How long must I search to find a real challenge?

Päädyin koirakuumeisena lukemaan Ilo-aussiesta kertovaa Toiveesta todeksi -blogia, jossa törmäsin 11 kysymyksen haasteeseen - ja mikäpä olisi parempaa ajanvietettä kuin niihin vastaileminen.

1. Mikä on lempirotusi? Miksi?
Ulkonäöllisesti suosikkirotuihini kuuluu ehdottomasti lapinporokoira, siperianhusky ja laikat. Pidän mahdollisimman "alkukantaisista" ja suden näköisistä koirista. Tosin näistä ei ainakaan jälkimmäiset istu oikein siihen, mitä rodulta sitten luonteelta haen. Luonteen puolesta ykköseksi kipuaakin australianpaimenkoira, bordercollie ja australiankelpie. Niistä kun löytyy enemmän sitä moottoria ja vietikkyyttä kuin aiemmin mainitsemistani.

© Irene Mei (Flickr.com)

2. Mikä on koirasi mielestä paras palkka?
Ruokapalkka on aina ollut ahneelle Supulle ihan ykkönen. Pitkän harjoittelun jälkeen myös lelupalkka on noussut arvoiseensa paikkaan - joskaan ei varmaan koskaan tule päihittämään nakkeja ja lihapullia. Joikulla namit on olleet aina ykkösenä, se leluista ääriharvoin kiinnostuu. Agilityssä tosin palkaksi riittäisi ihan vaan se tekeminen ja rapsutukset.


3. Mitä harrastatte?
Ei tällä hetkellä juurikaan muuta kuin tokoa, se kun tuntuu olevan Supulle ainoa laji. Mejästä ja peltojäljestä olen kiinnostunut, olisivat myös takuulla sopivia lajeja kummallekkin, mutta treenipaikkaa ja -ryhmää en ole vielä saanut keksittyä. Agilityä ollaan harvakseltaan Joikun kanssa tehty, tavoitteellisemmin en uskalla lähteä harrastamaan  kun koiran luustoa ei ole kuvattu.

4. Mikä lajeista on sinun suosikkisi? Entä koirasi?
Molemmat koirat on niin vahvasti nenäänsä käyttäviä tyyppejä, että mejä tai jälki olisi mitä uskottavimmin ihan huippuhauskoja. Oma suosikkini toko menettelee Supun kohdalla, tosin kauhea hinkkaaminen ei ole ihan tuon koiran juttu, asiat pitäisi ottaa suurpiirteisemmin. Jos Supu saisi päättää, niin toko olisi pelkkää noutamista. Joikun kohdalla myös agility sijoittuu suosikkilajiksi - se kun rakastaa mennä esteitä ja hyppiä.


5. Millainen on unelmiesi koira?
Hmm. Aihetta sivusinkin ensimmäisessä kysymyksessä, unelmieni koira on ulkonäöltään suht susimainen - ainakin jotain huskyn, poron tai laikan tapaista. Mieluiten riistan tai soopelin värinen. Väritys ei ole järin tumma, valokuvaamisen vuoksi. Kokoa koiralla ei tarvitse turhan paljoa olla, 45-55cm säkä on aikalailla ihanne. Tuskin on edes mainitsemisen arvoista, että koira on täysin terve ja elää ainakin sinne reilu 15-vuotiaaksi.
Unelmien koira omaa hyvän työmotivaation ja moottorin. Sillä on vahva saalis- ja laumavietti, riistaviettiä ei tarvitse olla. Se siis leikkii millä vaan, missä vaan, koska vaan. Leluiksi kelpaa niin patukat kuin pallon hakeminen. Koira on sen verran ohjaajapehmeä, ettei vaivaudu kyseenalaistamaan käskyjäni. Ei kuitenkaan liian pehmeä herkkis, että menisi ihan lukkoon jos sille sanoo kovemmin. Koira on ympäristökova, eikä hätkähdä vaikka pommi räjähtäisi vieressä.
Ja nyt sitten naureskelen täällä vastauksilleni, enkä voi mitään sille että tämä postaus tuli väkisinkin mieleen.

Onneksi edes sen verran omaan todellisuudentajua, että parista kohdasta olen valmis luopumaan koiraa etsiessäni. Kjeh.

6. Paras puoli koirassasi? Entä huonoin?
Supu on täydellinen, siinä huonoja puolia olekkaan. Supussa arvostan sitä kuinka se on niin vahvahermoinen tyyppi, mentiin sitten keskellä ei mitään tai vilkkaimpaan ruuhka-aikaan Helsingin Rautatieasemalla, niin molemmissa paikoissa se on ihan lungisti ja jaksaa kuunnella minua. Se ei turhia stressaile ympäristöään.
Huonoja puolia, noh.. Vaikka kovuutta koirissa arvostankin, niin Supun ohjaajakovuus on jo ehkä vähän liikaa minullekkin. Aina ei ole niin helppoa päästä samanmielisyyteen asioiden kanssa. Lisäksi se on niin söpö, että annan kurin vähän liikaakin tippua toisinaan sen kohdalla - joka sitten lähes poikkeuksetta johtaa ongelmiin kun koira alkaa entistä enemmän kyseenalaistamaan minua ja käskyjäni.


Joikun kohdalla paras puoli on siltä vihdoin ja viimein löytynyt treenimotivaatio. Kyllä sitä saikin etsiä, kissojen ja koirien kanssa.
Huonoksi puoleksi sanoisin Joikun älyttömän pehmeyden ja herkkyyden. Sanoin puolivuotta sitten tietyssä hallissa sille vähän kovemmin? Mamma mennään pois täällä ahdistaa. Ympäristö on liian jännä ja kovaääninen? Mamma mennään pois täälläkin ahdistaa. Viimekäynnilläni pesin ja harjasin Joikun? Hv en varmana tule edes moikkaamaan.

7. Onko sinulla "haaverotua", jota et kuitenkaan luultavasti tule koskaan ottamaan?
Haha ei tietenkään, hölmö kysymyskin. Tai siis on, paljonkin. Bordercollien ja australiankelpien luettelisin ensimmäisenä, mutta toisaalta takaraivossa pyörii pieni ajatus että jos sittenkin ainakin toinen näistä rodun edustajista minulle tulisi joskus. Ehkä.
Onhan näitä kaikkia, paimenkoirista hollanninpaimenkoirat, beauceron, belgianpaimenkoirat ja kettuterrierit. "Kaikki söpöt ja kauniit FCI 5 koirat", tollereita ja vinttikoiria unohtamatta. Onhan siinä haaveiltavaa.

8. Millaista koiraa etsit seuraavaksi?
Enkös mä 5. kohdassa tähän jo vastannut? Ai ei oo realiteetit kunnossa? No tota. En nyt sen enempää uskalla sanoa ja nostattaa omia haaveitani, kuin että eräänlainen paimenkoira - australialainen sellainen - olisi eräällä tapaa hakusessa.

9. Oletko aina ollut tietoinen siitä, että koirat on Se Sinun Juttusi?
En todellakaan. Pienenä, elikkä siinä alle 8-10 -vuotiaana, inhosin ja pelkäsin koiria. "Koirat on ällöjä ja tyhmiä, kissat on paljon parempia", oli yksi pikku-Ainon eniten suusta kuulema lause. Jos nyt unohdetaan ne kuinka paljon ylistin kissoja, koska onhan ne nyt söpöjä ja kivoja ja kaikkea. "Eihän koirista ole edes mitään hyötyä", saatoin tapella koulukaverin kanssa - joutuen tosin myöntämään, että koira on ehkä aavistuksen hyödyllisempi eläin ihmisen apuna, kuin kissa. Pelkäsin myös kovasti erityisesti koirien haukkumista, jos mummin luona naapurin äänekäs terrierimix eksyi mummolan pihaan, aloin mitä todennäköisimmin itkemään ja pelkäsin pientä noin 30cm korkeaa koiraa kuollakseni. Siitä huolimatta mummin westie taas oli mitä ihanin ja aina vierailun jälkeen itkin koko loppupäivän kun minulla oli niin hirveä ikävä Lotta-koiraa.
Tiedä sitten mikä minun päässäni siinä 10-12 -vuotiaana naksahti, kun oma koira olikin yhtäkkiä pakko saada. Eikä ole vielä mennyt maku koiraharrastukseen.

10. Miltä koirasi näytti pentuna (kuva)?


Ai että tekee hyvää pentukuumelle tälläisten katseleminen...

11. Miltä koirasi näyttää aikuisena (kuva)?



Ketään en osaa haastaa mukaan, joten vastata saavat kaikki halukkaat. Koska tällä hetkellä ei mielikuvitus toimi uusien kysymysten keksimiseen, niin röyhkeästi käytän parin vuoden takaisia kysymyksiäni:

1. Tuleeko sinulla välillä koirien kanssa tai muuten vaan koiraharrastuksen parissa hetkiä, jolloin mietit miksi ihmeessä tätä harrastat.
2. Mitkä on koirien kanssa ja koiraharrastuksesa ehdottomasti parhaat puolet, joita jäisit ikävöimään jos tämän kaiken joutuisit jättämään.
3. Ketä elokuva- tai sarjakuvahahmoa koirasi muistuttaa mielestäsi eniten?
4. Onko koirassasi jotain puolia tai ominaisuuksia, mitkä poistaisit koirastasi jos mahdollista?
5. Mikä oli ehdoton ykköskriteeri koiraa hankkiessasi?
6. Miksi päädyit juuri siihen rotuun mitä koirasi edustaa?
7. Mikä on ehdoton koiraharrastuksen kuninkuuslaji mielestäsi? Ei tarvitse olla joku mitä harrastat itse, voi myös olla joku mitä ihailet suuresti.
8. Jos voisit valita koiran vain värin perusteella, minkä värinen se olisi? (Huom. pinkkejä ja vihreitä koiria ei lasketa.)
9. Onko sinulla koiramaailmassa jotain ehdotonta idolia, jota ihailet (esim. kasvatustyön, koulutusmetodien tai kenties koiravalokuvien perusteella). Kuka?
10. Jos saisit suunnitella koirasi luonteenpiirrettä vastaavan kaulapannan - millainen se olisi? Yksivärinen nahkainen puolikuristava, vai kenties röyhelöiden ja kukkasten peittämä silkkipanta? Mielikuvitukselliset vastaukset kunniaan.
11. Jos voisit vaihtaa koirasi nimen nyt kun olet tuntenut sen jo paremman aikaa, miksikä vaihtaisit sen? Vai pitäisitkö sen kenties samana edelleen?

1 kommenttia:

Jenny kirjoitti...

:-)

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.