Muutin maanantai-iltapäivänä uuteen asuntoon, luonnollisesti Supu mukanani. Siinä aikani ihmeteltiin huomattavasti aiempaa asuntoamme suurempaa kämppää ja katseltiin parvekkeella ohikulkevia koirakoita. Yhdeksän aikaan illalla Supu oli käynyt lepäilemään olohuoneeseen ja itse ajattelin että voisin kehdata pelata hetken. Muutaman tunnin kuluttua ajattelin ruokkia Supun kun sen ruoka oli sulanut sen verran että sitä sai pilkottua. Laitoin lattialle ruokakupin ja ihmettelin, ettei herra ollut jo sännännyt kuola valuen keittiöön. Menin olohuoneeseen ja sanoin Supulle, että hei tyyppi täällä olisi ruokaa tarjolla. Supu vääntäytyi ylös todella hitaasti ja kivuliaan oloisesti, laahusti keittiöön.
No, tyhmempikin tossa kohtaa tajuaa että nyt ei kaikki tosiaankaan ole kunnossa. Toivoin, että sillä olisi vain maha sekaisin ja koska herralla on pienehköä taipumusta draamailuun, niin en heti vajonnut epätoivoon. Painuttiin ulos, tai no, lähinnä raahustettiin hitaasti koiran vauhdilla. Heti kulman taakse päästyämme tuo sitten ulostikin - osittain kiinteää, osittain löysää tavaraa, josta en siihen hätään osannut päätellä mitään. Jäykkyys ja hitaus ei kuitenkaan tällä kadonnut, lopulta päädyimme kävelemään ehkä 200 metriä hitaasti, jonka aikana koira aina välillä pysähteli. Se ei edes pissannut, mitä se yleensä tekee lyhyemmälläkin kävelyllä useampaan otteeseen.
Koska itse olen niin teräshermo, niin en voinut estää paniikin nousemista. Katsoessani koiraani toivoin että tämä olisi vain pahaa unta ja kohta heräisin, terve ja iloinen Supu viereltäni. Näin ei kuitenkaan käynyt. Menimme sisälle, jossa Supu jäi eteisen nurkkaan makaamaan. Koira, joka yleensä lähes kaiken aikaa viettää sisätiloissa aikansa muutaman metrin säteellä minusta.
Itse syöksyin tietokoneelle selostamaan Facebookissa muutamalle kaverille tuon tilasta ja voisiko heillä olla ideoita. Vähän väliä kävin vilkaisemassa koiraa, joka hetken kuluttua alkoi kevyesti tärisemään ja säpsähtelemään. Onneksi sainkin ihmisiä kiinni ja sain kuulla että jos on tarve lähteä yöllä päivystykseen niin saa herättää, kyyti onnistuu. Monta kertaa meinasin jo yöllä soittaa päivystykseen ja kysyä neuvoja, mutta koiran tila ei vaikuttanut kuitenkaan niin akuutilta, joten päädyin vaan seurailemaan sen vointia.
Kolmen maissa ystäväni Suvi tuli käymään kuumemittarin ja omaani paremman koiratietämyksen kanssa. Mitattiin Supun lämpö, joka oli 39-astetta, eli normaalilämmön ja kuumeen rajoilla. Koiran liikkuminen oli edelleen jäykkää, hidasta. Istuessani lattialla se koitti tulla syliin, mutta sillä kesti pitkään että se sai edes paikannettua takaraajansa oikein. Hetki siinä seurattiin koiraa ja googleteltiin että mikä sillä voisi olla. Tosin koira ei ollut oksentanut, joka suurimpaan osaan taudeista oireisiin kuului. Jäimme siis vain arvuuttelemaan. Koitimme myös oksettaa koiraa suolan avulla, tuloksetta.
Niin vastahakoinen kuin Supu olikin, käytimme sitä ulkona, josko se pissaisi. Kävelimme tuon saman muutamansadan metrin kierroksen kuin aiemminkin, jonka lopuksi tuo pissasikin onneksi. Kävelyssä tai vauhdissa ei kuitenkaan tapahtunut muutosta. Sisälle tultuamme tuo söi aiemmin lattialle jääneet ruuat, sekä joi runsaasti vettä. Tämän jälkeen koira kävi makoilemaan.
Suvi jätti minulle kuumemittarin Supun tilan seuraamista varten, sekä 7,5mg Mobic -kipulääkkeitä. Päätin lopulta itsekkin nukkua hetken kun kello näytti lähemmäs viittä aamulla. Laitoin kuitenkin herätyskellon soimaan hieman vaille kahdeksan, jotta pääsisin heti soittamaan Supulle eläinlääkäriaikaa.
Muutaman tunnin unien jälkeen painuin ensimmäisenä mittaamaan Supun lämmön, joka oli nyt noussut 39,5-asteeseen. Käveltiin taas lyhyt lenkki ulkona, jonka aikana tuo pissasi muutamaan otteeseen. Liikkuminen oli edelleen yhtälailla jäykkää ja hidasta. Sisälle päästyämme Supu kävi jälleen makoilemaan. Itse sain soitettua sille eläinlääkäriajan Päijät-Hämeen eläinlääkäriasemalle kello 17:45. Sitten alkoi tuskainen lähes kymmenen tunnin odottelu, että päästäisiin eläinlääkäriin.
Päivä kului seuraillessa koiran tilaa, se aina välillä nousi vaihtaakseen paikkaa. Välillä läähätti. Muutaman kerran se jopa näytti siltä että se oikeasti sai nukuttua. Käytin sitä muutamaan kertaan ulkona, mutta ulostamaan se ei suostunut. Positiivista kuitenkin, että kävely ei enää ollut niin jäykkää ja hidasta, se jopa nosti kevyen ravin ajoittain. Puolenpäivän jälkeen annoin sille puolikkaan Mobicin, jonka myötä tuo tuntui sitten hieman piristyvän. Toisaalta sitten tulikin toinen ongelma - Supu ei enää kyennyt istumaan tai menemään maahan. Otin kännykällä videon mistä näkyy koiran käytöstä.
Aikansa käveltyään ympäriinsä se hyppäsi sängylle, johon pääsi makaamaan. Kuumetta olin tuona aikana mitannut, nyt se oli laskenut 38,7-39 -asteeseen.
Viiden maissa lähdimme eläinlääkäriin. Kävelimme lyhyen matkan parkkipaikalle ja Supu jopa ravasi, sekä muutenkin vaikutti hieman pirteämmältä ja omalta itseltään.
Eläinlääkäriasemalla otettiin verikokeet, joissa kuitenkin näkyi että veriarvot on normaalit. Eläinlääkäri tutki Supun kauttaaltaan, mutta ei siinä mitään näkyvää tai tuntuvaa löytänyt. Ainoa, että sillä tuntuu alaselkä jäykältä ja lihakset on suht kuumat. Viikon tulehduskipulääkekuurin kanssa lähdimme kotiin. Kotiin kävellessä tuo jopa vihdoin suostui ulostamaan - tällä kertaa täysin kiinteää tavaraa. Lääkkeen annettuani alkoi koira vaikuttaa enemmän taas normaalilta omalta itseltään. Muutaman tunnin kuluttua se jopa kykeni istumaan, vaikka onkin normaalia hitaampi.
Nyt sitten koiran tilaa seuraillessa. Tämä päivä on ollut taas monin osin varsin tavallinen. Supu on lenkillä mennyt normaalia ravia, on ollut taas enemmän mukana arjessa ja muutenkin vaikuttanut liki kaikinpuolin suorastaan terveeltä. Jää nyt sitten toistaiseksi arvailun varaan, että mikä sillä on. Nivelrikko? Selkänikamissa jotain? Lihastulehdus?
Koitan tuolle ensiviikolle varata aikaa fysioteraupetille, jos oltaisiin sen jälkeen hieman viisaampia. Ainakin lonkat ja selkä tullaan varmaan tässä kevään-kesän aikana kuvauttamaan.
tl;dr Maantain ja tiistain välisenä yönä huomasin, että Supu on tosi jäykkä ja hidas ja kipeän oloinen. Sillä oli noussut lämpöä, eikä se alkuun halunnut edes syödä. Päivän myötä se onneksi vähän reipastui, jaksoi kävellä reippaammin ja oli aavistuksen enemmän oma itsensä. Tosin sitten tuli toinen ongelma - se ei enää pystynyt istumaan taikka menemään maahan.
Eläinlääkärireissussa ei juuri mitään merkittävää selvinnyt. Veriarvot on kunnossa, koirasta ei löytynyt mitään selvää kivunlähdettä joka aiheuttaisi noita vaivoja. Jää sitten van arvailuksi, että onko sillä nivelrikkoa, selkänikamissa jotain, vai kenties jonkin sortin lihastulehdusta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti