Koirakyselyä

Minua ihan alkoi lapsettaa niin pakko vastata koiramieltymyksiä ym koskevaan kyselyyn, jonka team brenna07 -blogista bongasin.

Mitkä ovat tällä hetkellä lempirotujasi?

Vaikka lappalaisia omistan, niin mieltymykset on vahvasti viimeaikoina kääntyneet ykkösten rotuja kohtaan. Sieltä "lemppariroduiksi" karsiutuu australianpaimenkoira ja bordercollie, vähän myös australiankelpie. Jotka ovatkin tällä hetkellä oikeastaan sanoisinko että ainoat rodut joita voisin ja haluaisin harkita seuraavan koirani roduksi (kyllä, pidän teitä vielä jännityksessä).
Muita lempirotuja jotka ovat ja pysyvät, mutta eivät ole sellaisia joita lähtisin heti itselleni harkitsemaan, ovat belgianpaimenkoira, hollanninpaimenkoira, kettuterrierit, englanninsetteri, novascotiannoutaja, venäjänvinttikoira ja silkkivinttikoira. Sekalaista sakkia siis. Mutta noistakaan ainoat mitä voisin itselleni harkita, ovat holsku ja tolleri. Tosin en koskaan lakkaa haaveilemasta agi- ja näyttelyfoxista, tai ikiomasta borzoista/silkenistä.


Salainen haaverotusi?

No tossa mulla äsken tulikin, että ehkä nuo foxit, setterit ja vinttarit voisin lukea "salaisiksi haaveroduiksi". Joskaan ne nyt niin salaisia ole. Ehkä yksi on skyenterrieri. Mikälie niissä viehättää (lue: en pidä pitkäselkäisistä, runsasturkkisista ja lyhytraajaisista koirista).
Myös (ratalinjainen) whippet ja grey on niitä "ah saatan ehkä vähän salaa haaveilla" -rotuja. Eikä pidä unohtaa mudia tai rhodesiankoiraa. Mutta nää nyt on enemmän tällaisia pieniä ihastuksia, eikä niinkään salaisia haaverotuja.


Lempikoiraharrastuslajisi?

Hmm, no me harrastellaan aika yksipuolisesti. Sumun kanssa pääosin tokoa, silloin tällöin pk-jälkeä. Joikun kanssa agia, silloin tällöin tokoa. Ehkä toko siinä mielessä, että sitä on helppo harrastaa oikeastaan missä vaan, eikä tarvitse hillittömiä viritelmiä sitä varten (paitsi tietenkin sitten ylemmissä luokissa). Joskin sekin välillä menee vähän turhan pilkunviilaukseksi.

Agility taas on ihan hirmu kivaa, joskin itse olen siinä ketterä kuin norsu posliinikaupassa, ja ohjaamiset on mulla vielä hakusessa. Tosin ehkä se annetaan anteeksi kun empä miekään agia ole tehnyt tosissani kuin vasta pari kuukautta.

Pk-jälki on hauskaa, mutta siinäkin kun pitää löytää joku mahdollisimman koskematon metsäalue ja autotta treeneissä käyminen on niin kauhean hankalaa.

Eh, no sanotaan niin että koiraharrastuksessa parasta on koiran kanssa yhdessä tekeminen. Ei niinkään se että mitä lajia ollaan tekemässä.


Inhokkilajisi? Miksi?

Ei mulla sinänsä inhokkilajiakaan ole. Mitään sellaista en ole vielä kokeillut mistä tulisi olo "hyi ei tätä enää ikinä".

Tosin tottakai näyttelyitä kohti herää heti negatiiviset tunteet, ihan vaan sen takia millaisiksi se on koiranjalostuksen saanut (ja jotkut reppanat vielä ajattelee että se jollain tapaa tukee koiran jalostusta). Mutta näyttelyitä en harrasta kuin hyvin satunnaisesti, niin olkoot mitä on. Minen välitä.

Kuvan koira ei liity mitenkään tekstiin tai minulla ei ole negatiivisia tunneyhtymiä sitä kohtaan.

Mitkä ominaisuudet koet tärkeinä koirassa?

Ehken niinkään mieti yksittäisiä ominaisuuksia, vaan kokonaisuus on tärkeä. Että koira niillä ominaisuuksillaan muodostaa tasapainoisen ja hyvän harrastuskoiran. Pari mitä nyt tulee mieleen (heh, huomatkaa että minulla tuppaa termit olemaan vähän hakusessa)...

Koiralla on oltava hyvät hermot. Sen tulee kyetä vaikka vilkkaimmassa näyttelyssä käydä lepäämään, sen sijaan että sohisi ympäriinsä, piipaten ja haukkuen. Koiran on oltava myös ihmisystävällinen. Ehkei sellainen mikä tunkee nuolemaan kaikkien vastaantulijoiden naaman märäksi, mutta avoin ihmisiä kohtaan. Joskin pidättyväisyys on ok. Agressiivinen koira ei saa olla. Koiran on mielestäni hyvä olla suht ohjaajapehmeä. Ei liian, että se pienestä äänenkorotuksesta kaatuu paniikissa omistajan jalkoihin, tai painuu häntä koipien välissä sängyn alle. Ympäristöä kohtaan sen on kuitenkin hyvä olla varsin kova, vaikka pommi räjähtäisi, niin se ei siitäkään hätkähtäisi.
Mielestäni koiralta on hyvä löytyä myös miellyttämishalua, se tekee mielellään töitä omistajan kanssa. Eikä harrastuskoiralla voi ahneutta tai leikki-intoa arvostaa koskaan liikaa. Vahva lauma- ja saalisviettisyys on myös hyviä ominaisuuksia.


Rotu/rotyryhmä, jota et voisi koskaan ottaa, miksi?

No ainakaan nelosesta, koska tosiaan lyhytraajaisista koirista en pidä. Lisäksi mäyräkoirilla on omaan makuuni liikaa riistaviettiä. Sama muilla metsästysroduilla, että sellaista en haluaisi, eli ryhmät kuusi ja seitsemän, ehkä myös vähän kolmonenkin sulkeutuvat pois. Eikä ryhmässä yhdeksän ole yhtäkään itseäni miellyttävää rotua.

Ei, minulla ei ole negatiivisia tunteita myöskään tämän kuvan koiraa kohtaan.

Jos et voisi ottaa koiraa, minkä eläimen ottaisit?

Eiköhän se kissa olisi. Joskin niitäkin löytyy tällä hetkellä jo viisi kappaletta. Olen myös miettinyt rottaa, chinchillaa ja frettiä, joista ensimmäistä olen ihan tosissani vakavissaan harkinnut ottavani vielä joskus.


Lapsuuden koirarotuhaaveita?

Bichon frisé tietenkin, onhan ne sentään söpöjä pallopäitä. Myös mopseista joskus pienenä haaveilin. Ihme kakara olen ollut. Eikä söpöt karvapallorodut, kuten pomeranianitkaan ole huonompi vaihtoehto ollut. Myös kiinanharjakoirat on kivoja hihi.
Joskin lapsena pelkäsin hieman koiria (tai en ainakaan hirveästi niistä pitänyt). Aloin itkemään kun mummon naapurissa asuva terrieri (olisiko parsoni tai joku ollut) haukkui, ja jouduin paniikkiin kun sukulaisten kouluttamaton innokas nuori bullmastiffi varateli kenkiä jalasta.


Koiriin liittyviä intohimoja/pakkomielteitä?

Voisin melkein vastata, ettei multa löydy mitään intohimoa tai pakkomiellettä. Tosin jos olisin rikkaampi niin ostelisin varmaan uusia pantoja, hihnoja, noutokapuloita, leluja ym harvase viikko. Tosin olen hirveän pihi...

Millä teemalla nimeät koirat?

Ei minulla tässä mitään teemaa ole. Tai no suht suomalaisena yritän pitää, mutta se nyt on varsin löyhä teema. Ja sanottakoot että nimessä on hyvä olla joku ns. kovempi kirjain, kuten R tai S (kuten Joikun nimestä huomaatte...)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Ei liian, että se pienestä äänenkorotuksesta kaatuu paniikissa omistajan jalkoihin" Haha, anteeksi meinasi lentää juomat näytölle. :D En tiedä mutta oli vaan niin sopivasti sanottu :D

Ja tuosta lapsuuden haaveilusta, mäkin pienenä halusin mopsin. Ihan oikeasti. Katselin kasvattajia ja vinguin äidiltä. Onneksi äiti ei antanut tuolloin lupaa. En tiedä mikä päähänpisto se oikein oli. En ottaisi ikinä mopsia, enkä kykene ymmärtämään miten olen joskus halunnut sen kaltaisen koiran. :D (Anteeksi kaikki mopsien omistajat)

kansas kirjoitti...

Moi,
eksyin tähän blogiin ihan sattumalta ja käydessäni katsomassa ottamiasi kuvia kuvat.fi, niin huomasin että kameran eteen on sattunut meiän valkkarineiti:
http://porokoira.1g.fi/kuvat/Koiratapahtumat/Helsinki+FCI+1-2+ryhm%C3%A4n%C3%A4yttely+ja+kaikkien+rotujen+pentun%C3%A4yttely+3.8.2013/_MG_3264.jpg

http://porokoira.1g.fi/kuvat/Koiratapahtumat/Helsinki+FCI+1-2+ryhm%C3%A4n%C3%A4yttely+ja+kaikkien+rotujen+pentun%C3%A4yttely+3.8.2013/_MG_3267.jpg

Saisiko Vilan kuvia käyttää meiän (tulevassa) blogissa: wssvila.blogspot.fi ja mahdollisesti kotisivuilla, ym. ? Tässä miun sähköposti: sanna.lakanen@hotmail.fi

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.