sieltä lähti nopeasti ekasta käskystä. Mikälie juttu tuo maahanmeno "odotus"-käskyn kuultaessa?
Seisominen: 0 (0) - Maahanmeno on niin ykköstä...
Estehyppy: 7 (14) - Joiku oli ihan täpinöissään kun se näki hyppyesteen. Esteelle mentäessä miun piti sanoakin sille odota, ettei se ihan omiaan aikojaan mene loikkimaan. No, omia aikojaan loikkasi silti, onneksi vasta kun liikkuri oli sanonut "käsky", niin ei mennyt nollille. Hiton petteri.
Kokonaisvaikutus: 9 (9)
Yht. 158½ / 200p. ALO2

Saatiin kehuja että meillä on hyvä suhde ja Joiku tekee iloisesti hommia. Iloisesti indeed. Kun se hihnaseuruun jälkeen huomasi että toden totta, tehdään tokojuttuja, niin sen oli pakko heittää pari kertaa voltti miun edessä ennenkuin tuli perusasentoon koskaa jeejeejee kivaa jeejee.

Vähän harmittaa tuo nolla, muuten meille olisi tullut kirkas ykkönen. Nyt jäi vaan puolestatoista pisteestä vajaaksi. Sanoinkin ennen kotoa lähtöä, että "no, me mennään hakemaan 159½ pistettä". En kauas arvannut.

Ihanaa kuitenkin huomata kuinka ollaan jo paremmin löydetty yhteinen sävel tuon pörriäisen kanssa. Olihan sillä vähän surullista ja "nyyh tämä on persettä" -asenne vielä paikkamakuussakin, mutta sain sitä kuitenkin sitten nostateltua.

Kuvasta kiitos Suvi!

Joikulla oli hauskaa, se on pääasia.

Saa nähdä kuinka hauskaa on 19. päivä kun menen yhden idiootin (joka ei ole Joiku) kanssa tokokokeeseen. Pelottaa.

Liebster Blog + 11 kysymystä

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Eli suuret kiitokset Suville meidän Liebster-maininnasta hänen Jucaides-blogissaan. :D
Mä en kyllä nyt tiedä keille tämän antaisin kun niin huono olen jopa omaakin blogiani seuraamaan. Mutta annetaas seuraaville, näitä edes joskus saatan lukea.

Myönnän itse Liebster Blog maininnat seuraaville..

• Draw Me - Hypno & Eos
• Mini & Aya
• Paimenten poluilla
• Whipped
• she has some vawawoom!

11 kysymystä

Mitä nyt Suvia vielä matkiakseni niin tylsyyteeni voisin vielä tämän tehdä! Vaikka minua nyt varsinaisesti tähän olekkaan haastettu.

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Mitä yhteisiä piirteitä löytyy sinusta ja koirastasi/koiristasi?

Me tykätään kaikki kolme syödä ja nukkua paljon! Hmm... No Joikun kanssa yhteisiä piirteitä on mukavuudenhaluisuus. Kuinka monta kertaa ollaankaan saatu tapella siitä että kuka nyt minun sängyssä oikein saa nukkua kun pienen pörröprinsessan siinä niin ihana olisi nukkua. Jos sen siitä häätää, niin sehän menee murjottaen mököttämään loukkaantuneena, jonka voin myös sanoa yhteiseksi piirteeksi. Itse loukkaannun nimittäin vähintään yhtä helposti ja pahasti kuin Joikukin. Sumu on ehkä vähän turhan rämäpäinen minuun verrattuna. Toisaalta ollaanhan me molemmat kovispoikia, jotka tiukassa tilanteessa menee sitten mamman luokse tärisemään. Sumu joskin tekee tuota enemmän kuin minä. :D Varmaan noista otuksista enemmän Joikua muistutan, Sumu on liian... Iloinen ja äänekäs.

2. Oletko materialisti koirasi suhteen eli lisääntyykö tarvikemäärä tarpeettomasti? Mitä ostat?

Mun tekisi mieli vastata "ei", mutta toisaalta enkös mie eilenkin Lahti KVsta ostanut söpön pentuhihnan (ihankun mie PENTUhihnalla mitään tekisin, toistaiseksi elättelen ajatusta että se menee meillä sadantena tokohihnana), ihan vaan koska se maksoi vaan viisi euroa ja se on pinkki. <3 Tosin en kyllä siinä mielessä materialisti ole, että harvoin mie nyt mitään ostelen ja yleensä en pahemmin mitään yli 5-10€ hintaista osta, ellen ihan välttämättäpakosti tarvitse (kuinka tiukkaa teki ostaa 11€ kynsisaksetkin). Mutta erityisesti hihnoja mulla on kyllä koiramäärään nähden ehkä vähän tarpeettoman suuri määrä.

3. Koetko onnistuneesi koirasi/koiriesi koulutuksessa ja millä tavalla/miksi et?

No, kun noita kahta katsoo niin... Mitäköhän siitä nyt sanoisi. Joissain kohtia olen ylpeä noista. Sumustakin on monta kertaa sanottu "se on varmaan tosi vanha kun se on niin rauhallinen" (lolwut). Ja viimeksi tänään olin iloinen kun joku mummo yritti meiän pihaan ängetä esitettä tuomaan niin Sumu vaan nopeasti maahan odota-käskyn alaiseksi. Se ei tehnyt elettäkään että olisi noussut, vaikka se rakastaisi mennä vieraita ihmisiä pusuttelemaan - hieno mies. <3 Joikun kanssa koulutus nyt on mennyt osa-alueelta jos toiseltakin vähän metsään. Yleensäkkin sitten perustelen sen käyttäytymistä (ja käyttäytymättömyyttä) sillä että "no se on Joiku".

Tosin siinä kohtaa kun vaikka joku tulee meillä käymään ja erityisesti Sumu tykkää alottaa kiljumisen, niin voi vaan miettiä onko noita koskaan koulutettu pätkääkään.

4. Onko olemassa koiraa tai muuta eläintä, jonka olisit halunnut tavata, muttet voinut (menehtynyt tjsp)?

Mulle on jostain syystä iskostunut halu, että olisin joskus halunnut päästä tapaamaan porokoiranarttu Varjon, joka menehtyi vuosi sitten. :(

5. Onko eri villityksistä (värjätyt turkit, lakatut kynnet jne) mielestäsi oikeasti haittaa koirille? Perustele?

Tuskin niistä niin kauaa on haittaa kun aineet eivät vaikuta koiran ihoon aiheuttaen kutinaa etc. Toisaalta mikään niistä tuskin järin terveellistä on jos koira vaikkapa nuolee värjättyjä kohtia. En kyllä missään kohtaa kannata tuollaista, ei niissä vaan yksinkertaisesti ole mitään järkeä, taikka iloa koiralle.

6. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa? (tarkemmin luonteen kannalta, mutta myös ulkonäkö)

Luonteen puolesta ainakaan vahvasti riistaviettistä koiraa (jota ei voi ollenkaan vapaana pitää) en haluaisi omistaa. En myöskään välttämättä kovin itsenäistä, ihmis epä-ystävällistä koiraa. Empä nyt tiedä oikeastaan. :D

Ulkonäön puolesta en ikinä haluaisi omistaa lyttykuonoista, löysänahkaista tai todella karvaista koiraa. Myöskään rotua jolla esiintyy runsaasti sairauksia. Myöskään mitään turkkirotuista koiraa en haluaisi, vaikka villakoirasta olen haaveillut.

7. Mitä uhrauksia olet joutunut tekemään elämässäsi koiran omistajana?

No ainakaan mihinkään ulkomaan matkalle, edes kaverille pidemmäksi aikaa lähteminen ei ole ollut enää helppoa. Ulkomailla olen tainnut oikeastaan käydä vain kerran kolmen päivän reissulla sinä aikana kun Sumun olen omistanut, jos ei lasketa Viron reissua jossa Sumu oli mukana. Se on ehkä suurin uhraus, joka tosin on minulle täysin okei. Mieluummin olen kotona koirien kanssa kuin jossain aurinkorannoilla pohtimassa, että mitä miun koirille kuuluu.

8. Mitkä harrastuslajit koirien kanssa ovat turhia, vai onko niitä? Jos on, mikä/mitkä?

Sanotaan näyttelyt. Ihan vaan että ihmiset suuttuis miulle. :D

9. Koetko roturisteytys-mahdollisuuden hyödylliseksi koirien jalostuksessa? Miten/miksei?

Ehdottomasti. Rotukoirilla ei ole tulevaisuutta ilman roturisteytyksiä.

10. Mitä mieltä olet sekarotuisten koirien jalostuksesta tarkoituksellisesti esim. harrastuskoiriksi?

Mikä ettei! Voin myöntää että mua jopa itseä voisi kiinnostaa sekarotuinen koira harrastuskoirana. Ei se ainakaan huono idea olisi.

11. Mikä tekee koirasta mielestäsi "ihmisen parhaan ystävän"?

Koirat vaan on niin vilpittömän rakastavia ja todellisia. <3

Haastan!

Kaikki ketä huvittaa vastailla. En mie ketään yksittäisiä osaa nimetä. Jos vaikka alle kommentoitte jos vastaatte niin se on jees. :D

Minun kysymykset seuraaville:

1. Mikä on noloin tilanne mihin koirasi on sinut saanut?
2. Jos voisit poistaa yhden asian koiraharrastusmaailmasta, mikä se olisi?
3. Mitä pidät koirien eri linjoista (näyttely-/työlinjat ym)?
4. Jos voisit valita koiran pelkästään ulkonäön perusteella, minkä rotuisen koiran ottaisit? Entä jos pelkän luonteen perusteella?
5. Jos voisit aloittaa koiran kanssa uuden, minkä tahansa harrastuksen, mikä se olisi?
6. Edustaako nykyinen koirasi rotua jota haluat vielä tulevaisuudessa tulla omistamaan?
7. Onko sinulla koirasi suhteen mitään suuria, mahdottoman tuntuisia tavoitteita (esim. FI TVA)?
8. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?
9. Kuva joka kertoo koirasi luonteen paremmin kuin sata sanaa?
10. Koirasi suurin haaste/vaikeus harrastuksen parissa?
11. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?

Vähän sekalainen sarja, mutta eiköhän noihin jotain voi keksiä. :D