Treenipäiväystä

Tänään treeneissä päätin taas alkaa päivittämään blogiin treenailuja, koska muuten ne hukkuu johonkin ja unohtuu täysin.

Seuraksemme saimme Nastan, Limen ja Narrin, sekä Vuk-aussien. Ennen treeniä heittelin Supulle palloa, sen jaksaminen on kuumalla aurinkoisellakin kelillä kasvanut ihailtavasti. Toinen oli ihan liekeissä.

Teimme alkuun lyhyet paikkikset ja luoksarin, että saisin kaverin sanomaan minulle niistä vartaloavuista. Joita no, ei tietenkään nyt tullut kun kaikki keskittymiseni oli siinä että olisin itse mahdollisimman eleetön.

Seuraaminen, ihan hirveän rumaa ja väljää. Takapäätreeneistä huolimatta ei meinannut vasemmalle käännökset sujua millään. Se joko istui, tai kompuroitiin vaan toistemme jalkoihin. Teimme 270-asteen käännöksiä, joka tuntui jonkun verran auttavan. Väljyyden korjaamiseksi seurautin sitä myötäpäivään, jolloin koiran oli pakko tulla tiiviimmin seuraamaan, pysyäkseen oikeassa kohdassa. Ihan jees, vaikka itse vaatisin vielä enemmän. Mutta no, nämä nyt treenattavien asioiden listalle.

Tämän jälkeen heittelin sille taas hetken palloa, joka oli ihansupersairaankivaa. Miten miun koirasta on yhtäkkiä tullut pallohullu?

Paikallamakuun teimme kokeenomaisesti Nastan ja Vukin seurassa. Porolla taisi aivoissa pätkiä, maahanmenot oli hirveän rumia ja se meni ihan vinoon. Lisäksi se meni maahan tai nousi istumaan (en enää edes muista), kun viereistä koiraa käskytettiin. Höpöhöpö tyhäm ropo.

Pienen hengähdystauon jälkeen pääsimme treenaamaan hyppyä ja ruutua. Hypyn koitin virittää mahdollisimman lähelle Supun säkää, mutta mitäpä tekee poro - menee riman ali. Kerran hypytin sitä vapaamuotoisemmin, mutta taas kun tehtiin kokeenomaisesti, niin se sujahti riman alta. Laskin riman ehkä 45cm korkeuteen, jonka jälkeen ei enää yrittänytkään mennä riman alta. Yrittääkö minun 55cm säkäinen poro olla pienempi kuin todellisuudessa onkaan?

Ruutua tehtiin ensin muutaman kerran näyttöruutuna. Saattoi johtua kuumudestakin, mutta ton asennetta kys. liikkeeseen pitää kyllä korjata. "Vähän tässä jolkottelen ruutua päin, haistelen tässä näitä merkkejä, jaa jee kiva saan ruokaa kun menen nauhojen sisälle". Tiedä tuleeko se vauhti sitten siinä kun tulee liikkeeseen varmuutta, eikä se oli vain tälläinen joskus ja jouluna treenattu liike. Minun ehkä ihan aikuisten oikeasti pitäisi vihdoin hommata omat nauhat ja merkit... Koitin kuitenkin pitää koiralla hyvää fiilistä yllä ja teki se liikkeen pari kertaa ihan nätistikkin. Ehkä meidän AVO-haaveet ei tähän kaadu.

♥