Jälleen kerran, olemme treenanneet tokoa. Mutta kun aiemmin meni huonosti/välttävästi, niin nykyään menee, voin sanoa että melkeimpä loistavasti! Sumulle taitaa tosiaan olla kasvamassa jotkut korvien ja aivojen tapaiset, eikä se enää ole tyhjä kuori jolla on toimintakyvyttömät antennit päässä.
Tokoa ollaan pyritty treenaamaan useaan kertaan viikossa. Välillä käydään monta kertaa viikossa kentällä treenamassa kavereiden kanssa, sekä joka päivä ainakin kerran tehdään edes pikkujuttuja kotona, kuten tiedätte. Mulla alkaa taas kerran olla vähän positiiviset fiilikset ton tyypin suhteen.
Liina ollaan treenatessa saatu jo ainakin suurimmaksi osaksi jättää historiaan. Eilisissä treeneissä en raaskinut sitä päästä liinatta vapaaksi, mutta muutamissa sitä edeltävissä treeneissä se on ollut vapaana hyvinkin pätevänä. Joskaan sen häiriönsieto ei vielä aivan täysin kestä vieraita koiria, jossa onkin vielä tekemistä jonkun verran. Mutta eipä se eilenkään ollut lähdössä kun kentän poikki meni pikkukoira, vähän vaan katseli, mutta keskittyi sitten taas minuun.
Seuruut sujuu varsin hyvin, pitää taas muistaa enemmän tehdä takapäätreeniä, jota ollaankin tehty, ettei tolla ihan unohdu että mites ne takajalat nyt olikaan käännöksissä ym. Vapaanaseuruuseenkin olen enemmän ruvennut kiinnittämään huomiota ja saanut jo jonkun verran sen jätättelyä ja laamailua korjattua. Hihnassa sen seuruu on varsin moitteetonta.
Jäävissä ei mitään moitittavaa, hienot on. Ainoa kompastuskivi on tyhmä ohjaaja joka jostain syystä sanoo maahan-käskyn korkealla äänellä (vaikka se pitää sanoa matalalla), ja seisomisessa sanoo seiso, vaikka pitäisi sanoa odota. Mutta hakkaan vielä pari kertaa lisää päätäni Harry Potter ja Feeniksin Kilta -kirjalla niin eiköhän se siitä.
Luoksetulo tolla on esim. maailman hienoin. Tai siis supumaailman hienoin. Siitä on vihdoin tullut nopea, se on nopea ilman mitään erillisiä nostatteluja. Se tekee sen nopeasti, vaikka tilanne olisi hyvinkin kokeenomainen, ilman suurempia riekkumisia tai jeejee-fiiliksiä. Joskin jeejee-fiilistä pitää pitää aina yllä. Aina.
Hyppy on yllättäen se vähiten treenattu liike. Tosin tässä on kyse omistajan laiskuudesta, on se niin rankkaa raahata pihalla kaksi tuolia vierekkäin, laittaa niiden väliin jääpallomaila/harja/younameit ja siihen päälle joku kangas. :| Ehkä mie kiskasen itteäni niskasta ja väsään sellaisen tohon heti huomenissa. Kuitenkaan hypyssä ei sinällään moitittavaa, mitä nyt sitä ollaan päästy treenaamaan.
Ja paikkamakuuta, mitä nyt ollaan viime aikoina pyritty vieraiden koirakoiden seurassa tekemään, niin ei suurempia ongelmia. Vähän toi paineistuu jos ei ole joku tutuista tutuin koira vieressä, muttei kuitenkaan usean minuutin paikallaolossa lähde mihinkään, näyttää vaan surulliselta ja heiluttaa surullisena häntää kun menen sen luokse.
Alokkaiden lisäksi ollaan jo aloiteltu avokasta ainakin jonkun verran, eli tehty niitä "uusia liikkeitä", eli noutoa ja kaukoja. Nouto on parasta, viimeaikoina ollaan pääosin tehty vauhtinoutoja kun porolla ei ole kauhean pitkät piuhat päässä ja se saattaa sen parin sekunnin aikana, mikä on heiton ja käskyn välillä, unohtaa täysin mitä ollaan tekemässä. Vauhtia siinä saisi kait aavistuksen olla lisää, mutta sinällään porovauhdiksi sillä on ihan hyvä. Kapulalle laukalla, takaisin ripeällä ravilla. Kelpaa miulle.
Kaukoissa ei ongelmaa. Huvittavaa sinänsä, kun me ei kyseistä liikettä olla edes hirveästi tehty. Muutamat kerrat olen sille talvella/keväällä naksutellut noita asentoja, mutta sitten unohtanut. Kun sitten treeneissä kaveri ehdotti että jee voitaisiin ne tehdä, niin ensifiilis oli vähän että lol ei onnistu. Mutta onnistuipa sittenkin, hemmetin pätevä poro. Eikä niissä näennäisesti ole oikeastaan mitään ongelmaa nyt sitten ollutkaan, ehkä suurimmat on se, että välillä tuo tarvii kaksoiskäskyn asentovaihdokseen. Ja tänään se ekaa kertaa otti askeleen asentovaihdoksessa, mutta tosin nälkäinen koira + lihapulla ei ole ehkä paras moodi tehdä kaukoja. Pätevä se kuitenkin on, en voi muuta sanoa.
Niin että kunhan joskus sadan vuoden päästä ollaan se ALO1 jollain ilveellä saatu, niin eipä ole sitten liian iso harppaus avoimeen. Piilopaikkis, luoksarin pysäytys ja AVO-hyppy enää niin avot (eheheh)!
Ja jaksan vaan kehua, miten pätevä leikkijä tosta on tullut! Siinä missä puoli vuotta sitten sain juosta ja hyppiä ja eläytyä kuin hullu, niin nykyään riittää vaan suurinpiirtein että näytän tolla lelua ja otan pari askelta lelu kädessä karkuun, niin poro on jo liekeissä. Se pätevästi murisee ja oikeasti roikkuu siinä lelussa kiinni, aiemmin kun se otti vaan etuhammasotteen, mitä irtosi heti kun lelua vähän vedettiin pois päin. Aika siistiä.
Rohkenin taas vilkuilla omakoirassa tapahtumakalenteria, ajatuksella että voisin koekuumettani lievitellä menemällä pörrökoiran kanssa kokeeseen. Tosin kun katselin, että syyskuun alussa olisi Hollolassa koe, niin heräsi pienenpieni innostus, että ehkä me poron kanssa kyettäisiin? Joskaan ei nyt liian suurta harppausta, ehkä pidetään tavoitteena se syyskuun lopun VAUn tokokoe. Seitsemän viikkoa aikaa saada poro koevalmiiksi. Jee.
Julkaisun kaikki kuvat on ottanut Mira P.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti