Ei hullumpaa

Ja lisää sumutokoa. Ollaan me kai nyt suht ahkerasti treenattu tässä ainakin parin viimeisen viikon aikana. Ehkä toi pian alkais olla sen verran valmis, että päästäisiin ainakin kokeilemaan virallisiin. Onhan tässä vielä puoltoista kuukautta aikaa.

Luoksepäästävyydessä ei oo mitään ongelmaa. Tosin jos se ei oo tarpeeksi tiukassa komennuksessa, niin nousee ihmiseen perään, mutta ei muuta.

Paikkamakuussa on vielä hiottavaa. Kotona tuo pysyy, mutta muualla ei vielä niin hyvin.

Seuraamiset alkaa sujua. Sumu seuraa kivassa kohdassa pitäen hyvää kontaktia. Vielä vaan lisää kestoa. Käännös vasempaan alkaa mennä jo paremmin, vähän se vielä lagittaa takajaloillaan, mutta huomattavasti paremmin niitä kuitenkin jo hallitsee. Oikealle käännöksissä toi pysyy suht hyvin mukana, eikä jojoile tai muuta. Täyskäännöksiä pitää vielä opetella, mutta jos opetan sen niin, että käänyn oikealle, niin homman opettelussa ei pitäisi kauheasti vaikeuksia olla.

Maahanmenossa ollaan edistytty paljon. Vielä ei olla kokonaisena liikkeenä tehty, niin vaan, että koira kulkee jonkunnäköisessä hallinnassa mun vieressä, komennan sen maahan, menen askeleen pari eteenpäin ja palaan palkkaamaan.

Luoksetulo on melkein valmis, vielä kun saisin lisää vauhtia liikkeeseen (lelulla?), niin se olisi täysin valmis.

Seisomista ei olla otettu vielä oikeastaan yhtään, paitsi "seiso"-käskyä oon tuolle opettanut. Eipä siinäkään varmaan suurempia ongelmia tule olemaan sitten kun maahanmenon olen saanut opetettua.

Hyppyä ei olla vielä treenattu melkein ollenkaan. Pitäisi varmaan väsätä joku "tee-se-itse"-tokohyppyeste...

Vielä vähän sitä sun tätä ja sitten namiapujen vähentelyjä. Tammikuun 6. päivä kuitenkin mennään Kirkkonummelle ALO-kokeeseen. Enemminkin treenin kannalta katsomaan, että mitä tarvii vielä sitten treenata lisää.

Nauti hetkestä, perkele sie omistat koiria

Joo no. Olihan se hieno ilta kun käytiin tekemässä Sumun kanssa hienot tokotreenit. Maahan tuo ei suostunut menemään (kuka nyt menis lähellekkään kylmää ja märkää maata, nih), mutta tehtiin noita perus perse(ily)harjoituksia ja eteentuloa. Eihän noi itse seuraamisjutut ja muut ollu hienoja, mutta leikkiminen! Toi leikki niin perkuleen hienosti, että meinas tippa tulla linssiin. Se oli jo ennen treenejä terästänyt olemuksensa kun olin vahingossa onnistunut painamaan meiän vinkulelua niin, että siitä oli kuulunut vingahdus. Mitään kunnon ärinämurina kiskomista tuolla ei vielä ole, mutta eipä ollut koko ajan otettaan korjaamassa ja kisoi ihan tosissaan.

Sitten ihana ylläripylläri kun äiti tuli Joikun kanssa lenkiltä, tuo kenttä missä treenattiin on meidän kodin välittömässä läheisyydessä (lue: avaa vaan portin niin pääsee siihen), joten kun Sumu oli mulla jo valmiiksi vapaana (hihna roikkui perässä) niin äitikin kaikella älykkyydellään päästi Joikun vapaaksi ja eipä siinä sitten ollut mitään, ei tähän aikaan kuitenkaan just tulis koiranulkoiluttajia... Eiku.

Tottakai siihen pölähti corgi. Mun hienot ja tottelevaiset säntäsivät suoraan sen luokse, Joiku tuli kutsuttaessa pois, mutta eräs ropo olisi niin kovin halunnut tehdä tuttavuutta tuohon hampaitaan esittelevään corgiraukkaan. Onneksi corgin omistaja sai napattua Sumun remmin ja antoi sen minulle. Corgin omistaja ei näyttänyt olevan moksiskaan meiän koirien perseilystä, mutta voin vaan kuvitella mitä traumoja se koiraparka sai.

Kotiin päästyä nuo olikin sitten niin mielinkielin. Molemmat tuli kiehnäämään naama virneessä korvat lintassa mun jalkoihin häntä vispaten. Pitäisihän mun ajatella, että no joo koiranomistajana vaan pitää osata varautua siihen, ettei noi putkiaivot ehkä koskaan ole täydellisessä hallinnassa. Vaikka Sumu hetkeä aiemmin olisi tokotreeneissä ignoorannut ohimenevän koirakon, saattaa se seuraavana hetkenä olla popsimassa jotain pikkukoiraa suuhunsa.

Tilannetta ja mun käsitystä siitä kuinka hyvä koiranomistaja olen ei myöskään kohottanut yhtään se, että nuo Äly ja Väläys päättivät järjestää ilmiriidan lattialle tippuneesta frolicista. Oikeesti mitä helvettiä. Nuo kaksi ei koskaan ole tarkoituksella olleet toisilleen, tai kenellekkään niin, että "KUOLE PASKA KUOLE", mutta nyt sitten yhden frolicin takia sain kiskoa Joikun selkäturkistaan irti Sumusta.

Voi jessus. On se hienoa, jokainen päivä on uusi yllätävä seikkailu ja sitä rataa. Minäkin teitä Riemu ja Idiootti.

Taka_koipi_treeniä

Ja eräänä kauniina päivänä (en kyllä muista oliko kaunis, tuskin, ainakaan jos viime päivien säitä miettii) huomattiin, että Sumeloinenhan ei yhtään tajua, että hänellä roikkuu hännän lisäksi rungon takaosasta kaksi takajaloiksi kutsua kapistusta. Nyt on sitten mennyt viime päivät kovin intensiivisesti takapäätreeniin.

Mutta ehkä jotain edistystä tullut, vaikkakin vasta näin lyhyessä ajassa. Erilaisia tyylejä ollaan tehty, sivulla ja edessä peruuttamista, sivuttain kävelyä/seuraamista, pyörimistä oikeaan ja vasempaan, sekä tassujen asettelua erilaisille alustoille. Jo nopeasti huomaa erityisesti peruuttamisessa, että tuo on kehittynyt huimasti. Takajalkojen alustalle asettelu ei vielä onnistu niin, että koira peruuttaa siihen, mutta nuo kaksi asiaa olisi tarkoitus saada yhdistettyä. Harmi vaan, ettei minulla ole niin hyvää silmää, että osaisin arvioida itse koska tuon perseen heiluttelu on oikeanlaista ja koska ei-oikeanlaista.
Jospa mä tolle kuitenkin vielä saisin siistin käännöksen vasempaan ja täyskäännöksen, niin olisin varsin iloinen. Ehkä me onnistutaan?

Toinen läksy onkin sitten vaikeampi. Leikkiminen. Niin yksinkertainen kuin ajatus onkin, niin mie oon kuin suolapatsas. Oon kuinka koittanut mennä Sumun kahdesta aivosolusta perustuvan ajatusmaailman tasolle, mutta ei. Väittämättä toki sitäkään, että olisin mikään fiksu tuohon otukseen verrattuna. Pitää vaan koittaa virittää itseni samalle ajatustasolle tuon kanssa, ehkä me vielä yhteinen sävel löydetään...

Kokoajan käyn päässä läpi, että milloin voitaisiin olla Sumun kanssa koevalmiita. Meidän on varmaan hyvä korkata tokoura Laisin kokeella ja katsoinkin jo valmiiksi, että tammikuun 6. päivä olisi Kirkkonummella kaikkien luokkien koe, jossa kyseinen henkilö olisi tuomarilla. Ehkä tää antais mulle lisämotivaatiota treenaamiseen jos nyt päättäisin Sumun sinne ilmoittaa. Onhan meillä vielä melkein kaksi kuukautta saada hmm, kaikki valmiiksi. Tällä hetkellä ainoa liike jonka sanoisin jotenkuten onnistuvan on luoksetulo. Myös seuraaminen sujuu, mutta en tiedä onnistuuko vielä edes se ALO-luokan seuraaminen. Maahanmeno, seisominen, hyppy ja paikkamakuu on vielä ihan kesken.

Tänään, tai siis eilen, iltalenkillä huomasin ehkä jotain positiivista toisten koirien ohittamisen suhteen. Tien toisella puolella meitä vastaan käveli koira, Sumu näki sen, se katsoikin siihen jonkun aikaa, mutta käänsi sitten katseen pois ja jatkoi haistelua. Sanomatta yhtään mitään! Tosin yritin itse skarpata omaan olemukseeni. Voi olla, että kun mie yleensä vedän kauheat paniikkikierrokset lähestyvästä koirasta, ei edes sellaisia, että itse ne huomaisin, mutta kun Sumu huomaa heti. Nyt kun näin koiran jo ennen Sumua (ainakin luulisin nähneeni), annoin tuon mennä pitkällä hihnalla, koitin hengittää syvään ja kävellä koiraa kannustavasti ja reippaasti.
Tämähän onkin hienoa, nyt pitää koiran sijasta ohjaaja opettaa ohittamaan vieraita koiria?

Sumu on menossa Helsinki Winneriin. En tiiä millä heikolla hetkellä sen sinne ilmoitin. Mutta onhan se kiva viedä teiniropo vikaa kertaa junnuluokkaan.

Olipa sumuinen bloggaus. Mutta Joiku on vain pieni hölmö pörrökoira, eipä siitä sen enempää. :D