No joo, mulla oli molemmat koirat mukana ja mentiin taas asenteella, että josko noilla olis hyvä päivä. No oli. Alkuun Sumu lähti jo haahuilemaan taas metsää kohti, mutta tuli sitten kuitenkin miun luokse ja oli ihan jee jee kivaa päästä tekemään hommia. Tehtiin kokeenomainen alokasluokan seuraaminen. Kerran tarvi nyppästä sitä täyskäännöksessä hihnasta, mutta muuten se teki niin hienosti että meinasi tippa tulla linssiin. Siitä on tullut niin pätevä.
Seisomiset alkaa jo sujua. Sumu tarvitsee vielä pienen käsiavun pysähtymiseen, jottei kävisi maahan. Päätettiin, että meillä on nyt kotihommina opetella seisominen takapalkkauksella (vai urr miksikä sitä kutsuttiin, lahopää ei muista :D). Luoksetulo on NOPEA. En tiedä, siitä on vaan yhtäkkiä tullut niin hieno. Enää siihen tarvitsee hioa loppuun perusasento, mutta pääasia on että saisin koiralle siihen kunnon vauhdin. :)
Paikkamakuussakaan ei ole mitään ongelmaa, en tiedä kuinka pitkä, mutta ihan hyvän mittainen paikkamakuu tehtiin treenien lopuksi. Kävin sitä välillä palkkailemassa, mutta hienosti se oli toisen uroksen vieressä, ei mitään ongelmaa.
Meillä alkaa paketti olla tosi hyvin kasassa. Vielä pitää tehdä lisää treeniä häiriössä ja enemmän kokeenomaisia juttuja. Mutta on se hieno! Ja me päästään pian kokeisiin! Huippua! Sumu on niin hieno ja pätevä pieni possu, voi että mie rakastan tuota koiraa. :D Tavoitteena olisi päästä nyt keväällä kokeeseen, pitää vaan kattoa joku kiva koe tästä lähellä. Lappalaiskoirat ry:n tokon joukkue SM-kilpailuihin olisi kans ideana hankkiutua kesäkuun lopussa.
Mutta sitten Joiku. Joiku pieni tyhmä homopetteri. Se on kyllä vaan niin maailman hassuin koira ettei miulla pokka pidä sen kanssa hommia tehdessä. Joiku tekee omalla persoonallisella tyylillään, koska mä en ole itseasiassa enää jaksanut kiinnittää huomiota muuhun kuin siihen, että koiralla on kivaa. Ja Joikullahan on. Liikkeet voi mennä vähän sinnepäin, ei tarvitse olla just niin tarkkaa. Eipä me kuitenkaan välttämättä koskaan alokasta ylemmäs nousta. Joiku teki siis alokkaan kokeenomaisesti, paikkamakuuta ja hyppyä lukuunottamatta. Seuraamisten jälkeen palkkasin sen ja liikkeitten välissä jotain perus Joiku-pelleilyä, eli takajaloilla hypintää ja volttien heittelyä.
Mä en ois ikinä uskonut, että tulen sanomaan Joikun menevän jo ylikierroksille tossa tekemisessä. Sehän on Joiku, Joiku maailman rauhallisin apaattinen Joiku. Mutta niin se vaan, loppupelissä alkoi keskittyminen sillä jo rakoilla ja se vähän väliä hyppäs perusasennosta seisomaan. Tosin sitä en tiedä mikä tohon auttaisi, karjumaan sille ei kannata ruveta kun se menee raukka ihan palasiksi. Ehkä mä en tee mitään, Joikulla olkoot hauskaa. Voisin kokeilla joku päivä josko se innostuisi treeneissä leikkimään. Joskus se leikki tosi hienosti, mutta ei ole viime aikoina pahoimmin leluista innostunut.
Ja hei jee, viikon päästä Joiku menee ekaa kertaa kahden vuoden tauon jälkeen näyttelyyn! Saa nähdä mitä Esa Ruotsalainen tosta tykkää, ainakin karvaa sillä on nyt. Liikaakin. :D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti