Haltinmaan Sade & Taimiston Pimeäaine

Kuvabloggausta

2012-01-21T13:48:00.000-08:00

Tänään oli kuvailupäivä, joten sen ansiosta kuvabloggaus.

Sumu on olevinaan niin hurja...

Kukkulan kuningas. :>

Tuota noin...

Sumpan oma lapanen, ihmisen kera.

Joiku edustaa.

Sumun ilme. <3

Joiku ei tykännyt.

Mihinlie Sumu vie Joikua, ei varmaan mihinkään mieluisaan paikkaan, Joikun ilmeestä päätellen.

Joikua rupesi ärsyttämään...

...joten se antaa samalla mitalla takaisin.

Porolapsi joutui alistetuksi.

TAAHHTTOOOO POOOIIIISSSS

On se elämä vaan niin kurjaa.

Pitkästä aikaa aksaa

2012-01-18T00:49:00.000-08:00

Vasta nyt saan aikaiseksi kirjoitettua jonkinlaisen koosteen lauantain agilipitreeneistä.

Joiku oli HUIPPU. Jos mulle ois pari vuotta sitten kerrottu, kuinka hieno aksapaksa koira tosta tulis, jos rupeisin agilityä harrastamaan, en ois todellakaan uskonut. Onneksi silloin kesällä päädyin tuota kokeilemaan... Tehtiin pisin rata minkä Joiku on koskaan tehnyt: 6 estettä (hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy). Alkuun tehtiin parin esteen pätkissä, mutta kokoajan lisäiltiin sitten esteitä lisää. Vahvistettiin myös eteenmenoa tuolle. Joiku teki tosi pätevästi ja korjas hienosti ite virheitä. Se välillä esim. hypyn ja putken välillä tuli muhun kiinni, mutta korjaantu hienosti kun sanoin "putkeen". Toi tekee niin innoissaan, muttei oo ennakoinut esimerkiksi ekaa hyppykäskyä kun vasta kerran pari, joka on tosi hyvin siihen nähden, että toi ennakoi ihan liikaa esim. tokossa.
Agility on kyllä niin Joikun laji, Joiku tekee täysillä tai ei ollenkaan - ehkä me se toko lopetetaan sitten Tk1:n jälkeen - jos sitä nyt koskaan saadaan. Kunhan päästäisiin nyt agilityä treenaamaan säännöllisesti, niin miullahan ois pian jo valmis aksakoira. Kattelin jo noita kisoja, niin tavote ois päästä tän vuoden lopulla virallisiin. Onnistuuko se - sitä en tiiä...

Sumppa taas on tuollainen pikku kakara jota kaikki jänskättää. Tai no puomi ainakin, koitettiin kolmen ihmisen voimin saada tuo menemään puomille, mutta pääsi just ja just tasanteen alkuun asti, kun jäätyi ihan täysin. Se ei vaan pystynyt enää tekemään mitään, joten tyydyttiin nostamaan se pois. Tehtiin sitten niin, että laitoin nameja puomille ja Sumppa sai ottaa ne ihan silleen kun ite kokee parhaaks. Eiköhän sekin jossain kohtaa rohkaistu siihen puomille menemään. Sumun kanssa tehtiin pääosin putkiharjoituksia. Treenien ohjaaja, Sumun kasvattaja, oli putken toisessa päässä namien kanssa ja mie lähetin sen putkeen. Alkuun se oli tosi hurjaa, mutta muutamien toistojen jälkeen tuo jo rupesi hihnassa kiskomaan innoissaan putken suuta kohti. :)

Eiköhän tosta kaksikosta, ainakin Joikusta, varmaan myös Sumpasta, tule jotain. Kunhan päästään ahkerammin treenaamaan ja miekin opettelen liikkumaan eteenpäin, käskyttämään koiria oikein ja palkkaamaan oikea-aikaisesti. :---D

Ja loppukevennykseksi pari Joiku-kuvaa:

Sekä pari kuvaa Sumpasta ja Hänen parhaasta kaveristaan:

Näytelmäkuvia

2012-01-13T15:23:00.000-08:00

Sain vihdoin nuo muutamat kuvat Sumusta, mitä otettiin pentunäyttelyn yhteydessä. Onhan se vielä rakenteeltaan ihan kakara, mutta ehkä se on sallittua. :)

Sumppa keulii

Tää ois tällanen hieno pituuttaan selvästi korkeampi koira. :>

Pentunäytelmiä ja vähän muutakin

2012-01-10T05:45:00.000-08:00

Oltiin Sumuisen kanssa pentunäyttelyssä viime lauantaina. Sumppa oli pätevänä, niin kovasti halusi tuomarille Marja Talvitielle näyttää, että "kyllä mä osaan mennä maahan ja istua - kato vaikka!". Onneksi se malttoi seistäkkin. Arvosteluun oon tosi tyytyväinen, kyllä tosta vielä hieno kasvaa. :)

Erittäin hyvän tyyppinen, vahva, hieman tuhdissa kunnossa esitetty. Hyvä pää. Niukat etu-, hyvät takakulmaukset. Oikea ylälinja. Hieman liian laskeva lantio. Liikkeessä ylhäällä kannettu häntä. Oikea karvanlaatu. Liikkuu hyvin.

Tulos: PEK2 KP

Ollaan me muutakin tehty kuin harjoiteltu vain näyttelyjuttuja. Perjantaina käytiin Sumun kanssa Korkeavireen hallilla tokoagitreeneissä. Treenattiin perusasentoa, seuraamista, kapulan pitoa ja puomia. Muut meni hyvin, mutta puomi on edelleen aivan ylijännä juttu. Varsinkin kun kokeiltiin matalampaa ns. harjoittelupuomia. Sitten taas kun käveltiin täysikokoisen puomin ohi, niin tuohan innoissaan meni sitä katsomaan. Pätevä se on, pitää vaan kerätä vielä rohkeutta noinkin hurjiin juttuihin. :)

Eilen oltiin Renkomäki-hallilla tokotreeneissä kummankin koiran kanssa. Joikun kanssa harjoiteltiin ennakointia liikkeestä maahanmenon ja hypyn jälkeen olevien perusasentojen kanssa. Kunhan nyt jaksaisi useammin treenata niin eiköhän siitä jotain tulisi. Sillä oli taas tosi kiva vire, ei sellainen sähläys vire, vaan semirauhallinen, teki innokkaasti sivulletulot eikä lahnaillut seuraamisessa kauheasti. Päätettiin sitten treenit luoksetuloon, jonka toi teki ihan kymmenenpisteen liikkeenä. On se vaan niin hieno - toisinaan.

Sumun kanssa treenattiin rauhoittumista vaikka hallissa olisikin kolme muuta tekemässä juttuja + kaksi koiraa katsojina. Tyyppi keskittyi tosi kivasti perusasentoihin ja seuraamiseen. Näytettiin vielä kasvattajalle kuinka hieno noutaja se on. Se nostaa kapulan tosi kivasti maasta ja antaa minulle käteen. Tykkään Sumusta. <3

Eipä sen kummempaa, ensi lauantaina luvassa agilitytreenit ja 29. päivä on Kuopiossa jalostuspäivät johon ollaan Sumun kanssa menossa (todennäköisesti) vikaa kertaa pentuluokkaan. Sitä odotellessa. :)

Sitten loppukevennykseksi vielä pari Sumppa kuvaa. Mie pilasin pikkupojan maineen laittamalla sille pinkin kaulapannan, sydämellä. :---D

Minun koira oksentaakin ruusukkeita - entä teiän?

... On se niin mies.

Agilipiä

2011-12-17T10:57:00.000-08:00

Käytiin piiiiiiiiiiiitkästä aikaa aksailemassa koirien kanssa.

Joikun kanssa tehtiin ensin rataa, että kaksi hyppyä ja putki, ja toisinpäin. Meni tosi kivasti, vauhdilla, varsinkin kun otettiin eteenmenoja, alkuun tuli jatkuvasti miuun kiinni. Putkeen ohjaamista pitää vielä treenata, se ei tuntunut ymmärtävän, vaikka kuinka osoitin putkea ja hoin "putkiputkiputki"...
Treenattiin myös keppejä, jotka alkaa mennä jo aika kivasti, tosin kun kädellä ohjasin, niin taitava sirkuskoira-Joiku rupesi tarjoamaan tassua siinä ja seisoi takajaloilla, hohhoijaa... Muuten meni kivasti, kohta voin ruveta tohon ottamaan sitten enemmän vauhtiakin mukaan. Tehtiin myös pari kertaa rengasta, joissa nyt Joikun kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Sumun kanssa sitten päätin panostaa vain puomiin, joka on sille kauhea ongelma. Sainkin sen sitten kaverin avulla menemään siihen, todettiin, että tolle ehdottomasti paras keino on, että se saa vapaasti päättää haluaako mennä siihen vai ei, mutta kehutaan se maasta taivaaseen kun se haluaa ja menee siihen. Lopulta päädyin tuon kanssa myös tekemään keppejä, jotka oli Sumuttimen mielestä vähän jännät, mutta meni se nekin ihan nätisti. Lisäksi otettiin hypyillä (joissa ei ollut rimoja) eteenmenoja. Alkuun palkkailtiin nameilla, mutta huomattiin, että tuohan palkkaantuu paljon kivemmin leikillä. Se on oppinut murisemaan leikkiessä. <3

Eipä sen ihmeellisempää tällä kertaa, tähtisilmä-Sumu kuittaa.

Kolme viikkoa näyttelyyn - eiköhän ole jo aika jännittää?

2011-12-16T07:52:00.000-08:00

Vähän aikaa sitten innostuin ilmottamaan Sumun 7.1. Lohjalle pentunäyttelyyn, johon on enää "vain" kolme viikkoa! Jännittää kyllä kuulla mitä tuomari tuosta sanoo, vieläpä kun tuomarina on Marja Talvitie.

Omaan silmääni kyllä tuo on kehittynyt tosi tasapainoisesti, tai no onhan se tällä hetkellä vielä kovin kevyt ja neliö, mutta runkoa ja massaa tulee takuulla vielä lisää. Jos vaikka tuosta kehäketun väsäisin - hehheh. Tosin empä tiedä, näyttelyt on kivoja silloin tällöin, ei niissä jaksa ruveta ramppaamaan usein. Hankinhan Sumun mielessä toko ynnämuut, ei mitkään näyttelyt.

Mulla on kyllä ens vuodelle pentunäyttelyn lisäksi kiikarissa viisi muuta näyttelyä, saa nähä nyt mihin jaksetaan lähteä.

Kaikkee ja vähän lisää

2011-12-10T16:36:00.000-08:00

No tota, se siitä mun "nyt oon aktiivinen blogin päivittäjä" -jutusta. Enkös mä nyt pitänyt KUUKAUDEN tauon, ylikin. Aina sitä voi treenien jälkeen matkalla kotiin haaveilla "nyt kirjotan tätä ja tätä, hihi", sitten kotona aattelee "no öö, kirjotan kohta". Että niin...

Tosin tässä kun miettii, eipä me nyt olla mitään hirmu ihmeellistä tehty. Joikusta tuntuu tulleen entistä motivaatiottomampi, ainakin tokon suhteen. Aksassa se tuntuu välillä käyvän liiankin kuumana (hyppii putken päälle, suorittaa hyppyesteitä omatoimisesti jne).

Sumu taas on aika kiva, seuraa tosi nätisti, tiivisti ja kivalla kontaktilla. Istumassa paikallaoloa ollaan harjoiteltu jo enemmänkin, pystyn menemään metrin parin päähän. Paikkamakuun oppimista hidasti se, että tolla kesti aika hiffata maahanmenon idea. Nyt se menee jo nätisti maahan käskystä, ilman käsiapua, tosin sillä on kumma tyyli ensin hypähtää miua vasten ja siitä laskeutua maahan... Mä en välillä oikein käsittäis tota koiraa, ton koiran tyyliä, mutta näinkin sitten. Perusasentoa hiotaan vielä niin, että houkuttelen sen namilla tohon viereen, sanon "sivu", naksautan ja palkkaan. Noin tehdään vielä varmaan aika pitkään, haluun opettaa sille ton, että sivu tarkottaa tasan just sitä, että istutaan mamin viekussa ja tapitetaan nätisti silmiin. Ei mitään muuta säätöä. (Nimimerkillä opetin Joikulle perusasennon väärin ja jouduin sitä sitten vuoden korjailemaan...)

Lisäks Sumu osaa noutaa noutokapulan! Se on ihan tosipätevä pentu. <33

Me ei olla oikein mitään ihmeelistä tässä kuukauden sisällä tehty, käyty Renkkiksellä tokotreeneissä ja Vääksyssä kerran aksailemassa, eipä oikein muuta. Nyt olisi taas huomenna, maanantaina, luvassa tokotreenit ja lauantaina aksailut.

Kirjoitin Lapikas-foorumille meiän vuoden 2012 suunnitelmat, voisin ne tännekkin tunkea:

Joikun tavoitteet

- sterilointi - !!
- terkkatulokset - !!
- BH-koe
- Tk1-tunnus
- loppuvuodesta mahdollisesti aksakisojen korkkaaminen jos saan sen tarpeeks valmiiks
- edes yksi näyttely
- luonnetesti - !!

Sumun tavoitteet

- aksan treenamista
- jäljestyksen treenaamista
- BH-koe treenausta - !!
- mahdollisesti tokokisojen korkkaaminen
- Lohjan pentunäyttely, pari kertaa JUN-luokkaan (+ edes toisena päivänä Voittaja-näyttelyyn!) - !!

Että sellaista. Laitoin pari huutomerkkiä sellasten juttujen perään, jotka ois vähän niinku pakko. Sumpan näyttelyjutusta pakon tekee jo se, että mie onnistuin sen tuonne Lohjalle ilmoittamaan.

Siitä tulikin mieleen, käytiin Sumun mätsäröintitouhu korkkaamassa Itsenäisyyspäivänä. Oltiin näyttelyseisominen opeteltu mätsäriä edeltävänä päivänä, mutta silti toi meni tosi hyvin, tuomari kehui poikaa lupaavaksi, kivaluonteiseksi ja hienoksi. Sieltä sai sellaisen arvostelunkin missä oli rastiruudut, kohdat yleisvaikutelma, käyttäytyminen, liikkeet ja yhteistyö, ja niihin vaihtoehdot erinomainen, hyvä ja tyydyttävä. Mehän repästiin punainen ja kaikista noista kohdista erinomainen - hehheh. Ei enää sijotuttu, mutta eipä haittaa.

Sain otettua koirista pari kuvaakin tässä kuluneella viikolla, oli ihan kivasti lunta niin sai lumikuvia.

Se on just niin älykäs...

Jäinen narulelu - nam!

Seisomiskuva - tän parempaa en saa yksin otettua... ;<

Kasaantaitettava malli - lyhytjalkainen porokoira

Sil on jotenkin niin kaunis ilme <3

Vaikkakin se näyttää vihaiselta ja väsyneeltä - tykkään tästä kuvasta <3

Kiinnosti.

Joikulla on tosi terveen näköiset nuo takajalat...

+ Sumppa oli 27.-30. päivä kasvattajalla hoidossa - oli kuulemma tosi kilttikiva pentu. Hihi.

Aksailua

2011-11-06T00:09:00.000-07:00

Oltiin pitkästä aikaa, tai no Sumullehan tämä oli elämän ensimmäinen kerta, agilitaamassa! Erityisesti Joiku oli niin huippuhieno mammankulta, etten mie yhtään tykkäis. Tyhmäminä olen 2,5 vuotta sen kanssa epätoivoisesti yrittänyt jotain tottista vääntää, kun sehän on aivan ilmiselvästi agilitykoira!
Tosiaan, Joiku teki innoissaan ja hienosti noita juttuja, aiemmin oltiin treenattu heinäkuussa, mutta selvästi reilu kolmen kuukauden tauko ei ole pyyhkinyt sen muistista noita juttuja. Otettiin ensin ihan vaan hyppyä, niin että ohjasin molemmilla puolilla, aluksi koira kiinni, sitten vapaana. Joiku teki tosi hienosti ja innoissaan, rupesi sitten heilurinakin hyppimään estettä... Sitten otettiin kahden esteen sarjaa, jotka nekin meni hienosti, huolimatta siitä, että meinasin törmätä toiseen esteeseen.
Sitten otettiin putkea, jonka ajattelin Joikun ihan varmana unohtaneen, hyppyähän me nyt ollaan muutenkin treenattu. No mutta ei ollut unohtanut, meni tosi hienosti ja NOPEASTI, rupesi ihan pelottamaan, että miten ihmeessä tuun pysymään sen perässä kun se kiitää tuollaista vauhtia. Sitten pidettiin pieni tauko, Joiku jo juoksi innoissaan puomille ja meni sen ilman käskyjä parikin kertaa, heh. No, otin Joikun kiinni, Joiku raukka murjotti kun olis ollut paljon kivempi treenata. Pienen tauon jälkeen sitten päästiin tekemään aluksi niin, että Joiku oli kiinni, ettei se keksisi hyppiä alas puomilta. No sillä mitään intoa olisi ollut pois mennä, se haltioituneena meni puomin ja sit pileet alhaalla kun jäi hienosti odottamaan kontaktille.
Otin sen vapaaksi ja mentiin sitä pari kertaa molemmilta puolilta ohjaten, on se vaan niin hieno. <3 Sitten otettiin vielä pituus ekaa kertaa, MIDI-korkeudella. Joiku ymmärs idean heti, joten hetken päästä yhdistettiin siihenkin jo hyppy.
Kyllä mie tosta agikoiran vielä teen, tokossa tyydytään vaan TK1-tunnukseen, jos sen saisin tuolle hankittua.

Sitten Sumppalipidipidiin treenailuja. Sumlum oli taas oma idiootti itsensä, kaikelle piti huutaa ja hihhih, pelottavaa. No, otettiin ensin hyppyjä niin, että rima oli maassa, ensin niin, että kouluttajakasvattajamme piti Sumua kiinni ja minä kutsuin ensin yhden, sitten kahden esteen toisella puolen. Se meni ihan kivasti. Sitten otettiin niin, että koira juoksi namikupille ensin yhden, sitten kahden esteen toiselle puolelle. Se taas ei mennyt niin kivasti kun tuo ei ensin ymmärtänyt ideaa, vaikka sille namiakin näytettiin. Lopulta meni hyvin kun nami näytettiin sille ja se näki tarkasti kun namikuppi vietiin. Sitten otettiin putkea, joka oli ihan sikapelottava aluksi, ja Sumu kokoajan yritti karata miun luokse kiertäen putken, lopulta se saattiin kuitenkin houkuteltua siitä, ja sitten se menikin ihan ok. Vikana otettiin puomi, joka oli ihan kamalahurjaällöpelottava. Ensin yritettiin saada niin, että kouluttaja piti Sumun hihnaa kireällä, ja että se menisi puomin, mutta loppusuoralla se hyytyi täysin, raukka oli varmaan kuolla - ei edes namit uponneet. Kun Sumu sitten pääsi lopulta puomilta, se syöksyi miun syliin ja kertoi, että kuoli siellä niin monta kertaa. Raukka. Sitten otettiin niin, että nostettiin noin puolen metrin päähän puomin lopusta ylös ja koiran piti mennä se pala alas. Se meni ihan ok. Sitten tehtiin tota pari kertaa, aina vähän korkeammalta. Lopuksi nostettiin se siihen puomille ja kehuttiin vaan kun osaa olla siinä rauhallisena. Ensi kerralla pitää sitten treenata tota niin, että laitetaan puomin nousuosa pöytää vasten ja siinä harjoitellaan.

Sitten vielä eilen käytiin päivällä juoksuttamassa koiria läheisellä lammella ja minulla oli kamera mukana, joten pari kuvaa:

Sumppa 4 kuukautta ja Löytynmäki meininkiä!

2011-10-25T23:18:00.000-07:00

Sumppadii, eli Sumili, eli Sumppanen, eli Sumuli, eli Sumu, on useiden lempinimien lisäksi saanut myös mittariinsa 16 viikkoa ikää, elikkä neljäkuukautta poika nyt täytti maanantaina. Rokotuksilla käytiin sitten maanantaina myös, tyypistä on tullut jo tosi iso. Kotimittauksella säkää löytyy nyt 43cm ja ell luona punnitsin sen 13,4kg painavaksi. Huhhuh. Ja sitten kun se tekee vielä pitkillä lenkeillä sitä "mä oon niin pienenpieni pentu enkä millään jaksaisi kävellä kotiin, voitsä kantaa mut?". Toteen siinä vaan kylmästi sitten, että Sumuperkele saa opetella noita jalkojansakkin käyttämän, koska toihan on niin painava, että mun kädet irtoaisi.

Sumpan pallien kanssa on ollut ongelmaa, alkuunsa siellä tuntui vain yksi, mutta sitten se oikeanpuoleinenkin laskeutui, ja eikös se tottakai ole ns. hissikives. Ell sanoi tunteneensa oikean pallin noin puoli sekuntia, ennenkuin se vetäs sen ylös. Hienoa... Nyt vaan toivotaan, että se jäis alas. Näyttelyissä käyminen ei ole tuon kanssa mikään pääasia, mutta onhan niissäkin kiva käydä. Lisäksi tuo tarvitsee vähintään sen laatumaninnan hyvä, että mie joskus voisin siitä jonkun valion saada.

Eilen käytiin sitten Sumpan parhaan kaverin, tismalleen samanikäisen suomenlapinkoirauroksen Reinon (Jäkäläkummun Rin Tin Tin) juoksemassa, leikkimässä ja riehumassa Löytynmäen hiekkakuopilla. Ennen riehumista kumminkin otettiin pennuista seisomiskuvia, onneksi meillä oli hyvä handleri niin tuosta näkyykin jotain. :D

Se on niin komea. <3

Ja sitten koirat sai vapaasti juosta hiekkakuopalla.

Joiku vastavalossa...

Pojat juoksee.

Tuo vasemmanpuoleinen taitaa olla... Tiibetinmastiffinpentu?

Pimeässäaineessa ei toistaiseksi ole huomattu merkkejä minkään asteen älystä.

Hei mikä sul siinä on?

Reino löysi kepin.

Ne oikeesti yritti kiskoa sitä keppiä, valokuvaaja oli vaan niin hyvä....

Renkomäessä

2011-10-18T06:28:00.000-07:00

Käytiin eilen koirien kanssa treenailemassa Renkomäki-halilla. Treenattiin ulkona yhdessä Onnin ja Reinon, sekä Sumun Taimi-äidin ja Suri-siskon kanssa.

Joikun kanssa treenattiin, ettei se ennakoisi istumista liikkeestä maahanmenossa ja seisomisessa. Muutaman toiston jälkeen näytti, että se taisi jopa ymmärtää idean. Nyt vaan harjoitellaan sitten palkkaamalla seisomassa tai maassa pysymisestä. Otettiin myös luoksetulo joka meni muuten ihan täydellisesti, paitsi käskyn jälkeen se muutaman sekunnin empi, ennenkuin lähti tulemaan luokse. Myös treenien lopussa otettiin paikkamakuut yhdessä Onnin, Taimin ja Joikun Myky-veljen kanssa. Koska paikkamakuu on ollut Joikulle vaikeaa, kävin vähän väliä sitä palkkailemassa ennenkuin se ehti nousta.

Sumpan kanssa tehtiin pentujuttuja, elikkä leikittiin (= katottiin kun toiset leikki ja ite harmittelin, että olin ottanut vain narupallon, joka ei Sumua kauheasti kiinnosta, mukaan) sekä otettiin kaksi pentuluoksetuloa.

Äsken sitten ihan kotioloissa otettiin lähelläolemisharjoituksia. Hieman vaikeaa kun tuo mieluiten seisoo tai kiipeää miun olkapäätä vasten, eikä suostu istumaan. Muutaman kerran sain sen kyllä kivasti istumaan miussa kiinni. Itse treenasin sitten askelia kulmissa ja täyskäännöksessä ja lopulta sitten Joikun kanssa. Ehkä se ihan kivasti meni. :---D

Mätsäri-ihmettelyä ja jälkeilyä...

2011-10-16T04:13:00.000-07:00

Eilen päätettiin Sumun kanssa avartaa maailmankuvaa ja lähdettiin Maikin lemmikkikellarin pihassa olevaan mätsäriin. Ikä ei vielä pentukehään asti riittänyt, joka ihan hyvä, ettei mulle tullut kiusausta ilmoittaa sitä. Ei siitä kumminkaan mitään olisi tullut kun ei olla melkein yhtään näyttelyttämistä treenattu.
No, toiset koirathan oli hirmuisen hurjia ja niille piti huutaa kurkku suorana. Noin puolituntia huudettuaan, sain Sumun kumminkin hiljenemään ja sitten se oli niin hieno kun olla voi.

Mätsäristä löytyi myös kiva kaveri, alle vuoden ikäinen itäsiperianlaikanarttu.

Tänään sitten oli jälkeilypäivä. Sumpalle tein tällä kertaa jo aika pitkän jäljen, pituutta oli ehkä 50 metriä, en osaa kyllä arvioida. Ajoi hienosti, alkaa jo hiffata jäljestämisen ideaa hienosti.
Joikulle tehtiin myös ehkä noin 50 metriä pitkä jälki. Ajoi joikumaiseen tyyliinsä kovaa kiskoen, mutta osasi rauhoittua hienosti namit syömään.
Ehkä noista vielä jotain tulee...

Huomenna sitten tottistreeneihin - jee!

Päivittelyä sunnuntain jälkitreeneistä

2011-10-11T22:38:00.000-07:00

Sunnuntaina kävimme Vääksyn lähellä Sumun kasvattajan ja Joikun isän ja veljen omistajien kanssa tekemässä koirille peltojäljet. Sumppasen kasvattajalla oli mukana Sumun sisko Suri ja paikalla oli myös Joikun veli Myky ja isä Rölli.
Sumulla oli vain jotain ehkä 20 metriä pitkä jälki, ja Joikulla oli ehkä 40 metriä pitkä jälki loivilla kaarroksilla. Molemmat koirat ajoivat jäljen tarkasti, eivätkä nostaneet kuonoa jäljeltä kuin ehkä kerran pari, joka on hyvin.

Sumu jäljellä.

Jäljestelyn jälkeen menimme sitten kasvattajan luokse koiria leikittämään.

Kuin kaksi marjaa... #1

Kuin kaksi marjaa... #2

Sumu löysi lelun!

Suri vauhdissa.

Sitten pieni lepotauko...

...ja vauhdissa jälleen!

Suri hyppää suoraan suden suuhun...

Joiku löysi ihailijan, johon suhtautuminen ei kyllä ollut niin leppoisa mitä tämä kuva osoittaa...

Terve!

2011-10-11T04:33:00.000-07:00

Moi!

Tervetuloa Joikun ja Sumun blogiin. Keitäkö on Joiku ja Sumu? No, minäpä selitän.
Joiku, virallisemmin Haltinmaan Sade, on pian 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu. Joikun kanssa olemme enemmän ja vähemmän ahkerasti harrastaneet tokoa, agilityä, palveluskoira jälkeä ja näyttelyitä. Toistaiseksi menestys on ollut olematonta, tokossa olemme muutamissa epävirallisissa kisoissa käyneet ja näyttelyistä on tippunut H-ERI -laatua. Joikun kanssa tavoitteena on vuonna 2012 suorittaa BH-koe ja saada Tk1-tunnus.
Sumu, virallisemmin Taimiston Pimeäaine, on vasta 14-viikkoa vanha lapinporokoirauros. Sumun kanssa olemme vasta tehneet muutamia peltojälkiä ja käyneet tokotreeneissä leikkimässä ja ottamassa pentu luoksetuloa. Sumun menestykseltä odotan paljon ja tavoitteena olisikin jo ensi kesänä päästä korkkaamaan viralliset tokokokeet. Tosin saa nähdä nyt mitä käy.

No, tavoitteisiimme kurkottelusta ja muustakin saatte tästä blogista lukea.