Pitkästä aikaa aksaa

Vasta nyt saan aikaiseksi kirjoitettua jonkinlaisen koosteen lauantain agilipitreeneistä.

Joiku oli HUIPPU. Jos mulle ois pari vuotta sitten kerrottu, kuinka hieno aksapaksa koira tosta tulis, jos rupeisin agilityä harrastamaan, en ois todellakaan uskonut. Onneksi silloin kesällä päädyin tuota kokeilemaan... Tehtiin pisin rata minkä Joiku on koskaan tehnyt: 6 estettä (hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy). Alkuun tehtiin parin esteen pätkissä, mutta kokoajan lisäiltiin sitten esteitä lisää. Vahvistettiin myös eteenmenoa tuolle. Joiku teki tosi pätevästi ja korjas hienosti ite virheitä. Se välillä esim. hypyn ja putken välillä tuli muhun kiinni, mutta korjaantu hienosti kun sanoin "putkeen". Toi tekee niin innoissaan, muttei oo ennakoinut esimerkiksi ekaa hyppykäskyä kun vasta kerran pari, joka on tosi hyvin siihen nähden, että toi ennakoi ihan liikaa esim. tokossa.
Agility on kyllä niin Joikun laji, Joiku tekee täysillä tai ei ollenkaan - ehkä me se toko lopetetaan sitten Tk1:n jälkeen - jos sitä nyt koskaan saadaan. Kunhan päästäisiin nyt agilityä treenaamaan säännöllisesti, niin miullahan ois pian jo valmis aksakoira. Kattelin jo noita kisoja, niin tavote ois päästä tän vuoden lopulla virallisiin. Onnistuuko se - sitä en tiiä...

Sumppa taas on tuollainen pikku kakara jota kaikki jänskättää. Tai no puomi ainakin, koitettiin kolmen ihmisen voimin saada tuo menemään puomille, mutta pääsi just ja just tasanteen alkuun asti, kun jäätyi ihan täysin. Se ei vaan pystynyt enää tekemään mitään, joten tyydyttiin nostamaan se pois. Tehtiin sitten niin, että laitoin nameja puomille ja Sumppa sai ottaa ne ihan silleen kun ite kokee parhaaks. Eiköhän sekin jossain kohtaa rohkaistu siihen puomille menemään. Sumun kanssa tehtiin pääosin putkiharjoituksia. Treenien ohjaaja, Sumun kasvattaja, oli putken toisessa päässä namien kanssa ja mie lähetin sen putkeen. Alkuun se oli tosi hurjaa, mutta muutamien toistojen jälkeen tuo jo rupesi hihnassa kiskomaan innoissaan putken suuta kohti. :)

Eiköhän tosta kaksikosta, ainakin Joikusta, varmaan myös Sumpasta, tule jotain. Kunhan päästään ahkerammin treenaamaan ja miekin opettelen liikkumaan eteenpäin, käskyttämään koiria oikein ja palkkaamaan oikea-aikaisesti. :---D

Ja loppukevennykseksi pari Joiku-kuvaa:

Sekä pari kuvaa Sumpasta ja Hänen parhaasta kaveristaan:

Näytelmäkuvia

Sain vihdoin nuo muutamat kuvat Sumusta, mitä otettiin pentunäyttelyn yhteydessä. Onhan se vielä rakenteeltaan ihan kakara, mutta ehkä se on sallittua. :)

Sumppa keulii

Tää ois tällanen hieno pituuttaan selvästi korkeampi koira. :>

Pentunäytelmiä ja vähän muutakin

Oltiin Sumuisen kanssa pentunäyttelyssä viime lauantaina. Sumppa oli pätevänä, niin kovasti halusi tuomarille Marja Talvitielle näyttää, että "kyllä mä osaan mennä maahan ja istua - kato vaikka!". Onneksi se malttoi seistäkkin. Arvosteluun oon tosi tyytyväinen, kyllä tosta vielä hieno kasvaa. :)

Erittäin hyvän tyyppinen, vahva, hieman tuhdissa kunnossa esitetty. Hyvä pää. Niukat etu-, hyvät takakulmaukset. Oikea ylälinja. Hieman liian laskeva lantio. Liikkeessä ylhäällä kannettu häntä. Oikea karvanlaatu. Liikkuu hyvin.

Tulos: PEK2 KP

Ollaan me muutakin tehty kuin harjoiteltu vain näyttelyjuttuja. Perjantaina käytiin Sumun kanssa Korkeavireen hallilla tokoagitreeneissä. Treenattiin perusasentoa, seuraamista, kapulan pitoa ja puomia. Muut meni hyvin, mutta puomi on edelleen aivan ylijännä juttu. Varsinkin kun kokeiltiin matalampaa ns. harjoittelupuomia. Sitten taas kun käveltiin täysikokoisen puomin ohi, niin tuohan innoissaan meni sitä katsomaan. Pätevä se on, pitää vaan kerätä vielä rohkeutta noinkin hurjiin juttuihin. :)

Eilen oltiin Renkomäki-hallilla tokotreeneissä kummankin koiran kanssa. Joikun kanssa harjoiteltiin ennakointia liikkeestä maahanmenon ja hypyn jälkeen olevien perusasentojen kanssa. Kunhan nyt jaksaisi useammin treenata niin eiköhän siitä jotain tulisi. Sillä oli taas tosi kiva vire, ei sellainen sähläys vire, vaan semirauhallinen, teki innokkaasti sivulletulot eikä lahnaillut seuraamisessa kauheasti. Päätettiin sitten treenit luoksetuloon, jonka toi teki ihan kymmenenpisteen liikkeenä. On se vaan niin hieno - toisinaan.

Sumun kanssa treenattiin rauhoittumista vaikka hallissa olisikin kolme muuta tekemässä juttuja + kaksi koiraa katsojina. Tyyppi keskittyi tosi kivasti perusasentoihin ja seuraamiseen. Näytettiin vielä kasvattajalle kuinka hieno noutaja se on. Se nostaa kapulan tosi kivasti maasta ja antaa minulle käteen. Tykkään Sumusta. <3

Eipä sen kummempaa, ensi lauantaina luvassa agilitytreenit ja 29. päivä on Kuopiossa jalostuspäivät johon ollaan Sumun kanssa menossa (todennäköisesti) vikaa kertaa pentuluokkaan. Sitä odotellessa. :)

Sitten loppukevennykseksi vielä pari Sumppa kuvaa. Mie pilasin pikkupojan maineen laittamalla sille pinkin kaulapannan, sydämellä. :---D

Minun koira oksentaakin ruusukkeita - entä teiän?

... On se niin mies.