Eniveis, Joikun sain vihdoin viimein vietyä luonnetestattavaksi 7. huhtikuuta. Testi oli Orimattilassa, tuomareina toimi Mikael Laine ja Sami Heikkilä.
Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: -1 haluton
Taisteluhalu: -2 riittämätön
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
- laukausaltis
Loppupisteet +98
Testituloksesta tuli paljolti Joikun näköinen, sellainen mitä olin ehkä osannut odottaakkin. Ehkä temperamentti ja hermorakenne eivät ihan sellaiset olleet kun olisin voinut odottaa, mutta eipä siinä mitään.
Testin alussa Joiku seisoskeli siinä miun vieressä, eikä pahemmin kiinnittänytkään huomiota tuomareihin tai testin sihteeriin (miksikä sitä kutsuisi). Vasta kun tämä kyykistyi ja kutsui Joikua niin se meni moikkamaan. Tästä kait syntyi tulos "aavistuksen pidättyväinen". Tosin Joiku nyt ei olekkaan ehkä se avoimin "ah kaikki rakastakaa minua" -tyyppinen koira.
Leikkimään se ei innostunut millään. Keppiä kohtaan saattoi osoittaa pienenpientä kiinnostusta, mutta ei se ollut halukas lelua ottamaan suuhun tai mitään. Silloinkaan kun itse yritin sitä leikittää. Voi olla että tilanne hämäsi sitä paljon, eikä se muutenkaan ole mikään järin innokas leikkimisen suhteen. Eilen tosin sain sen kotipihassa osoittamaan vähän kiinnostusta keppiä ja narulelua kohtaan.
Kelkkaa se säikähti sen tullessa kohti. Se huusi aivan raivona sille takanani. Ja itse en tietenkään voinut olla nauramatta, vaikka koitin naamaa pitää peruslukemilla. Kuitenkin kelkan tullessa viereeni, houkuttelin Joikua sen luokse ja se tuli reippaasti, arastelematta sitä nuuhkimaan.
Uhkaus oli Joikun mielestä taas aika "hohhoijaa, mitä nyt vielä" -tyyliä. Taisi se vähän säikähtää (nyt en tarkalleen muista) alussa, ja tuomarinkin luokse se meni vähän epäillen.
Haalaria ja tynnyriä taidettiin molemmat säikähtää yhtälailla. Jopa minä, vaikka tasan tiesin mitä tuleman pitää. :D Niitäkin kuitenkin sitten jälkeenpäin Joiku pystyi ihan reippaasti menemään kanssani katsomaan, eikä suuremmin arastellut.
Pimeässä huoneessa Joikulla oli ilmeisiä vaikeuksia löytää minua. Monta kertaa piti yskäistä ennenkuin koira tuli luokseni, siinäkin tapauksessa Joiku sitten vaan säntäsi ohi katselemaan ympärilleen... :D
Seinä oli vähän pettymys, sillä tuomari ei jatkanut hyökkäystä järin pitkälle. Kerran Joiku siinä haukahti, eipä paljoa muuta.
Testi kyllä kuormitti sitä kauhean paljon, sen huomasi laukauksissa. Aiemmin, ennen meidän testin alkua Joiku oli miulla ulkona pissatettavana, kun aiemman koiran laukaukset tuli. Tällöin Joiku vain nosti hieman korvia ja katsahti ympärilleen. Testin kuormittamana se ensimmäisestä säikähti, toisen kohdalla se pyrki testipaikalla olevan auton alle turvaan.
Vähän heikot selitykset, pahoitteluni siitä. Videota yritän jossain kohtaa nettiin saada. Alla Mira Pennasen ottamia valokuvia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti