Oisko tää nyt... Kymmenes bloggaus putkeen minkä voisin alottaa "se on niin pätevä. siitä on tullut niin hirveän kovin pätevä". Joskaan en voi mieltäni muuttaa. Sumu on hieno, ihan hirveän hieno.
Myö kävästiin lauantaina ja tänään treenailemassa tokoa, yllättäen. Lauantain teemana oli, että saan sen pysymään vapaana, vaikka kentällä muutkin tekee hommia. Sumu ei ihan järin innoissaan ollut, tai ainakin olisin parempaa virettä toivonut. Mutta nätisti se teki kuitenkin kaikenkaikkiaan, pettynyt olen noutoon joka meni pahasti perseelleen. Tai no eihän sitä kiinnostanut. Tosin Sumu nyt onkin siitä helppo koira, että jos on jotain yli +20c niin ei voi tehdä, muttei myöskään jos on vähääkään pakkasta. Ja tuolloin taisi olla just ja just +21c.
Noh, aloitettiin paikkamakuulla. Sumu teki oikeastaan kaksi paikkamakuuta. Molemmissa ryhmissä yhteensä kolme koiraa. Alkuun Sumu oli keskellä, ja vieressä oli (ilmeisesti vähän juoksuja aloitteleva) suomenlapinkoiranarttu, sekä Sumua pari kuukautta nuorempi toinen porouros. Ellen nyt aivan väärin muista (voi olla että parin päivän flunssa ja kuume on huuhtonut miun aivoista tärkeimmät yksityiskohdat), niin hyvin se pysyi. Pysyi jopa vaikka slk nousi ja kun muutaman kymmenen metrin päässä kentän laidalla meni pari basenjia. Palkkailin sitä välillä, yhteensä ekalle paikkikselle pituutta taisi tulla 3 minuuttia.
Tokassa paikkiksessa Sumu oli reunimmainen, siinä keskellä se toinen porouros, sekä vielä laidalla puolituttu Sumun ikäinen suomenlapinkoirauros Reino. Jälleen se pysyi vallan mainiosti, kävin taas muutamaan otteeseen palkkailemassa. Tällä kertaa pituutta paikkikselle tuli 2 minuuttia.
Tämän lisäksi sitten tehtiin tosiaan mm. vapaaseuruuta ja jääviä. Noudon lisäksi myös luoksetulo meni varsin lahnasti. Kyllähän poro parka ihan läkähtyy kun on noin kova helle. Ja kerran kun Löytynmäellä oltiin, niin pitihän sen kanssa hyppyäkin tehdä kun siellä hyppyeste sattuu olemaan. Alkuun vein palkan esteen toiselle puolelle, Sumu selkeesti katteli miun tekosia kun epäröimättä yhtään hyppäsi nätisti ja reippaasti. Sitten jätinkin palkan pois, jälleen Sumu hyppäsi hirmu nätisti ja sai palkan heti kun käännähti minuun päin. Tätä toistettiin vielä pariin kertaan ja voin sanoa, että eipä meillä hypyssäkään mitään ongelmaa ole.
Ja sitten tän päiväiset treenit. Pienestä kipeilystäni huolimatta päätin olla reipas (ja jättää menemättä kouluun) ja mennä treenailemaan tokoa. Treeniseurana meillä oli Hypno-beecee, Titja-nahka sekä Nova-aussie. Myönnettäkööt, etten pahemmin ollut ennen treenejä miettinyt, mitä tehdään, mutta päädyimpä siihen lopputulokseen, että alokas liikkuroituna. Aloitettiin kunnon koetyyliin luoksepäästävyydellä ja 2 min paikkamakuulla, seuranaan kaikki edellä mainitut koirat.
Luoksepäästävyys oli Sumun mielestä tosi hienoa ja se parikin kertaa nousi kun tuomari sitä tuli rapsuttelemaan, kun oli niin ihanaa kun joku rakastaa Sumua jee. Paikkamakuu meni erinomaisesti, toisin kuin yleensä, niin nyt en koko paikkamakuun aikana käynyt välipalkkailemassa. Myöskään Sumussa ei roikkunut hihna kiinni, vaan se oli täysin vapaana. Koko paikkiksen ajan tuijotteli mua, ei kiinnittänytkään huomiota muihin koiriin. Vähän paha paikka oli kun muutamien kymmenien metrien päässä ihan paikkiksen loppuvaiheella läheisellä kävelytiellä meni toinen koira, jota tuo sitten jäi tuijottelemaan ja heilutti häntää. Sain sen kuitenkin lopettamaan "ssssssshh" (tms) äännähdyksellä, jonka jälkeen sitten palkkasin kun huomio palasi minuun. Eihän se siitä varmaan olisi noussut, mutta haluun niin pelata varman päälle ton kanssa. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä paikkis.
Sitten liikkuroidut yksilöliikkeet. Tai vapaaseuruu jätettiin välistä kun hihnaseuruu meni niin hyvin (ja oli sen verran pitkähkö että vastasi lähes sekä hihna- että vapaaseuruita). Sumu pysyi nätisti kontaktissa, oli hyvin mukana kulmissa. Kerran tarvi perusasentoa korjata, mutta muuten sanoisin ettei mitään ongelmaa. Se oli hieno. Maahanmeno kympin arvoisesti. Luoksetulo myös, otettiin vähän pidempi matka kuin mikä on koeluoksetulo, tolla oli tosi nätti vauhti loppuun saakka. Seisomisen tuo pissi, mistä lie sika saanut päähänsä että se voi tulla mua vastaan kun palaan sen viereen. Tehtiin sitten tokan kerran ja tällöin meni hyvin.
Pienen tauon jälkeen Sumu teki myös AVO-kaukot, jotka jälleen hienot, enkä mie ainakaan sanoisin niissä ongelmaa olevan. Vauhtinoutoja tehtiin kans muutama ja ihan kivasti se noutaa. Vähän se ottaa turhan vinoon kapulan suuhun, mutta toisaalta en tiedä onko se sinällään ongelma kun se ei sitä missään kohtaa esim. pudota, taikka pureskele ym. Ei sillä ettenkö yrittäisi tehdä asialle jotain, että se ottaisi kapulan kunnolla suoraan.
Namipalkkailua mie tein liikkeiden välissä, joskin sitä ennen kehuin sitä suullisesti paljon. Sumulle tuntuu yllättävän hyvin palkaksi riittävän se, että meillä on hyvä yhteistyö, mie ite pysyn reippaana ja iloisena, jolloin Sumukin pysyy. Eiköhän me näillä ainakin alokas mennä läpi.
Ja eka koe häämöttääkin vain reilu kolmen viikon päässä, saako alkaa jännittää? Ihan harmittaa kun missään ei järkevien matkojen päässä järjestetä möllitokoja, kun sinällään ei mua johonkin Vantaalle/Helsinkiinkään saakka huvita lähteä mölleilemään (kun hyvä jos raaskisin ilmoittaa sinne saakka viralliseen). Toisaalta mun luottamus tohon koiraan alkaa jo olla aika suuri, niin paikkiksen kun yleisen vapaana pysymisen osalta. Pidetään vaan peukkuja ettei se keskeen kokeen keksi "ei helvetti tuolla on koira pakko mennä moikkaamaan".
Nythän meillä siis alkaa pahimmat ongelmat olla kai jo melkein ohi. Sanoisin, ettei Sumulle tokossa pahin kynnys ole liikkeiden oppiminen, taikka vireen ylläpitäminen (tämäkin kun kehittyy koko ajan kun aina pikkuhiljaa tehdään enemmän ja pidempää), taikka nami-/lelupalkattomuus, vaan juurikin se toisten koirien sietäminen myös vapaanaollessa.
Eiköhän meistä vielä jotain tule.
1 kommenttia:
http://nakkisoppa.blogspot.fi/2013/09/kysymykset-eivat-kasva-riveissa.html
Haastetta!
Lähetä kommentti